Näkövinkkeli, että tällaisia surmia ei tehdä päämotiivina raha, on melko suomalainen. Ulkomailla esim. raa'atkin ryöstömurhat ovat yleisempiä. Rahan merkitys tässä olisi ehkä useamman tekijän summa: jokin muistikirjan sisällössä, käteinen (kuinka paljon sitä oli sinä yönä saatavissa, mistä sen kukaan muu kuin surmaaja lopulta tietää?), mahdollinen pimeiden velkojen kuittautuminen.. Entä välilliset motiivit. Jos Veikko oli vaikkapa este jollekin asialle tai tullut "väärälle" reviirille.Murheli kirjoitti: La Touko 22, 2021 3:51 pm Siinä on vain se, että kyllä Veikko varmaan muistaisi, vaikka joku veisikin muistikirjan, jos joku olisi paljon velkaa. Myös Berit saattaisi sen tietää. Ja kyllä jollekin, esim. psykopaatille, saattaisi olla "helpompi" ratkaisu tappaa velkojan, kuin itsensä.
Mutta pohdintaahan tämä vain on, eli mikä tahansa muukin olisi mahdollista.
Ja minua kyllä todella kiinnostaisi tietää, kuinka paljon "perintöä" Veikolla ja Beritiltä jäi, ja kuinka se jakaantui perillisten kesken, koska siinäkin saattaisi olla "hyvä" motiivi
Tunnekuohulle tunnutaan miettivän vain pidempiaikaista pohjaa. Mutta, myös kamppailutilanne tuottaa tunnekuohun. Kun lähtee jonkinlaiseen vääntöön Veikon kanssa, joka oli ilmeisesti yrittänyt puolustautua, nousee adrenaliini varmasti. Ja kun tiedostaa, että jos ei nopeasti tee molempia toimintakyvyttömäksi, on asetelma silloin jo kohti itsepuolustustilannetta: hakkaa (teräaseella) tai jää itse alakynteen. Aikaa oli vähän saada kaksi pois pelistä. Vaatii hullun, mutta sellainenhan tekijä on joka tapauksessa. Esimerkkejä löytyy vaikkapa jääkiekosta: huomion pitäisi olla pelissä, mutta silloin tällöin on sattunut kilahduksia, joissa joku olisi saattanut kuolla ellei tuomarit olisi tulleet väliin. Hakattu toisen pelaajan päätä jäähän yms. Onko se ihme, jos surmaaja lyö noissa surmayön olosuhteissa runsaasti ylimääräisiä iskuja, ilman että surman päämotiivi olisi pidempään pesiytynyt tunne. Sitäkin on voinut olla, mutta pointti tässä pohdinnassa on tilanteen aikaansaama tunnekuohu.