10-vuotiaan murha Illinoisissa 1997 - (USA:n "Ulvila-case")

Ulkomailla tapahtuneet selvitetyt tai vielä selvittämättömät henkirikokset
strangelove
Adrian Monk
Viestit: 2921
Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am

10-vuotiaan murha Illinoisissa 1997 - (USA:n "Ulvila-case")

Viesti Kirjoittaja strangelove »

Satuin näkemään JIM-kanavalta tulleen dokumenttisarjan "Epätavalliset epäillyt", jossa käsiteltiin vuonna 1997 tapahtunutta 10-vuotiaan Joel Kirkpatrickin raakaa murhaa Yhdysvalloissa. Tapaus muistutti vahvasti kotoista Ulvilan murhaa monelta osin. Kiteytän tähän tapahtumien kulun:

Joel Kirkpatrickin raaka murha

Kuva
Nuori uhri. Joel Kirkpatrick, 10.

10-vuotias Joel Kirkpatrick ja hänen äitinsä Julie Rea Harper valmistautuvat nukkumaanmenoon 12.10.1997. He asuvat kaksistaan omakotitalossa pienessä alle 50 000 asukkaan Lawrencevillessa, Illinoisissa. Julie on eronnut miehestään ja taustalla on vaikea eroprosessi ja huoltajuusriita, joka kääntyi Julien eduksi. Häntä pidetään kaikin puolin hyvänä äitinä, jolle Joel-poika on kaikki kaikessa.

Aamuyöllä Julie herää Joelin huutoon. Äiti kuvittelee lapsensa näkevän vain painajaisia ja lähtee rauhoittelemaan tätä. Joelin huoneen ovella joku törmää vauhdilla häneen. Sekä Julie että muukalainen kaatuvat lattialle ja tässä yhteydessä tuntemattomalta mieheltä putoaa lattialle verinen veitsi. Julie alkaa epäilemään, että mies on kidnapannut Joelin. Hän huutaa hysteerisenä ja tarttuu miehen jalkaan. Mies yrittää karistaa Julieta kannoiltaan huitomalla ja hakkaamalla, mutta tämä tarrautuu mieheen aina uudelleen ja raahautuu tämän mukana autotalliin johtavalle lasiovelle. Muukalainen ei saa ovea auki ja päättää rikkoa lasin kyynärpäällään. Hän avaa oven ulkopuolelta ja juoksee ulos. Julie jää useiden nyrkiniskujen voimasta lattialle makaamaan, mutta nousee pian ja tavoittaa tunkeilijan jälleen ulkona. Lyhyen kamppailun jälkeen mies pääsee jälleen niskan päälle ja huitaisee Julieta voimakkaasti kasvoihin. Julie lysähtää maahan ja mies juoksee kadulle pakoon. Julie nousee maasta ja tähyilee vielä kerran pakenevan tunkeilijan perään. Tällöin mies pysähtyy ja luo katseensa hetkeksi kohti Julieta, kunnes pakenee lopullisesti. Julie onnistui kuitenkin näkemään miehen kasvonpiirteet tarkasti, sillä tämä seisoi katuvalojen alla.

Julie rientää oikopäätä naapuriin ja huutaa hysteerisenä: "Lapseni on siepattu!". On epäselvää, miksi Julie olettaa lapsensa kidnapatun, sillä hän ei ehtinyt käymään Joelin huoneessa, eikä näin ollen voi tietää, oliko Joel huoneessaan vai ei. Naapuri hälyttää poliisin, joka saapuu paikalle nopeasti. Poliisi tutkii taloa ja löytää kauhukseen raa´asti puukotetun Joelin tämän huoneen lattialta. Joel on vielä elossa, mutta ehtii menehtyä ennen kuin ambulanssi saapuu paikalle. Lasta on puukotettu 13 kertaa. Julien omat vammat ovat lieviä - lähinnä naarmuja, hankaumia, mustelmia ja lieviä verenpurkaumia. Hän pystyy kuvailemaan jokaisen ruhjeensa ja sen, miten ne syntyivät. Tämä herättää poliisin huomion, sillä ei ole kovinkaan tavallista, että poikansa juuri menettänyt äiti edes miettii omia lieviä vammojaan. Lisäksi on hyvin kummallista, ettei Julie mennyt tunkeilijan lähdettyä tarkistamaan Joelin huoneesta, onko poika siellä vai ei, vaan juoksi suoraan naapuriin. Miksei hän hälyttänyt apua kotoaan?

Kuulustelut ja tutkimusten alkumetrit

Poliisi kuulee Julieta. Tämä kertoo tummatukkaisesta ja nuoren näköisestä miehestä, jolla oli muun muassa liukaspintaiset taskulliset housut. Kuvauksen perusteella miehestä laaditaan piirros. Paikalliset ongelmanuoret ja rikolliset käydään tarkasti läpi, mutta heidän joukostaan ei löydy syyllistä. Julie heittää epäilyksen varjon ex-miehensä päälle. Hän kertoo ex-miehen saattaneen murhata pojan katkeruuksissaan hävittyään pitkän huoltajuuskiistan. Tämäkin linja käydään läpi, mutta miehellä on vankka alibi.

Tapaus on vaikea paikallispoliisin kannalta. Pikkupojan murha on ennenkuulumaton asia pikkukaupungissa. Juttua tutkiva sheriffi ei ole koskaan aiemmin joutunut tutkimaan murhatapausta ja tämä kokemattomuus näkyy rikospaikalta taltioitujen näytteiden otossa.

Julie yrittää mennä elämässään eteenpäin. Hän muuttaa Bloomingtoniin ja alkaa opiskelemaan kasvatustieteitä. Hän menee myös pian naimisiin. Hän ei kuitenkaan voi unohtaa poikansa raakaa murhaa, eikä sitä ole unohtanut poliisikaan.

Yllätyskäänne - oliko äiti murhaaja?

Kuva
Julie Rea Harper. Kylmäverinen murhaaja vai oikeusmurhan uhri?

Poliisi on epäillyt alusta lähtien Julien kertomusta ja pitänyt sitä epäloogisena ja epäluotettavana. Kun rikospaikalta ei löydetä ulkopuolisen tekijän sormenjälkiä, jalanjälkiä eikä DNA:ta, niin Julien osuutta lähdetään tutkimaan tarkemmin. Äidin syyllisyyden puolesta puhuu moni seikka:

- Julie kertoi moneen otteeseen lukinneensa oven ennen nukkumaanmenoa, mutta ovessa ei ollut murtojälkiä. Miten tuntematon murhaaja olisi päässyt sisälle taloon?

- Murha-ase, Harperin oma pihviveitsi, oli jätetty asunnon lattialle Joelin ja Julien huoneiden väliin.

- Julien paidasta löytyi Joelin verta, vaikka hän kielsi käyneensä Joelin huoneessa.

- Takapihan nurmikko oli kostea, mutta rikospaikalle nopeasti saapuneen poliisin mukaan nurmella ei oltu lähiaikoina kävelty.

- Rikospaikalta ei löytynyt mitään jälkiä ulkopuolisesta tekijästä; ei sormenjälkiä, ei jalanjälkiä, eikä DNA:ta. Oli vain Harperin kertomus tunkeilijasta.

- Harperin vammat olivat laadultaan vain hankaumia, mustelmia ja lieviä verenpurkaumia, jotka oli mahdollista tehdä itse.

- Harper pystyi osoittamaan kehostaan jokaikisen vamman ja kertoa, miten se syntyi. Tämä oli kummallista. Monikaan äiti ei tuollaisessa tilanteessa edes ajattelisi omia lieviä vammojaan.

- Poliisi piti epätodennäköisenä, että pienessä Lawrencevillessä psykopaattinen murhaaja tunkeutuu yksinhuoltajaäidin kotiin, ottaa keittiöstä veitsen ja hyökkää silmittömästi pikkupojan kimppuun tappaen tämän.

- Poliisin mielestä Juliella oli pakkomielle numeroon 13. Hän meni ensimmäisen miehensä kanssa naimisiin 13. päivänä, Joel syntyi 13. päivänä, murha tehtiin 13. päivänä ja Joelia oli puukotettu 13 kertaa.


Julie otetaan kiinni ja vangitaan poikansa murhasta epäiltynä 12. lokakuuta 2000. Tapaus etenee oikeuteen, jossa syyttäjän todistajana kuullaan muun muassa Julien ex-miestä. Julie tuomitaan ensimmäisen asteen murhasta 65 vuodeksi vankeuteen maaliskuussa 2002. Lawrenceville jakautuu mielipiteissään kahtia. Osa pitää Julieta kylmänä murhaajana, osa oikeusmurhan uhrina. Syyttäjä on tyytyväinen siitä, ettei Julien "naurettava satu" mennyt läpi ja paha sai palkkansa.

Syyllinen vai syytön? - Puolustus vaatii lisätutkimuksia

Julien puolustajat eivät hellitä. He kampanjoivat Julien maineen puhdistamiseksi ja vaativat poliisilta lisätutkimuksia. Kun niitä ei tehdä, he kääntyvät kiistanalaisten oikeusjuttujen selvittelyyn erikoistuneen viraston puoleen. Pian käy ilmi, että poliisi on tehnyt jo tutkinnan alkumetreillä ratkaisevia virheitä.

Rikospaikalta otettiin näytteitä vain sieltä täältä. Esimerkiksi keittiön veitsitelineestä ja ruokailuvälinelaatikostosta sekä Joelin huoneesta ei ole etsitty sormenjälkiä tai DNA:ta. Joelin lakanoista ja peitosta ei etsitty kuituja. Lisäksi poliisi ei suhtautunut vakavasti kahteen varteenotettavaan todistajaan, jotka kertoivat oudosta miehestä Lawrencevillessä. Alan Berkshire kertoi olleensa teini-ikäisen poikansa kanssa paikallisessa kuppilassa pari päivää ennen murhaa. Sinne oli tullut outo mies, joka lyöttäytyi todistajan pojan juttusille. Mies oli ollut tungetteleva ja puhunut epämääräisiä asioita. Lopuksi mies oli laittanut kätensä pojan hartialle ja sanonut: "Pelkäätkö sinä minua? Olisi syytä pelätä". Toinen todistaja oli linja-autoaseman lipunmyyjä Sandra Wirth, joka kertoi hermostuneesta lipunostajasta pikkupojan murhaa seuranneena päivänä. Muukalainen osti lipun Winnemucaan. Winnemuca on Lawrencevilleäkin pienempi kaupunki, jonne ei juurikaan osteta lippuja. Siksi mies jäi lipunmyyjän mieleen. Miehellä ei ollut riittävästi rahaa lippuun, mutta myyjä pelkäsi tätä ja halusi päästä hänestä eroon, joten hän antoi lipun alennushintaan. Lipunmyyjä otti välittömästi yhteyttä poliisiin. Molemmat todistajat kuulusteltiin, mutta vihjeitä ei pidetty merkittävinä.

Tappoiko Joelin sittenkin raaka sarjamurhaaja?

Kuva
Tommy Lynn Sells - julma sarjamurhaaja.

Julie Harperin tekemää murhaa käsiteltiin näyttävästi mediassa. Aiheesta tehtiin televisio-ohjelma toukokuussa 2002, jonka sattui näkemään myös muuan Diane Fanning. Hän kirjoitti kirjaa sarjamurhaaja Tommy Lynn Sellsistä ja oli siksi tiiviissä kirjeenvaihdossa kuolemantuomiotaan odottavan Sellsin kanssa. Fanningin mielestä Julien jutun syyttäjä oli ylimielinen ja Julien syyllistäminen liian leimallista. Joel Kirkpatrickin murhan tapahtumainkulku kuulosti Fanningin mielestä pelottavan tutulta. Tommy Lynn Sells oli tehnyt useita murhia, joissa hän oli tunkeutunut perheen taloon, napannut keittiöstä teräaseen ja tappanut lapsen ja joskus koko perheen. Sells ei koskaan jättänyt rikospaikoille jälkiään. Hän oli hyvin tarkka ja pyyhki huolella pois sormenjälkensä ja muut jäljet, jotka voisivat liittää hänet tapauksiin. Joskus hän vietti rikospaikoilla tuntikausia siivoten jälkiään. Mahdolliset kuidut hän hävitti ilmastointiteippiä käyttäen. Sells ei ollut tyypillinen sarjamurhaaja, sillä hänellä ei ollut yhtä tiettyä toimintatapaa. Hän tappoi miehiä, naisia ja lapsia kaikilla mahdollisilla tekotavoilla. Hänen murhasi ympäri Yhdysvaltoja, joka puolella maata. Sells oli tunnustanut 50 murhaa, mutta hänet pystyttiin kytkemään varmuudella 15 tapaukseen. Todennäköisesti tekoja oli ainakin 20. Oliko Sells myös Joelin murhan takana?

Fanning lähetti Sellsille kirjeen, jossa hän kysyi suoraan Joel Kirkpatrickin murhasta. Vastaus oli jäätävän kylmä: "Tapahtuiko se kaksi päivää ennen Springfieldin murhaa?". Sells tunnusti epäsuorasti Joelin murhan. Fanning ilmoitti asiasta Sellsin tekosia tutkineelle John Allenille Teksasiin. Sarjamurhaaja otettiin kuulusteluihin 6. marraskuuta 2003, jolloin hän kertoi tapauksesta merkittäviä yksityiskohtia, joita vain tekijä osasi kertoa. Sellsin kertomus sopi täydellisesti siihen tarinaan, jonka Julie Harper oli heti murhan jälkeen kertonut. Sells sopi myös epäillyn tuntomerkkeihin. Pelottavasta muukalaisesta kertoneet todistajat tunnistivat Sellsin näkemäkseen mieheksi. Ja kaiken lisäksi Tommy Lynn Sellsillä oli kytköksiä Winnemuccaan! Poliisin laatiman aikajanan mukaan Sells todellakin liikkui Illinoisissa Joelin murhan aikaan. Kaksi päivää sen jälkeen hän murhasi nuoren tytön Springfieldissä - ihan niin kuin hän oli Fanningille kirjeessään kertonut.

Sellsin löytyminen oli onnenpotku vankilatuomiota suorittavalle Julie Harperille ja hänen syyttöömyyteensä uskoville. Nyt puolustuksella oli uskottava, vaihtoehtoinen epäilty, joka alkoi näyttää syylliseltä. Syyttäjän saduksi leimaama teoria ulkopuolisesta hullusta murhaajasta olikin yhtäkkiä kaikkein todennäköisin vaihtoehto. Puolustus esitti uusia todisteita, jotka puolsivat Julien syyttömyyttä. Esiin otettiin muun muassa poliisin tekemä huolimaton rikospaikkatutkinta, jonka perusteella ulkopuolista tekijää ei voitukaan enää poissulkea. Joelin veri saattoi tarttua Julien paitaan oikeasta tekijästä, jonka kanssa hän kamppaili. Talon viemäristä ei löydetty jälkiä verestä, joten Julie ei ollut peseytynyt murhan jälkeen, kuten todennäköisesti olisi murhaajan ominaisuudessa tehnyt. Lisäksi ensimmäisenä rikospaikalle saapuneen poliisi kertomus kosteasta nurmesta oli ristiriidassa naapurin kertomuksen kanssa, jonka mukaan nurmikko oli murhayönä kuiva. Tätä todistusta ei oltu otettu huomioon oikeudenkäynnissä.

Julie Harper vapautetaan

Joel Kirkpatrickin murha oli oikeuden käsittelyssä jälleen 26. heinäkuuta 2006. Julie Harper todettiin syyttömäksi poikansa murhaan ja vapautettiin välittömästi. Syyttäjät eivät tätä sulattaneet. Heidän mielestään kylmäverinen lapsenmurhaaja pääsi kuin koira veräjästä. Jo kertaalleen tuomittua ja sittemmin vapautettua Julie Harperia ei voida enää syyttää Joel Kirkpatrickin murhasta.

Pääepäillyksi nousutta sarjamurhaaja Tommy Lynn Sellsiä ei olla koskaan syytetty kyseisestä murhasta, eikä hänen osuuttaan ole enää tutkittu. Tämä viittaa siihen, että syyttäjän lisäksi myös poliisi uskoo yhä Julien syyllisyyteen, eikä halua uhrata tapaukseen enää aikaa ja resursseja. Joel Kirkpatrickin murha jää todennäköisesti ikuiseksi arvoitukseksi. Julie Rea Harper jatkaa elämäänsä ja Tommy Lynn Sells odottaa yhä teloittamistaan kuolemansellissä.

(JIM-kanavalla esitetty dokumentti katsottavissa Ruutu.fi-palvelussa)

http://www.ruutu.fi/video?vt=video_episode&vid=401713
Sirpa
James Bond (George Lazenby)
Viestit: 11958
Liittynyt: Ma Huhti 09, 2007 8:07 pm

Re: 10-vuotiaan murha Illinoisissa 1997 - (USA:n "Ulvila-case")

Viesti Kirjoittaja Sirpa »

Onpa todella merkillisiä yhteensattumia - vielä saatananpalvontaa Ulvilassa, ja tässä pakkomielteenä numero 13.

Entä Kuninkaankatu 13., Tampereella, josta olisi jokin aika sitten pidätetty sarjamurhaaja, missä osoitteessa veikkailin olevan vapaamuurareiden temppelin, ja heidänhän sanotaan palvovan tätä Pan-jumalaa, jonka kuvan Anneli Auer lähetti vankilasta lapsilleen.
Alethes doksa meta logu
Mariacka
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5075
Liittynyt: Ma Syys 10, 2007 7:34 pm

Re: 10-vuotiaan murha Illinoisissa 1997 - (USA:n "Ulvila-case")

Viesti Kirjoittaja Mariacka »

Mulla tuo dokumentti jumahti ikävästi johonkin 25 minuutin tienoille eikä suostunut siitä jatkumaan. Jo sitä ennen jäin ihmettelemään, kun väitettiin äidin juoneen jotain lientä 12. päivä, jotta saisi lapsensa syntymään 13. päivä. Mutta kai niillä Ameriikoissa on sitten semmoiset liemet, joilla lapsi saadaan syntymään koska halutaan. Oli siis jo vuonna 1987.

Sittenhän vielä mainittiin, että poika oli 10 vuotta 3 kuukautta vanha.

(Lieköhän kukaan vielä huomannut, että ulvilakeissin lapsista kolme neljästä on syntynyt kesäkuussa, siis tripla-kuutonenhan siitä tulee)
Sirpa
James Bond (George Lazenby)
Viestit: 11958
Liittynyt: Ma Huhti 09, 2007 8:07 pm

Re: 10-vuotiaan murha Illinoisissa 1997 - (USA:n "Ulvila-case")

Viesti Kirjoittaja Sirpa »

Tulen Truman showta tuolta päivän politiikasta, jossa on alku tälle tekstille numerosta 13. Ja tässä murhattu 10-vuotias on nimeltään ... patrick.

Tulen täältä siis: http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... 79#p485579

Mariacka kirjoittaa edellä:
dokumentti jumahti ikävästi johonkin 25 minuutin tienoille eikä suostunut siitä jatkumaan.
EuroJR kirjoittaa toisaalla:
No niin. Terveiset spiritistisestä istunnosta. Ei pelkoa liian selvistä "vihjeistä", sillä viestiksi tuli vain alussa numerot 4 ja 5. Tämän jälkeen "henki" tai mikä lienee keskittyi kertaamaan kirjaimia Q ja S.
Ja tätä kautta siis puikahdan nyt ketjuun (Amy) Fitz..patrick.

http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... &start=105
Alethes doksa meta logu
elli72
Vic Mackey
Viestit: 1913
Liittynyt: Ti Elo 02, 2011 12:46 pm
Paikkakunta: Itä-Uusimaa

Re: 10-vuotiaan murha Illinoisissa 1997 - (USA:n "Ulvila-case")

Viesti Kirjoittaja elli72 »

Heti kun tulee mielenkiintoinen uusi ketju niin johan se on sotkettu kaikenmaailman ihme hörhöilyihin.

------------------------------------------------------------

Ja sitten itse aiheeseen. Kylläpä on poliisit ihan kunnolla möhlineet tätä tutkiessa. Jos tutkimukset olisi alunperin tehty kunnolla niin varmaan olisi saatu kunnon näytteet. Jos äiti onkin syytön, niin aika inhottavan maineen on saanut. Mikään kun ei voi olla kamalampaa kuin oman lapsen kuolema.

Mutta onko tämä Tommy Lynn Sellsis ollut joku ahkera tunnustaja? Jos kerran on tunnustanut 50 murhaa, mutta ei kuitenkaan ole varmuudella todettu kuin 15 tapausta.
Sirpa
James Bond (George Lazenby)
Viestit: 11958
Liittynyt: Ma Huhti 09, 2007 8:07 pm

Re: 10-vuotiaan murha Illinoisissa 1997 - (USA:n "Ulvila-case")

Viesti Kirjoittaja Sirpa »

Ai poliisit ihan itse sotki tutkimukset - ja sekö ei ole hörhöilyä, mutta jos minä sitä pohdin se on vai?

Lue Amyn ketjun viimeinen viestu, ja pyrähdä päistikkaa suoraan helvettiin käymättä lähtöruudun kautta, ja tule sitten sanomaan jotakin hörhöilyistä, kun olet hankkinut minun iän, elämänkokemuksen, tiedot ja taidot, ja tehnyt tätä yhtämittaisesti 10 vuotta niin kuin minä olen.

Ai, ja sitten itse aiheeseen?! Mikä sinun aiheesi oli - kun poliisi itse törttöili, niinpä.
Alethes doksa meta logu
elli72
Vic Mackey
Viestit: 1913
Liittynyt: Ti Elo 02, 2011 12:46 pm
Paikkakunta: Itä-Uusimaa

Re: 10-vuotiaan murha Illinoisissa 1997 - (USA:n "Ulvila-case")

Viesti Kirjoittaja elli72 »

Enpä viitsi itse mennä asiattomuuksiin.

Mutta kyllähän tuosta tekstistä saa selvästi sellaisen kuvan, että rikospaikkatutkimus tehtiin vähän miten sattuu. Näytteitä ei otettu kunnolla. Jos näytteitä olisi otettu, olisi varmasti pystytty todentamaan oliko äiti oikeasti teon takana.

Onkohan tämä äiti muuten yhä naimisissa samaisen henkilön kanssa, jonka kanssa meni naimisiin? Ja ovatko saaneet yhteisiä lapsia? Tuli myös mieleen, että onkohan siippa jo ollut kuvioissa siinä vaiheessa kun lapsi kuoli. Ei olisi ensimmäinen kerta kun äiti on surmannut lapsensa, koska lapsi on ollut ns. tiellä uuden suhteen aloittamisessa.
strangelove
Adrian Monk
Viestit: 2921
Liittynyt: To Loka 09, 2008 11:32 am

Re: 10-vuotiaan murha Illinoisissa 1997 - (USA:n "Ulvila-case")

Viesti Kirjoittaja strangelove »

Toki tutkimuksissa on punnittu Sellsin lausuntojen luotettavuutta. Ainakin tästä tapauksesta Sells kertoi sellaisia yksityiskohtia, joita ei julkisuuteen annettu ja jotka tukivat täydellisesti Julie Harperin kertomusta tapahtumien kulusta. Esimerkiksi tuota toukokuussa 2002 esitettyä dokumenttia Sells ei voinut nähdä, sillä hän istui jo siinä vaiheessa kuolemansellissä. Sellsin kohdalla ongelmaksi nousee hänen huolellisuutensa rikospaikoilla. Hän siivosi jälkensä taitavasti ja piti huolen siitä, ettei häntä pystytä sitomaan tekoihin ainakaan teknisillä todisteilla. Tämä on toisaalta kiintoisa seikka, koska jäätyään kiinni hän oli todella huojentunut siitä, että hänet pysäytettiin.

Harperin myöhempi aviomies ei ollut mukana kuvioissa vielä pojan murhan aikaan. Harper muutti Bloomingtoniin pian tapauksen jälkeen ja tutustui tulevaan mieheensä siellä.
elli72
Vic Mackey
Viestit: 1913
Liittynyt: Ti Elo 02, 2011 12:46 pm
Paikkakunta: Itä-Uusimaa

Re: 10-vuotiaan murha Illinoisissa 1997 - (USA:n "Ulvila-case")

Viesti Kirjoittaja elli72 »

strangelove kirjoitti:Toki tutkimuksissa on punnittu Sellsin lausuntojen luotettavuutta. Ainakin tästä tapauksesta Sells kertoi sellaisia yksityiskohtia, joita ei julkisuuteen annettu ja jotka tukivat täydellisesti Julie Harperin kertomusta tapahtumien kulusta. Esimerkiksi tuota toukokuussa 2002 esitettyä dokumenttia Sells ei voinut nähdä, sillä hän istui jo siinä vaiheessa kuolemansellissä. Sellsin kohdalla ongelmaksi nousee hänen huolellisuutensa rikospaikoilla. Hän siivosi jälkensä taitavasti ja piti huolen siitä, ettei häntä pystytä sitomaan tekoihin ainakaan teknisillä todisteilla. Tämä on toisaalta kiintoisa seikka, koska jäätyään kiinni hän oli todella huojentunut siitä, että hänet pysäytettiin.

Harperin myöhempi aviomies ei ollut mukana kuvioissa vielä pojan murhan aikaan. Harper muutti Bloomingtoniin pian tapauksen jälkeen ja tutustui tulevaan mieheensä siellä.

Itselleni kovasti jää sellainen kuva, että tuo Sells on ollut asialla. Niin moni asia siihen viittaa. Mutta ehkä se on naiivia ajattelua siitä, että miksi äiti olisi tappanut lapsensa. Outoa kuitenkin tuo, että äiti on juossut ulos miehen perässä. Itse ajattelisin, että sellaisessa tilanteessa ensin ryntää lapsen huoneeseen tarkistamaan tilanteen. Jos miehellä ei kuitenkaan selkäesti ollut vaikka lasta mukanaan. Mutta toisaalta mistä sitä tietää, millä tavalla ihminen paniikissa reagoi.
V.V.82
Remington Steele
Viestit: 233
Liittynyt: Pe Kesä 08, 2007 3:48 pm
Paikkakunta: Naantali

Re: 10-vuotiaan murha Illinoisissa 1997 - (USA:n "Ulvila-case")

Viesti Kirjoittaja V.V.82 »

Sirpa kirjoitti:tehnyt tätä yhtämittaisesti 10 vuotta niin kuin minä olen.
Ehkä kannattaisi pitää lomaa välillä ja ajatella ihan muita asioita.!? :lol:

Joo aika mielenkiintoinen tapaus, Sells vaikuttaisi kyllä syylliseltä vaikka sarjatunnustaja onkin.
Wallabi
Harjunpää
Viestit: 337
Liittynyt: Ke Maalis 12, 2008 3:08 pm

Re: 10-vuotiaan murha Illinoisissa 1997 - (USA:n "Ulvila-case")

Viesti Kirjoittaja Wallabi »

Tässä tapauksessa Sellsillä ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä siivoilemaan jälkiään, nyppimään kuituja ja pyyhkimään sormenjälkiä, koska heti puukotuksen jälkeen hän törmäsi huutavaa poikaansa katsomaan tulleeseen äitiin. Sellsillä kävi siis ilmiömäinen tuuri, kun poliisi ei juuri tällä kerralla tehnyt rikospaikkatutkintaansa kunnolla (olettaen että tekijä oli siis Sells, jonka puolesta kyllä ilmeisen moni seikka puhuu). Kumma kuitenkin, että hän ei samalla tappanut Julie Harperia, tosin kertomus taisi mennä niin että veitsi putosi kädestä siinä törmätessä eikä tappajalla ollut mitään kättä pidempää. Olisi nyt kuvitellut olevan jossain taskussa käsiase tai varapuukko tai jotain vastaavaa.
Siru83
Adrian Monk
Viestit: 2724
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: 10-vuotiaan murha Illinoisissa 1997 - (USA:n "Ulvila-case")

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

- Julie kertoi moneen otteeseen lukinneensa oven ennen nukkumaanmenoa, mutta ovessa ei ollut murtojälkiä.

- Murha-ase, Harperin oma pihviveitsi, oli jätetty asunnon lattialle Joelin ja Julien huoneiden väliin.

- Julien paidasta löytyi Joelin verta, vaikka hän kielsi käyneensä Joelin huoneessa.

- Takapihan nurmikko oli kostea, mutta rikospaikalle nopeasti saapuneen poliisin mukaan nurmella ei oltu lähiaikoina kävelty.

- Rikospaikalta ei löytynyt mitään jälkiä ulkopuolisesta tekijästä; ei sormenjälkiä, ei jalanjälkiä, eikä DNA:ta. Oli vain Harperin kertomus tunkeilijasta.

- Harperin vammat olivat laadultaan vain hankaumia, mustelmia ja lieviä verenpurkaumia, jotka oli mahdollista tehdä itse.
Surma-ase oli äidin veitsi, paikalta ei löytynyt minkäänlaisia jälkiä ulkopuolisesta tekijästä, ei myöskään pihalta, ja äidin paidasta löytyi pojan verta. Olisi hyvä tietää, onko veri ns. kosketusverta vai veriroiskeita, eli onko hän pojan surmattuaan hävittänyt surmahetkellä olleen paidan ja vaihtanut paidan ja ollut sen jälkeen kontaktissa pojan ruumiin kanssa, vai oliko paidassa surmahetkellä syntyneitä veriroiskeita. Oletettavasti ensimmäinen vaihtoehto, koska toisen olisi pitänyt riittää murhatuomioon.

Mielestäni ulkopuolisen tekijän mahdollisuus on tässä olematon. Onneksi toista viattomaksi väitettyä hirviöäitiä, Darlie Routieria, ei ole päästetty vapaaksi. Siinäkin muistakseni ase oli Routierien keittiöveitsi, ja todisteet viittasivat siihen, ettei tekijä voi olla ulkopuolinen.
jarmo.janis
Vic Mackey
Viestit: 1982
Liittynyt: Su Heinä 29, 2012 6:25 pm
Paikkakunta: kaakkois suomi

Re: 10-vuotiaan murha Illinoisissa 1997 - (USA:n "Ulvila-case")

Viesti Kirjoittaja jarmo.janis »

Kyllähän tässä tapauksessa olisi tekotapa huomioiden pitänyt jäädä enemmän kuin vain riittävästi todisteita siitä oletetusta ulkopuolisesta hyökkääjästä. DNA tekniikka (vaikka tuolloin vielä veikin pari viikkoa saada vastaus) oli kehittynyt jo niin pitkälle, että jos siellä oli välitömässä lähikontaktissa uhrin kansa joku muu kuin äiti niin näytteitä olisi pitänyt saada.

Kyllä kai poliisi selvitti millaiset vaatteet äidillä tapahtumahetkellä oli ja eliminoi lapsen omien vaatteiden materiaalinäytteet ja äidin vaatteista lapseen pakostakin tarttuneiden kuitujen näytteet oletetusta ulkopuolisesta tappajasta. Näytteiden puute jo sen aikaisellakin tekniikalla on mielestäni vakuutava näyttö kaiken muun kanssa siitä että siellä ei voinut muita olla. Jos teosta epäiltiin tunnettua henkilöä, niin kaiketi hänenkin dna näytteensä otettiin silloin.

Motiivi ?
Olisiko äidin ja pojan välillä tapahtunut jotain kiellettyä ?
Mä luin tätä ketjua ja tässä ketjussa viitattiin Pahoista pahin nimiseen sarjaan sekä Columbinen yliopiston Oikeuspsykiatrian profesori Michael Stoneen. Michael Stone tuo pahoista pahin sarjassa esiin sen, että joidenkin sarjamurhaajien (kuten esimerkiksi Arthur Schawcrossin*) tapauksessa pohjimmainen motiivi teoille voi olla lapsena koettu vanhempien harjoittama seksuaalinen hyväksikäyttö.
Edellä mainittu pohjustukseksi motiville niitä varten jotka yrittää kiemurrella siten että naiset/äidit muka ei harjoittaisi lastensa seksuaalista hyväksikäyttöä. Itse asiassa pahoista pahin sarjan useammasakin sarjatappajatapauksessa on äidin/naisen harjoittama kasvatuksellinen/seksuaalinen väärinkäytös todettu Michael Stonen toimesta vähintäänkin taustavaikuttajaksi pahuuden alkamiselle.

No äidin mahdollinen motivi teolleen voi aivan hyvin olla oletetun lapseensa kohdistuneen seksuaalisen hyväksikäytön paljastumisen uhka ja äidin vankilaanjoutumisuhka sekä lapsen menettämisen pelko. Silmitön puukottaminen kertoo jotain tappajan tunteista uhria kohtaan. Mielestäni Tommy Lynn Sells oli eläessään asioita suurenteleva paukapää joka nautti siitä että sai olla " muutaman päivän kuninkaana".

* Äiti opetti pojalleen seksin saloja tämä ollesa ekana 4 v sitten 7 v ja lopuksi 9 v. Kun Arthur teki samaa sisarelleen ja jäi kiinni, äiti piti huolen että hänellä oli aina puukko käden ulottuvilla kun Arthur ja pikkusisko oli yhtä aikaa kotona (pahoista pahin/ oikeuspsykiatri Michael Stone).
Nätti_Jussi
Agentti Scully
Viestit: 653
Liittynyt: La Loka 13, 2012 8:10 pm

Re: 10-vuotiaan murha Illinoisissa 1997 - (USA:n "Ulvila-cas

Viesti Kirjoittaja Nätti_Jussi »

Tommy Lynn Sells teloitetaan myrkkyruiskeella 3. huhtikuuta.

http://www.kwtx.com/home/headlines/Exec ... vice=phone
- Kyllä se on sitä, aina se on sanonu sitä, et se on Ulvilassakin niin se on tullu sinne, avannu oven ja sitten huutanu sinne että "millä lyödään päähän, no vasaralla tietenkin".
Aizerbaidzan
Angus MacGyver
Viestit: 6831
Liittynyt: Su Touko 13, 2007 12:22 pm

Re: 10-vuotiaan murha Illinoisissa 1997 - (USA:n "Ulvila-cas

Viesti Kirjoittaja Aizerbaidzan »

Tommy Sells poistettiin keskuudestamme perjantain vastaisena yönä Suomen aikaa. Korkein oikeus ei suostunut Sellsin asianajajien vetoomukseen, jossa vaadittiin selkoa myrkkyruiskeen aineesta. Asianajajat halusivat tietää aineen toimittajan varmistuakseen siitä, ettei Sells joudu kokemaan julmaa ja epätavallista teloitusta (Yhdysvaltain perustuslaki kieltää moisen).

Lähde: Helsingin Sanomat
Vastaa Viestiin