MURHA.INFO

SmileToad kirjoitti: Ti Tammi 16, 2024 12:03 pm

Korento kirjoitti: Ti Tammi 16, 2024 10:42 am
Itse olen ajatellut asiaa niin, että kun koulujen metsäretkillekin pitää täyttää riskienarviointi lippulappuja, olisi eräopaskoulutuksessa tämän tyyppisiä asioita, myös käyty läpi. Nykyään mielestäni kaikilla kouluasteilla turvallisuusasioiden koulutus on lisääntynyt. En ole lähtökohtaisesti olettanut, että koulutuksessa opetettaisiin miten toimi lumivyöryssä tai sen vaara-alueilla. Vaan juuri sellaista opetusta, jossa käydään läpi ryhmän edellytykset liikkua luonnossa ja millainen reitti heille suunnitellaan.

Enkä myöskään oleta, että lyhyt tutkinto korvaa vuosien kokemusta tuntureilla liikkumiseen. Mutta eräopas nimeke on todellakin väärä, jos keskitytään jäkälöihin. Minä asiasta tietämättömänä saattaisin palkata eräoppaan kevätvaellukselle ja varmasti kyselisin häneltä esimerkiksi varusteista, mutta hyvä tietää ettei kannata. Kannattaa lukea murhainfoa ja varauksella retkeilyaiheisia ryhmiä somessa

Kirjoitin kanssasi samaan aikaan samasta asiasta, ja jatkan vielä. Faktat tukevat sitä, että ainakin Axxellin eräopaskoulutuksessa on opiskeltu muutakin kuin jäkäliä, kuten turvallisuussuunnitelman tekemistä, turvallisia ja ei-turvallisia sääolosuhteita, reittisuunnitelmien tekemistä ja vaarojen välttämistä. Sen perusteella eräopas on pätevämpi liikkumaan luonnossa ja erilaisissa maastoissa kuin esim. meikäläinen tietämätön.

Mutta voi tietysti olla, että kaikki tämä on vain sanahelinää ja oikeasti siellä opiskellaan pelkkiä jäkäliä ja sieniä. Ainakin vastuukouluttajan Henrik Jernin mielestä em. oppikokonaisuuksista huolimatta eräoppaan ei tarvitse tajuta mitään eikä ottaa vastuuta mistään.

Tottakai kaikkien oppilaitosten sisältöihin kuuluvat nuo, koska ne ovat tutkinnon perusteissa ja siten pakollisia. Mutta yllätyin itse aika paljon siitä, kuinka järjettömän alkeista piti lähteä ja siten kovin syvälle ei ehditty. Hakeuduin itse koulutukseen, koska tavoitteenani oli pitkä jäätikköretkikunta ja tiesin koulutuksessa olevan vetäjiä, jotka olivat hiihtäneet saman. Mutta jos ja kun reittisuunnittelu alkaa siitä, että ekaa kertaa ihmetellään paperikarttaa, eikä vielä lukuisten kertauksienkaan jälkeen muisteta, montako metriä maastossa sentti kartalla on tai mitä erilaiset karttaan merkityt kulku-urat tarkoittavat, niin määräänsä enempää ei voi edetä opetuksessa. Koulutus olisi voinut ihan yhtä hyvin olla retkeilijän alkeiskurssi lisättynä ryhmänohjaamisella. Tietenkään en tiedä, minkälainen porukka menehtyneen äidin kurssikavereina on ollut ja kuinka syvälle siellä on opetuksessa voitu edetä, mutta tosiaan tämä minun käymäni pysytteli varsin perustasolla. Siitä olen täysin samaa mieltä, että eräoppaalla PITÄISI olla selvästi enemmän tietotaitoa, kuin perus vaeltajalla, mutta valitettavasti käytännössä se vaatisi tiukemman seulan koulutukseen valituksi tulemiselle tai selvästi pidemmän koulutuksen.

Palaan vielä tuohon AML-paikannuksen tarkkuuteen.

Kun muistelin, että se koordinaattien muoto on DD MM.mm, niin sen muistikuvan sain tältä sivustolta:

https://112.fi/ekasikirja-ilmoittajan-paikantaminen

jossa sanotaan:

112 Suomi sovelluksen sijainti esitetään WGS84-koordinaatteina (DD°MM.mm').

Ja tämän jälkeen alkaa erikseen vasta kohta AML:stä. AML-speksin mukaan taas AML:n koordinaatit olisivat muotoa

DD.ddddd, (millä saavutettaisiin 1,1 metrin tarkkuus!)

A precision of 5 decimal degrees should be provided which will equate to 1,1 m precision on the ground.

No, ilmeisestikään tuo viisi desimaalia ei missään tapauksessa pidä paikkaansa varsinaisessa toteutuksessa, kun puhutaan 11 metrin tarkkuudesta. Ilmeisesti tuo on toteutettu kuitenkin neljän desimaalin tarkkuudella, eli DD.dddd, jolloin yhden kymmenestuhannesosadesimaalin (4. desimaalin) muutos N-S suunnassa on noin 11.1 metriä (ja viidellä desimaalilla viimeisen desimaalin muutos olisi noin 1,1 metriä).

Eli tuo tarkkuus on ilmastu suurimpana yhden desimaalin poikkeamana eikä keskipoikkeamana (eli pahimman mahdollisen sijaintivirheen mukaan).

Pallaksen alueella laskennallinen keskipoikkeama (huomioiden myös siis pituuspiiri) on neljällä desimaalilla 5,96 metriä.

No, eipä tällä nyt ole mitään merkitystä tämän casen kannalta, mutta alkoi toisiaan kiinnostamaan tuo mainittu "11 metriä".

Vadelma-Aho kirjoitti: Ti Tammi 16, 2024 8:52 am

Francis Munkki kirjoitti: Ti Tammi 16, 2024 5:43 am

Korento kirjoitti: Ma Tammi 15, 2024 10:51 pm Minusta tässä casessa oleellista on, että äidillä oli (tai ainakin olisi pitänyt olla) paremmat edellytykset ymmärtää tunturien vaaroja kuin tavallisella retkeilijällä. Hänet on siihen koulutettu.

Tämä on yksi jatkuvasti esiin pomppaava yleinen luulo, joka pitäisi saada jo lopullisesti kumottua. Eräoppaan koulutuksella ei ole 99 % tapauksista mitään tekemistä tapahtuneen tai siitä selviämisen kanssa. Jos joku harvinainen joukko eräoppaita on koulutuksensa aikana ollut lumivyöryille alttiissa paikassa, niin siinä ei ole ideana opiskella, miten tuoda maksavia asiakkaita samaan vaaraan. Sillä on ehkä yritetty heille näyttää, että jos tällaiseen tilanteeseen joudut työpäivän aikana, niin vaihda ammattia välittömästi.

Joten ei ollut paremmat edellytykset. Eikä olisi edes pitänyt olla. Ainakaan pelkän eräoppaan koulutuksen perusteella. Tämän jos kaikki olisivat tienneet alusta asti, niin useampi sata saman asian ihmettelyä olisi jäänyt ihmettelemättä. Olisi jouduttu ihmettelyn sijaan pohtimaan ihan oikeita syitä. Sama juttu kuin ihmisiä sinne tänne lennättelevän tuulen kanssa.

Koko eräoppaan käsite on oikeastaan vähän paradoksi. Ihmiset menevät vaikeisiin ja vaarallisiin paikkoihin yleensä pienenä ryhmänä, joka on tuntenut toisensa vuosien ajan, rakentanut hyvän luottamuksen ja on harjoitellut tarvittavia taitoja yhdessä. Ei sellaista ole olemassa, että kaksikymmentä turistia tulee pystymetsästä, tapaa eräoppaan lähtöpisteessä ja sitten yhdessä hiihdetään Grönlannin halki. "Miten ne kaikki kuoli? Sehän oli koulutettu ihminen!"

Eräoppaita pitäisi alkaa ehkä kutsua reittioppaiksi. Tai metsäpolkuoppaiksi. Tai rekiretkioppaiksi. Tai laavukahvioppaiksi. Mitä tahansa muuta kuin sellainen titteli, joka antaa ihmisille väärän mielikuvan, että heidät viedään (tai joku toinen henkilö voi heidät viedä) turvallisesti johonkin paikkaan, missä tarvitaan oikeita selviytymistaitoja.

Titteli ei tee ketään viisaaksi. Tämän keskustelun lattiasta kattoon lukemalla ja kaikki linkit auki klikkaamalla saa hyvän kuvan siitä, mitä ovat lumivyöryt, missä niitä tapahtuu, missä olosuhteissa niitä tapahtuu, miten ne voi välttää, miten niihin kuollaan, miten niissä voi ehkä selvitä, siis mitkä välineet, taidot, sattumat ja minkälainen seurue siinä auttavat. Minä en ainakaan keksi enää, että mitä enempää haluaisin tietää niistä.

Kylmässä selviäminen on hieman monimutkaisempi juttu. Mutta maksavia asiakkaita tai mitään turistiryhmää ei edes potentiaalisesti lähdetä viemään mihinkään paleltumaan kuoliaaksi. Joten tuskin sellaiseen myöskään ketään koulutetaan.

Tässä piilee kyllä totuuden siemen. Aloitin itsekin jokunen vuosi sitten eräopasopinnot, mutta jätin ne kesken huomattuani, mihin opinnot keskittyivät. Muut ryhmäläiset olivat pääasiassa toimistotöihinsä kyllästyneitä kaupunkilaisia, jotka halusivat hypätä pois oravanpyörästä. Monella ei ollut kokemusta maastossa yöpymisestä laisinkaan, siis edes sulan maan aikaan. Ensimmäiselle retkelle alettiin haalimaan varusteita ihan nollista. Itselle luonnossa liikkuminen on ollut elämäntapa lapsesta alkaen (lämmin kiitos tästä vanhemmilleni) ja parhaimpina vuosina maastoöitä on tullut 50-70, eli ensimmäisten minkä tahansa vuodenajan retkien jännitys on jo ihan hetki sitten taputeltu. Eräoppaan koulutushan on virallisesti 'luontoalan ammattitutkinto, erä- ja luonto-opas', eli ei esimerkiksi vaellusopas. Iso osa sisällöistä liittyy siis luonto-oppaan tehtäviin, eli koulutuksessa on laajat kasvi-, lintu- yms tentit ja läpi ei pääse, ellei tunnista about joka helkkarin jäkälää. Näihin asioihin pohjaten siis en itse antaisi koulutuksen vaellusopetukselle suurtakaan painoarvoa.

Juurikin näin. Koulutus voi olla sisällöltään hyvinkin erilainen, koska pakollisia (sama kaikille) on vain kaksi ja loput 3 ovat valinnaisia. Nämä valinnaiset riippuvat siitä, mitä koulutuksen järjestäjä pystyy/haluaa järjestää eli valinnaisten mukaan myös valmistuneiden osaamisessa voi olla hyvinkin suuri ero. Tutkinto sisältää pakollisia 60 osaamispistettä sekä valinnaisia 90 osaamispistettä. Kuinka paljon turvallisuutta koulutukseen sisällytetään ja painotetaan niin on koulutuksen järjestäjästä kiinni. Toivottavaa ja ehkä näin, ainakin jossakin, onkin, että turvallisuus kulkee kokoajan läpileikkaavana.

Moni myös osallistuu erä- ja luonto-oppaan koulutukseen ihan harrastuspohjalta ja pitää välivuotta esim. työelämästä. Näin tein itsekin (lähinnä omaa ammattia laajentamaan ja täydentämään), välivuosi oli hieno kokemus ja siinä elämänvaiheessa tarpeellinen. Tosin silloin tehdyistä useista, yltiöpäisistä extreme-reissuista ei nyt työelämän kannalta ollut suurtakaan hyötyä, koska tällaiset retket eivät kuulu normaalin erä- ja luonto-oppaan työhön, vaan vaativat erikseen hankittavaa lisäkoulutusta.

Minä kutsuisin tuota kyllä ennemmin luonto-ja eräalan yrittäjän tutkinnoksi kuin minkäänlaisen oppaan

@damfin: kiitokset kannustavasta viestistäsi. Koin turhautumista lainauksien epätarkkuuteen, jolloin asia herkästi muuttuu joksikin toiseksi, mitä kirjoittaja tarkoittanut. Joku toinenkin nikki viittasi samaan kokemukseen. Hetki happea ja kaikki jälleen kunnossa, no hard feelings!

Asiaan.

@ Vadelma-aho: kiitos hyvistä karttakuvista ja kirjoituksista, eritoten lumivyörykartta oli mielenkiintoinen. Pystytkö sijoittamaan kartallesi häkekoordinaatit? Olen ollut ymmärryksessä, niiden sijoittuvan aika tarkalleen rinteessä sijaitsevan ”nyppylän” päälle, mutta muitakin sijainteja horinsontaalisesti eri kohtiin rinnettä olen nähnyt, vertikaalisijainnin pysyessä samana.

Eräopaskoulutuksesta.

Aikoinaan kun se perustettiin tarkoituksena on ollut juurikin tarkoitus, että eräoppaiden kanssa kokemattomankin on turvallista liikkua. Oppaiden vastuulla oli suunnitella turvallisia ja ryhmän jäsenille sopivia päiväretkiä. Vastuu retkistä oli oppaalla ja järjestämällä taholla. Koulutukseen pääseminen edellytti merkittävää kokemusta luonnossa vaativissa oloissa liikkumisesta. Edellytyksenä oli siis syvä harrastuneisuus, aloittelijoille koulutus ei ollut sopiva. Sittemmin ajan kuluessa koulutus on muuttunut siihen suuntaan, mitä täällä useampi nikki kuvannut. Vadelma-Aho kuvasi hyvin tilannetta, jossa lähtötaso on varsin kirjava. Kuten kirjoittikin, on selvää, että rajallisessa ajassa pystytään saavuttamaan vain tietty taso tiedossa.
Ongelman korjaamiseksi koulutusta voisi kehittää seuraavasti: koulutus jaetaan kahteen tutkintoon
1. Luonto- ja matkailuopas, sopii aloittelijoille ja perusteet, pätevyys ”matalan” riskin toimintaan& apuoppaana toimimiseen. Ei ennakko tietotaitoedellytyksiä.
2. Eräopas, edellyttää harrastaneisuutta ja merkittävää aiempaa kokemusta. Voi johtaa retkikuntaa haastavissa oloissa jne. Minimivaatimus, jotta voi toimia opettajana ko. alalla. Pätevyys vaaditaan henkilöltä myös silloin, kun toimii muiden oppaiden esihenkilönä esim. Safarioppaat
Voisi olla verrattavissa lähihoitaja- sairaanhoitaja- pätevyys- ja johtosuhteisiin.

Opaskoulutuksen uusimisella on kiire, Lapin matkailun nopean kasvun myötä yhä useampi matkailija (eritoten ulkomaalainen) luottaa henkensä oppaiden käsiin. Koulutus ja perehdytys oppaalla voikin sitten olla mitä tahansa väliltä: toista kertaa elämässään kelkalla ajava- kelkkasafariopas - naparetkeilijä/ metsästäjäkeräilijäselviytyjäeräopas. Paljon nykyisin toimii myös ulkomaalaisia oppaina kielitaidosta johtuen. Kaikkien oppaiden pomona voikin sitten toimia kuka tahansa, yleensä ekonomi/kirjanpitäjä.

Edit: koulutus, kouluttaja ja tutkinnot olisivat stadartoituja ja samansisältöisiä opinahjosta riippumatta. Varsinkin eräopas-linja painottuisi turvallisuuteen ja syventäisi osaamista kriisitilanteessa toimimiseen. Kummassakin koulutuksessa olisi myös riittävästi käytännön harjoittelua, yhteistyö puolustusvoimien kansaa koulutuksessa voisi olla hyödyllistä ja kustannustehokas tapa esim. kylmäkoulutuksen suhteen.

Ei mitään hajua kirjoitti: Ke Tammi 10, 2024 2:08 pm

Jazzermasser kirjoitti: Ke Tammi 10, 2024 1:30 pm

Ei mitään hajua kirjoitti: Ke Tammi 10, 2024 1:00 pm
CSI tätä asiaa jo selvittikin, mutta laitetaanpa vielä varmuuden välttämiseksi paikannuksesta:

Jos siis soitat hätäkeskukseen (112), niin puhelimen GPS-sijaintitieto välittyy häkeen, tämä on ns. AML-palvelu (olettaen, että puhelimessa on AML). GPS sijaintitieto voi olla väärä, jos esim. GPS-signaalia on häiritty tuolla alueella tavalla tai toisella. Tästähän on uutisissa ollut nyt viime aikoina juttua.:

https://112.fi/sijaintitieto

Samaisessa linkissä mainittu hätäpaikannus voidaan tehdä, mutta siinä paikannustieto tulee häkeen tukiaseman tarkkuudella. Tarkkuus taas riippuu siitä, mikä on tukiaseman peittoalue. Tyypillisesti kaupunkialueella se on muutamia satoja metrejä (ja esim. parkkihallien mikrosoluissa sitten jo kiinteistön tarkkuudella), mutta tuolla Pallaksen alueella useita kilometrejä. Näin ollen tästä hätäpaikannuksesta ei ollut tuolla alueella tässä casessä mitään hyötyä.

Hätäpaikannuksen tekeminen edellyttää aina perusteltua olettamaa hätäpaikannuksen kohteena olevan henkilön olemisesta akuutissa hengen tai terveyden vaarassa.

Tää on täyttä höppöö kun tolla alueella ei ole ollut GPS häirintää ollenkaan ja siitä oli kartta missä ja painottui etelä-suomen alueille..!

Joo, en väitäkään, että tuolla alueella olisi tuolloin ollut mitään GPS-häirintää, mutta totesinpa sen nyt vain yleisenä asiana, että GPS-tieto ei välttämättä ole juuri se oikea sijaintitieto.

Vielä lisäisin tuohon hätäpaikannukseen, että se on tarkempi kuin pelkästään ns. tolppatieto. Siinä voidaan käyttää hyväksi useampaa tukiasemaa ja sillä voidaan päästä jopa kymmenien metrien tarkkuuteen, mutta ei toki Pallaksella, jossa tod. näk. kännykkä oli kiinni vain yhdessä tukiasemassa.

Hätäpaikannuksessa kyseessä on ns. verkkopaikannuksesta ja mittaus tehdään tukiasemien avulla signaalin vaimentuminen yms. huomioiden.

Nykyään on kaikissa älypuhelimissa automaattinen sijaintitiedon lähetys toiminto jota ei erikseen tarvitse kenenkään aktivoida..Se tuli pakolliseksi joku aika sitten.

Vierailijatar kirjoitti: Ti Tammi 16, 2024 5:03 am

Alien Alien kirjoitti: Ma Tammi 15, 2024 2:04 pm Äidin eksymättömyys.

Tässä pohdin syitä teorialle, ettei äiti ole kokenut olleensa ja kuitenkin kovaan myötätuuleen kulkeminen tuntunut loogiselta. Listaus ei ole todennäköisyysjärjestyksessä

- Suojanhaku alempaa rinteestä siksakkia tehden
- samaistamisvirhe, kohti hotellin valoja
-tulosuunta rinteeseen ollutkin lounas ja oletettu päämäärä koilinen
- vieraantuminen todellisuudesta kylmäaltistuksen ja energiavajeen johdosta välittömässä menneisyydessä/ vuosia kehittyneen tilan kumuloituminen ko. hetkeen
- tuulen mukana lentäminen/luisuminen
- puutteellinen koulutus/ kokemattomuus suunnistamisessa

Jokainen voi valita itselleen mieleisen lähtökohdan. Mielestäni ei voida kuitenkaan sivuuttaa tosiasiaa, että äiti ei ole kokenut olleensa eksyksissä. Tämä on kummallista, koska tuuli suuntineen on todella selkeästi ollut havaittavissa useamman tunnin ajan. Vaikka tuuli ko. paikassa kieputtaakin, tuulitunneliin vaikutus varsinkin alempana rinteessä on havaittavissa. Jos ei muuten, niin ainakin kinostumien muodosta ja suunnasta.

Nyt pitäisi saada jonkinlainen koherentti yhteisymmärrys äidin taidoista ja kyvyistä. Oliko hänen perustaidot aloittelija-edistynyt- wanna be -kokenut-naparetkeilijä - akselilla missä kohtaa?

Yhteisymmärrys äidin taidoista ja kyvyistä? Ensin pitäisi tietää konteksti, rajataanko eräoppaan ammattitutkinnon suorittaneen äidin taidot koskemaan esim. vain talvivaellusolosuhteita avotunturilla vai jotakin muuta, ja sen jälkeen miettiä kriteerejä ja miltä osin ne toteutuivat.

Jos onnistuneen kaamosvaelluksen kriteeri on hengissä pysyminen, yhteisymmärrys äidin taidoista lienee ilmiselvä.

Niin,
Tarkoitin juurikin tuota profilointia kyvyistä ja taidoista. Mikä on oletus osaamistaustasta ennen tilanteeseen päätymistä: alokas- wanna be edistynyt- edistynyt- kokenut- todella kokenut, jotta voidaan peilata tehtyjen valintojen mielekkyyttä ja pohtia syitä niihin.
Alokkaan ja todella kokeneen voi mielestäni sulkea pois, kumpikaan niistä ei olisi ko. olosuhteisiin vapaa-ehtoisesti hakeutunut.

Jäljelle jää kategoriat wanna be edistynyt- edistynyt- kokenut.
Mikäli äiti ollut:
-wanna be edistynyt-tasoa mikään ennaltaehkäisevä tieto/ näkemys ei ole vaikuttanut päätöksentekoon, sillä usko omaan osaamiseen ja selviytymiseen/kuolemattomuuteen niin vahva.
- Edistynyt- tasoa, realismi omista kyvyistä ja taidoista parempi, mutta kokemattomuus ko. oloista kostautunut yllätyksenä. ( sää ei ”yllätä” ketään, ei vain vastaa henkilön oletusta todellisuudesta. Eläimet eivät oleta sään suhteen mitään, vaan ovat valmiita sopeutumaan ja muokkaamaan käytöstään kulloisenkin sään mukaisesti.)
Paniikki voinut aiheuttaa aiemman opitun ”unohtamista” tilanteen yllätyksellisyyden vuoksi.
-kokenut- taso pitäisi toiminta-ja päätöksenteonkyvyn hyvällä tasolla haastavista oloista huolimatta. Irrationaaliset päätökset tässä tapauksessa selittyisivät enimmälti hypotermiasta ja korkean rasituksen kumulatiivisista vaikutuksista.

Jälkipuinnissa kannalta, olisi tärkeää pystyä analysoimaan mahdollisimman tarkasti, mistä kyse, sillä lääke jokaiseen on hieman eri.

Wanna be edistyneet: somessa luotu mielikuva ja se millainen toiminta on ”coolia” vs.”coolittomuus”

Edistyneet: ymmärryksen parantaminen kylmässä ja pimeässä erämääoloissa liikkumisen eroista vs. Valoisan ja leudon ajan liikkumiseen

Kokeneet: hätäkeskustoiminnan mahdollinen kehittäminen. Mikäli kokenut vaeltaja pyytää apua, mitä silloin tulisi huomioida eritoten. Kysymäänkö samat peruskysymykset, onko sijainti/olosuhteet haastavammat, jonne jouduttu ja siksi erityisohjeet tarpeen yms.

Ylipäänsä olisi hyvä selvittää millaisilla tiedoilla häkepäivystyjät joutuvat toimimaan. Onko käytettävissä esim. Vadelma-Ahon esiinnostamaa vyöryvaara/riskialuekarttaa vai pelkkä normikartta. Saako mitään tukea maastossa olevan henkilön neuvontaan muuta kuin perusohjeet, joiden antaminen voi muodostua fataaliksi? Onko mitään keinoa arvioida pelastettavan toimintasuunnitelman järkevyyttä?

Paljon on keskusteltu siitä, ettei äiti ole tajunnut tilanteensa ja sijaintinsa vakavuutta. Noh, ei se kyllä hätäkeskuspäivystäjäkään ole osannut karttaa senkään vertaan lukea ja sopeuttaa ohjeitaan siihen, mikäli häkesoitto tosiaan tullut ko. pisteestä.

Ilmoitettuun sijaintitarkkuuteen uskon ja luotan. Alueella on kohtalaisen hyvä ja tarkka sijainninmääritysmahdollisuus. Se, mikä on vaikea ymmärtää, että sekä äiti mutta myös häke, ei olisi tajunut/ymmärtänyt sijainnin vaarallisuutta. Ilman lumivyöryvaaraakin holtiton Kurun pohjalle päätyminen pimeässä muodostaa merkittävän lisäloukkaantumisriskin, jopa kuoleman.

Tuo lapsen puhelimen mukanaolo keskustelu on suorastaan naurettavaa.

Tottakai 12 vuotias haluaa pitää yhteyttä ystäviinsä. En näe mitään syytä ettei lapsen puhelin olisi ollut mukana tai että hänellä ei olisi ollut puhelinta.

Minun oma yli 30-vuotias lapsi sai ensimmäisen puhelimensa 7-vuotiaana. Siis 1990-luvulla.
Onko nyt todella tullut joku uusi trendi, josta en tiedä, että 12-vuotiailla Pohjanmaalla ei olekaan puhelinta tai sen käyttöä rajoitetaan?

On ITSESTÄÄNSELVYYS, että pojalla on puhelimensa ollut mukana.
Ihan jo pelkästään turvallisuus syistä. Jos äidin puhelin hajoaa/ katoaa he olisivat korvessa ilman puhelinta. HALOOOO!!!!!

********************************************************************************
Toinen on sitten tuo kamera-asia.
Järjestelmäkameran raahaaminen mukana on todella mahdollista, mutta kuvat hiihdon aikana on kyllä otettu puhelimella.
Pokkarilla ei tänäpäivänä tee YHTÄÄN mitään, koska puhelimen kamerat on noin 100 kertaa parempia.

Mistä 1800-luvulta täällä keskusteliat on? Itse olen viisikymppinen, kuvaan paljon, mutten ole käyttänyt kameraa kymmeneen vuoteen.
Siitä huolimatta someni on täynnä hienoja luontokuvia.

********************************************************************************
Minä en facebookista löytänyt ainuttakaan kuvaa lumivyöryn jälkeen.

Sen sijaan löysin useamman kommentin, että vyöry olisi ollut oletettavasti pohjoisrinteellä, koska se rinne on se joka aina vyöryää. Vapaalaskijat ja muut siellä useasti käyvät.

Etsin tuolle vyöryn kohdalle tänään tarkennuksen. Vaikka soittamalla paikan päälle.

********************************************************************************

ps minäkin uskon ilmoitettuun sijantitarkkuuteen +/- 10 metriä. Uskon kuitenkin vyöryn olleen pääsääntöisesti pohjoisrinteellä.

Todella raskasta keskustelua, kun samoista asioista jauhetaan koko ajan sivu tolkulla vailla mitään tollkkua.

Vadelma-Aho kirjoitti: Ti Tammi 16, 2024 1:06 pm

Tottakai kaikkien oppilaitosten sisältöihin kuuluvat nuo, koska ne ovat tutkinnon perusteissa ja siten pakollisia. Mutta yllätyin itse aika paljon siitä, kuinka järjettömän alkeista piti lähteä ja siten kovin syvälle ei ehditty. Hakeuduin itse koulutukseen, koska tavoitteenani oli pitkä jäätikköretkikunta ja tiesin koulutuksessa olevan vetäjiä, jotka olivat hiihtäneet saman. Mutta jos ja kun reittisuunnittelu alkaa siitä, että ekaa kertaa ihmetellään paperikarttaa, eikä vielä lukuisten kertauksienkaan jälkeen muisteta, montako metriä maastossa sentti kartalla on tai mitä erilaiset karttaan merkityt kulku-urat tarkoittavat, niin määräänsä enempää ei voi edetä opetuksessa. Koulutus olisi voinut ihan yhtä hyvin olla retkeilijän alkeiskurssi lisättynä ryhmänohjaamisella. Tietenkään en tiedä, minkälainen porukka menehtyneen äidin kurssikavereina on ollut ja kuinka syvälle siellä on opetuksessa voitu edetä, mutta tosiaan tämä minun käymäni pysytteli varsin perustasolla. Siitä olen täysin samaa mieltä, että eräoppaalla PITÄISI olla selvästi enemmän tietotaitoa, kuin perus vaeltajalla, mutta valitettavasti käytännössä se vaatisi tiukemman seulan koulutukseen valituksi tulemiselle tai selvästi pidemmän koulutuksen.

Okei, kiitos oikaisusta sinulle ja muillekin koulutukseen liittyen.

Tämä viittaa siihen että ns. eräopaskoulutus on pelkkää huuhaata, ja kun Axxellin kouluttamista eräoppaista suhteettoman suuri osuus on hankkiutunut hengestään lumivyöryssä, niin en kovin helpolla ostaisi minkään sortin "eräoppaan" palveluja. Harmi, koska ammattikunnassa on taatusti myös osaavaa ja itseään ja asiakkaitaan arvostavaa väkeä.

Miksiköhän kukaan toimittaja ei ole sen vertaa hereillä, että kysyisi tuolta Henrik ”lumivyöryt ovat erittäin harvinaisia ja kaikkea ei voi harjoitella” Jerniltä, että miksi niin moni hänen koulutuksensa läpikäynyt on kuollut lumivyöryssä.

↑↑

Esimerkiksi vaellus-ryhmään kun laittaa hakusanaksi "lumivyöry", niin tulee ainakin kolme eri julkaisua Pyhäkurun vyöryistä kuvineen.

Piitkä lainaus korvattu kahdella nuoliviittauksella
-NILS-

Miss Holmes #1 kirjoitti: Ti Tammi 16, 2024 4:12 pm ...T*******************************************************************************
Minä en facebookista löytänyt ainuttakaan kuvaa lumivyöryn jälkeen.
Sen sijaan löysin useamman kommentin, että vyöry olisi ollut oletettavasti pohjoisrinteellä, koska se rinne on se joka aina vyöryää. Vapaalaskijat ja muut siellä useasti käyvät.
Etsin tuolle vyöryn kohdalle tänään tarkennuksen. Vaikka soittamalla paikan päälle.
********************************************************************************
ps minäkin uskon ilmoitettuun sijantitarkkuuteen +/- 10 metriä. Uskon kuitenkin vyöryn olleen pääsääntöisesti pohjoisrinteellä.
Todella raskasta keskustelua, kun samoista asioista jauhetaan koko ajan sivu tolkulla vailla mitään tollkkua.

Tiedotustilaisuudessa, jos oikein ymmärrän, niin murtumalinja ollut 350 m leveä. Pohjoisrinteen leveys, kapeampi?
https://areena.yle.fi/1-67544907 kohdassa 4:20

Ahaa. Metsähallitus ei ollutkaan varoittanut riittävästi.

Pal­lak­sen lu­mi­vyö­ry­on­net­to­muus sai Met­sä­hal­li­tuk­sen muut­ta­maan tal­vi­ret­kei­li­jöi­den tur­va­oh­jei­ta – en­nus­teen mukaan Rukan hoi­ta­mat­to­mil­la luon­non­rin­teil­lä vyö­ry­ris­ki

Luontoon.fi -sivustoa on täydennetty sekä yleisillä että paikallisilla ohjeilla. Metsähallitus lisäsi turvallisuuteen liittyvää viestintää pian Pallastunturin lumivyöryturman jälkeen.

14.01.2024 04:00 Päivitetty: 15.01.2024 08:38

Metsähallituksen Luontopalvelut on uusinut ja lisännyt turvallisuusohjeita retkeilijöitä varten Luontoon.fi-sivustolleen. Viestintää haluttiin lisätä Pallastunturilla tammikuun alussa kahden ihmisen kuolemaan johtaneen lumivyöryturman jälkeen.

– Päivitämme sivustoa jatkuvasti, mutta päätimme onnettomuuden jälkeen lisätä retkeilijöille tietoa retkille valmistautumisesta ja turvallisuusasioiden huomioimisesta. Olemme lisänneet viestintää sekä valtakunnallisesti että eri retkeilykohteiden paikallisille sivuille, yhteyspäällikkö Pirkko Siikamäki Metsähallituksesta kertoo.
(Loput tilaajille.)

https://www.koillissanomat.fi/pallaksen ... se/6180965

Lu­mi­vyö­ryt eivät ole niin har­vi­nai­sia kuin an­ne­taan ym­mär­tää – luon­nos­sa liik­ku­ja tie­dos­taa riskit ja ottaa ko­ke­mas­taan opiksi

15.01.2024 04:00

Tammikuun alussa Pallaksella sattunut lumivyöryturma on herättänyt myös valtion virkistysmaista vastaavan Metsähallituksen toimiin. Luontoon.fi -sivustolle on lisätty turvallisuusohjeita ja linkkejä esimerkiksi lumivyöryennusteisiin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Väitän että Suomessa tapahtuu lumivyöryjä paljon enemmän kuin yleisesti annetaan ymmärtää. Onneksi tähän saakka olemme seurueen kanssa pysyneet lumen pinnalla, eikä tilanteita, joissa laskija olisi tempaantunut vyöryn mukaan ole päässyt syntymään.

Omiin havaintoihini perustuen tiedän, että niin luonnollisesti laukeavia kuin ihmisen toiminnallaan aiheuttavia lumivyöryjä syntyy lähes vuosittain myös Koillismaalla.
(Loput tilaajille.)

https://www.koillissanomat.fi/lumivyory ... aa/6181330

Lumivyöry kirjaimellisesti peittää mediassa sen tosiseikan, että eräopas vei 12 vuotiaan tunturiin olosuhteisiin, joissa saa helposti paleltumia ja hypotermian kovan tuulen takia.

Pidän ihan mahdollisena että lapsi oli "vapaaehtoisesti" jättänyt puhelimen pois matkasta, koska äiti oli varmaan selittänyt kuten paljon hienompaa vaeltaminen on, kun ei koko ajan someta tai seuraa tiktokia. Ja sometti koko ajan. Äiti on myös saattanut pelotella varhaisteiniä puhelimen katoamisella lumeen, ja pudotti oman puhelimensa heti alkumatkasta. Minkä verran muuten voi päätellä äidin mielentilaa tai sähläämisen tasoa siitäkin, että puhelin putosi kerran matkan alussa vaikka se löytyi. Intoa on ollut paljon enemmän kuin taitoa tai harkintaa.

poliisikoiran pentu kirjoitti: Ti Tammi 16, 2024 5:01 am

^ ^ Varmaan sekä että...tällaisen viikon "sääenusteen" julkaiseminen on kuitenkin eri linjassa positiivisen somejulkisuuden kanssa, ja siksi se ihmetyttää. En siis ihmettele yhtään sitä, että joku raapustelee tietoja käytetylle kirjekuorelle vaan sitä, että se pitää vielä saattaa kaikkien tiedoksi. Kyllähän ne päivittäiset ja päivän aikanakin vaihtuvat sääennusteet katsotaan jostain muualta kuin tämmöiseltä nopeasti vanhentuvalta lapulta. Tunturivaeltaja on säiden armoilla. Tässä kohdin ei siis haeta ainakaan mainosta eräoppaana tai yrittäjänä.

Mukana on myös keskiviikko, vaikka silloin olisi pitänyt olla jo matkalla ja aamulla kotona. Parin sentin päässä on muistutusmerkintä, että paluubussi -ja juna tiistaina. Silti on tuo keskiviikko.

2.1 tuulen voimakkuus on ainakin lappusella pahasti pielessä.

Tuohon sääennustukseen tuntureilla tässä ketjussa

https://www.facebook.com/groups/1891670 ... 9499321113

"-Minkä takia ei löydy mistään tunturisää palvelua?... Tiistai aamuna matalapiane liikui jäämerellä ja sai gradientit kiristymään lapissa ja oli odotettavissa kovaa tuulta tuntureilla. Kylmä ilma laaksoissa sai tuulen pysymään korkealla eikä se päässyt kunnolla laaksoihin. Jos katsoi nopeasti Fmi ja Forecan piste ennusteita Pallakselle ne näytti 3-4ms (koska ennuste pisteet laaksoissa missä ennustetaan 10min keskituulta) Kun samaan aikaan mittarit tuntureilla huusi 16-20ms. Tämä ei välttämättä heti huomaa jos ei ole kokemusta tunturi säästä."

Niin olosuhteet olivat hurjar, mutta ei yllättävät. Kyllä siinä tiedossa oli sää.

Sää oli jo melkoinen, kun tuvalta lähtivät.

Itse ajattelin tuota eräopaskuviota enemmän siltä kantilta, että tunnistaa, minkälaisiin olosuhteisiin ei lähdetä jotain maksavaa turrelaumaa viemään. Ja nappaa niiltä korvasienet käsistä, että näitähän ei meillä syödä ilman ryöppäämistä. Yms.

Jos olisi jostain syystä löytänyt itsensä turistien kanssa Rihmakurun kodalta noissa keleissä, niin varmaan olisi soitellutkin kimppakyydit kaikille. Mutta oma perhe on eri asia, ollaan liikunnallisia ja karaistuneita ja HTFU. Kun vielä reissu siihen asti oli sujunut ilmeisen hyvin, niin ei muutako rinnettä ylös vaan.