Ulrica kirjoitti: Ti Heinä 01, 2025 12:46 am
Pari tarkentavaa kysymystä.
Vanhempia epäillään ampuma-aserikoksesta. Olenko ymmärtänyt oikein, että nykyistä vuokralaista (joka asuu tällä hetkellä talossa, jonne poliisit tekivät etsinnän Karfeille), kun paparazzi kävi haastattelemassa, niin kivääri oli sijoillaan? Jos näin, on asunnossa, johon etsintä tehtiin, ollut toinen ampuma-ase, mikä poliisin hallussa nyt ja tästä rikoksesta kyse. Mitä varten sellainen on perheen aikuisten hallussa? Tällaisessahan tilanteessa on mahdollista, että perheen aikuisilla on tälläkin hetkellä hankittuna jostakin uusi ampuma-ase. Hui.
Kun lapset viety niiltä sijoiltaan 1/2024 kotoaan pois, on uutisoitu, että keväällä 2024 on ollut vielä palaveri ja selvinnyt, että lapset siirtyvät erilleen ja toisaalle taas. Kysymykseeni: minä ajankohtana 1/2024 jälkeen on sosiaaliviranomaisilla ollut mahdollisuus tehdä terveystarkastus lapsille ja milloin jonkinlainen tulos niistä on ollut saatavilla? Mä ymmärrän, että jotakin lisäraskauttavaa mahdollisesta terveystarkastuksessa olisi ilmennyt, mikä aiheuttanut myös lisärikosnimikettä vanhempien suuntaan. Jos näin, voiko edelleensijoituspäätös olla tehty näillä perusteilla?
Mä ymmärrän Karfien nimenomaan pakoilevan rikostutkintaa, en niinkään osta selitystään, että omavaltaisen huostaanoton oikea motiivi olisi lasten erottaminen jne.
Erikoinen tämä aikajana.
Ihan hyviä kysymyksiä.
1. Ampuma-ase. Aseiden hallussapitoon pitää Suomessa olla lupa. Jos lupaa ei ole, niin poliisi vie aseet, tuhoten ja tehden ne toimintakyvyttömäksi. Aseen saa takaisin vasta kun se ei enää toimi, jos aseenhallussapitolupaa ei ole. Ymmärtääkseni, vain toimimattomaksi viranomaisten vahvistamaa & merkitsemää asetta saa kukaan säilyttää Suomessa muualla kuin lukitussa asekaapissa tai vastaavassa tilassa, lukkojen takana. Eli, voi olla totta mitä sanot: ampuma-aserikos koskee jotain ihan muuta asetta kuin punaisen hirsitöllin nykyisen asukkaan vintiltä vuonna 2025 löytynyttä.
Karfin perheen lasten huostaanottoon tammikuussa 2024 liittyi kotietsintä. Poliisit & sosiaaliviranomaiset menivät oven murtaen asuntoon sisään, koska vanhemmat eivät käsittämättömästi suostuneet heille avaamaan ovea.
Voi kuvitella perheen ulkopuolisiin ihmisiin & muiden ihmisten puheisiin tottumattomien seitsemän lasten paniikkia ovea murrettaessa, (heille luultavasti jo vuosia kerrotusti: paha poliisi, paha sossu, paha koulu, paha muu maailma, vihaiset vanhemmat). Ovea, jota he itse eivät ole saaneet viikkoihin edes avata, kylmänkosteassa ja sekaisessa kodissaan, edes jouluna ja tammikuun kovissa pakkasissa. Luultavasti lapset teineistä vauvoihin piiloutuivat minne nurkkiin pystyivät, tavarakasoja, vaateröykkiöitä, sängynalusia ja ullakkoa myöten. Jos nälältä ja kylmässä pystyivät.
Jos ase ullakolla näkyi vuonna 2025 toimittajan uteliaisiin silmiin, olisi se näkynyt myös 2024 poliisin ja sodiaaliviranomaisten tarkkoihin ammattisilmiin. Eritoten, koska talon ullakkotila näytti 2025 siltä, ettei sitä ollut siivottu vuosikausiin. Eli, 2024 kotietsinnässä ase olisi poliisin toimesta jo viety pois jos se olisi ollut toimiva ja virallista aseenkantolupaa ei olisi perheessä ollut, koska sitä ei olisi säilytetty asianmukaisesti, lukitussa tilassa. Toimimattomasta aseesta ei taas olisi voinut saada ampuma-aserikos-epäilyä.
Toimittaja kertoi 2025 tunnistaneensa aseen hirvikivääriksi = toimiva hirvikivääri on säilytettävä lukitussa asekaapissa = jos se olisi lojunut vuoden 2024 kotietsinnässä kuten toimittajan 2025 näkemänä, olisi poliisi takavarikoinut sen asap.
Sinällään käsittämätöntä muuten on, että miksi Tommy-pappa ja Karoliina-äiti Karf eivät siivonneet ullakkoaan eli yhdeksänhengen pikkuruisen kodin
ainoaa suurempaa sängyistä vapaata tilaa (… ?) edes heti viranomaiskäynnin ja lasten huostaanoton jälkeen — jos lasten kotiinpääsy takaisin oli heille äärimmäisen tärkeää, julkisesti väitetysti.
Luulisi, että olisivat halunneet todistaa viranomaisille olevansa valmiita muuttumaan, olevansa jo olemassaoleville ja vatsassa kasvaville lapsilleen hyviä & vastuuntuntoisia vanhempia joilla on tarjota kaikille lapsille rakkautta ja ruokaa, kerrassaan upeaa ja laadukasta kotikoulua ja kiva, vähintään tarvittavan siisti ja terveellinen koti, jossa tätä vanhemmille supertärkeää kotikoulua mahtuu kaikille kahdeksalle hyvin eri-ikäiselle lapselle vuosikymmeniä opettamaan — kaiken ruoanlaiton, pyykinpesun ja siivoamisen ohella.
Töissähän heistä ei kai kumpikaan käynyt, vaan molemmat kököttivät kahdestaan sekasotkussa kotona, viranomaisvalituksia jälleen tehden, elämästään yhä enemmän panikoituen ja omien lapsien takaisinkaappausta suunnitellen. Kykenemättöminä näkemään siinä elämässä jonka he olivat ihan itse vanhempina lapsilleen luoneet mitään vikaa.
2. Lasten kuuleminen ja terveystarkastukset. Muistaakseni, on jo jossain lehtijutussa kerrottu, että lasten kuuleminen huostaanotossa aiheutti syytösten tiukkenemisen vanhempia kohtaan ja lasten kuulemisen perusteella, lasten huostaanottoa ja sijoitusta päätettiin jatkaa. Terveystarkastuksista en muista lukeneeni, mutta kuvittelisi ne tehdyksi.
Pienissä suljetuissa tiloissa keskenään kasvaneet ja jo perheen jatkuvissa pakomatkoissa yhteenliimautuneet lapset ovat olleet ehkä täysin tottumattomia ’avariin tiloihin, kirkkaisiin valoihin, hyvään ruokaan, kampaan ja hammasharjoihin, lämpimiin tiloihin, omiin sänkyihin, tuntemattomiin lapsiin ja aikuisiin’. Voisi siis olla, ettei heitä haluttu vielä järkyttää (vierailla) lääkäreillä ja terveystarkastuksilla, ennen kuin he ovat kyenneet nousemaan paniikista pois.
Mistään muusta kuin
A) pahasta paniikista kylmän, mutta tutunpimeän kotiluolan jälkeen valoon ja lämpöön sekä ruoanpariin/hammasharjat/kampa/suihkut/oma sänky/puhtaat vaatteet/uudet lakanat pääsemisestä
tai
B) tarkoituksellisesti vanhempien määräämästä medialle suunnatusta manipulaatiosta
oli tuskin kyse huostaanottopaikan ikkunoihin kirjoitetuissa ’Vi vill hem!’ -lapuissa.
Jos lapset olivat täysin tottumattomia vieraisiin ihmisiin ja luottivat & turvautuivat huostaanottopaikassa vain toisiinsa, oltiinko varsinaisia terveystarkastuksia hammaslääkäritarkistuksineen vielä voitu edes aloittaa parin kuukauden aikana — ennen kuin vanhemmat jo kaappasivat lapsensa apureineen viranomaishoivasta? Jos isommat lapset olivat ottaneet tosiasiallisen vanhemman roolin jo vuosia sitten, voisi ajatella että (heidän ja muiden) kehitykselleen olisi parasta jos he olisivat asuneet ainakin kaikkein pienimmistä sisaruksistaan jonkin aikaa kauempana. Löytää oma paikka, oma minä ja oma tahto on kaikkien lasten oikeus.
Suuri kysymys jää jäljelle: miksi Tommy-pappa ja Karoliina-äiti toimivat vuosikymmeniä kuten toimivat niin omia lapsiaan, itseään kuin ympäröivää yhteiskuntaa ja suomalaista tapakulttuuria vastaan? Millä he motivoivat omaa toimintaansa edes itselleen? Miten yhteiskunta, lähiympäristö, sukulaiset, samoin kuin kaikki köyhille lapsiperheille suomalaisen yhteiskunnan tarjoamat tuet merkitsivät Tommylle ja Karoliinalle itselleen aikuisina niin vähän, että he mieluummin pitivät koko ajan kasvavan lapsikatraansa, nyt jo kahdeksan lasta, neljän pimeän seinän sisällä kuin piilossa vuosikausia: luultavasti nälässä, mahdollisesti ilman koulunkäyntiä /kavereita /harrastuksia /vaatteita ja kenkiä/ilman ruokaa, puhtautta ja terveyttä (?) — kuin kertoivat kunnilleen, viranomaisille ja Suomelle osoitteensa — ja hätänsä. Jos vanhemmilla, perheen aikuisilla, ei ole edes omien lapsiensa edessä vastuuntuntoa, niin missä sitten? Miksi he olivat lapsia edes tehneet, jos eivät kerran halua ja pysty huolehtimaan lapsista hyvin, vaan kätkevät heidät neljän seinän sisään, ilmeisesti ilman ajatustakaan paremmasta?