Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Miss Holmes #1]

Erittäin hyvä pitkä kirjoitus ”AA”lta

Kyllä 12 v lapsi, ikävä kyllä, tajuaa sen milloin vanhempi on väärässä jäärän päänsä kanssa.
Hätä lapsella on voinut olla todella suuri ja on saattanut pyytää avun kutsumista jo paljon aikaisemmin.

Mua ihmetyttää muutenkin nämä somessa kaiken jakavat mammat. Jokainen pieraisu pitää kuvata ja julkaista.
Onkohan näiltäkään kersoilta kukaan koskaan kysynyt haluavatko olla äidin sometähtiä, vai onko heidät työnnetty sinne jo ennen kiinteää ruokaa?
Jotenkin niin säälittävää, enkä ymmärrä itsensä esittelyn motiivia.

[Ei mitään hajua]

Jos nämä kirjoitukset ja julkinen avoin keskustelu äidin virhearvionneista, saavat yhdenkään vastaavalla valmistelulla olevan lähdön estettyä, tämä kaikki ei ollut turhaa pojan kuolemaa lukuunottamatta. Ehkä nykyisessä somemaailmassa suurin pelote tietylle ihmisryhmälle on julkinen kritiikki. Jospa tästä heräisi laajempi ajatus, että mikä on sosiaalisesti hyväksyttävää ja eettisesti kestävää vaeltamista.

I couldn't agree more.

[Miss Holmes #1]

Jos vyöryä on kuvattu massiiviseksi, on ainoa mahdollinen kohta tuo mihin piirsin nuolen.
Tosin alhaalla ei paljon lumikerrostumaa ole, joten onkohan nyt varmasti keskiviikolta?
Mietin siis itsekseni.

Katselin juuri noita kuvia ihmetellen kohtaa, koska olivat kyllä todella sivussa reitiltä.

[Ei mitään hajua]

Jotenkin niin säälittävää, enkä ymmärrä itsensä esittelyn motiivia.

Joillekin se on raha... mitä enemmän näkyvyyttä, sen enemmän mainostuloja. En kuitenkaan usko tämän "mamman" tehneet somepostauksiaan rahankiilto silmissään.

Jo aikaisemmin kerroin näkemykseni, että perheessä oli kaikki menossa väärään suuntaan jo paljon ennen tätä tragediaa. Lähdettiin esim. 4-vuotiaan kanssa Ahvenanmaalle ja laitettiin tämä pieni lapsi pätemään vanhempien egonlisäyksen kustannuksella ja ajatettiin tätä nyt menehtynyttä lasta polkupyörällä tien reunassa ilman pyöräteitä 130 km.

Ja kaikki piti postata. Ei ehkä rahan, mutta maineen vuoksi.

Siinä(kin) pyöräilyreissussa oli kaikki katastrofin ainekset. Vaan, kun ei viikatemies iskenyt silloin, niin piti saada aina vain enemmän.

Varmaan tehtiin kaikenlaista riskipitoista sen pyöräilyreissun ja tämän hiihtovaelluksen välisen kahdeksan vuoden aikana, mutta aina vain viikatemies ei osunut. Sitähän tämä adrenaliinimamma taisi siinä Strömsö-jaksossa sanoakin, että aina vaan haastavampia asioita kohden.

Valitettavasti tämän viattoman lapsen kohtaloksi tuli syntyä perheeseen, jossa iski, ei vauhtisokeus, mutta riskisokeus... ei ollut enää kykyä arvioida riskejä oikeissa mittasuhteissa reissuissa mukana oleviin lapsiin.

Kun tarpeeksi "kolkutellaan", niin johonkin saumaan sitten "maaliodottama" toteutuu ja viikatemies pääsee korjaamaan sadon. Niin surullista tuon lapsen kannalta, niin surullista.

[brainstormy]

Mä olen ymmärtänyt, että vyöry on tapahtunut ihan tossa kuvan keskellä (mä en osaa liittää kuvia tänne, niin on hankala selittää).
Ja onkohan se äidin löytöpaikka tuossa missä näkyy jälkiä.

Uutisen kuva tekstin mukaan on keskiviikolta. Sieltä on myös jotain drone kuvaakin mtv:n uutisissa mutta ei siitä sen paremmin näe.

[Ei mitään hajua]

Mä olen ymmärtänyt, että vyöry on tapahtunut ihan tossa kuvan keskellä (mä en osaa liittää kuvia tänne, niin on hankala selittää).

Miss Holmesin postauksen kuvan nuoli on kutakuinkin samassa paikassa kuin missä Bushmaster arvioi vyöryn alkaneen.

Paikka on minunkin ennakko-olettamukseni mukaan yllättävän paljon kuvasta katsottuna oikealla, mutta silminnäkijähavaintoon on tässä kohdin uskominen.

[Alien Alien]

Hei,

Tänään kaverin kanssa ajettiin käymään tuossa Raattamantien levikkeellä josta kuru näkyy. Molemmilla pisti silmään että Pallasjärven veneenlaskupaikan ja Mieliövaaran risteyksen välisellä alueella oli kaikista puista suurimmaksi osaksi lumi tippunut pois, näytti kuin tuuli olisi sen pyyhkinyt. Samalta näytti korkeimpien vaarojen laet Pallasselän ja Pallastunturin välisellä alueella. Jotenkin erikoista kun täällä Kittilä-Muonio-Kolari alueella on melkein kaikkialla paljon pakkaslunta puissa, eikä tietääkseni tuolla Pallaksen seudulla ole plussankaan puolella käynyt joka lumet olisi tiputtanut...

Sitten siitä vyörystä; tuossa levikkeellä tosiaan käytiin kiikaroimassa tuota Pyhäkurua tänään. Vyöry näyttäisi lähteneen yhdestä pisteestä Lehmäkeron puoleiselta sivulta ikään kuin A-kirjaimen muotoisena alas ja näytti että ihan reilu on ollut. Lunta oli kurun pohjalla/suulla reilusti, ei ole ollut mikään pieni vyöry. Tämä siis kaverin tulkinta joka pitkän linjan vapaalaskija ja on tuolla Pallaksen alueella laskenut ~25 vuotta, hän oli siis mukanani tuolla tänään. Valitettavasti mitään järkeviä kuvia en saanut, tuolta levikkeeltä on n.5km tuonne kuruun niin puhelimella otetuista kuvista ei kyllä saa mitään käsitystä siitä vyöryn alkamiskohdasta. Silmämääräisesti sanoisin että vyöryn alkupiste on ainakin 500m sivussa kesäreitistä ja on ainakin noin 150m alempana kuin missä tuo kesäreitti menee. Karttapaikkaan kun laittaa seuraavat niin löytyy karkea arvio:

N:7554781
E:378059

Ja nämä siis on karkeita arvioita, etäisyys josta ne tehty, on n.5km. Kuruhan on tavallaan neliskanttinen ja näytti siltä että lunta olisi reilummin vain noissa takasivun ja reunasivujen kulmissa, siis siellä loivemmassa kohdassa kurua sen vyöryn alkupisteen yläpuolella. Muuten tunturi näytti vähälumiselta tuolla tuon kurun yläpuolella, kaverini sanoi että jäiseltä ja liukkaalta näyttää... Lumen määrää kuvaa se että 10xkiikareilla näki kesäreitin opasteet Taivaskeron huipun alapuolella, joten tuskin siellä paljon sitä on.

Joku pohti aiemmin että voisiko olla että pelastajien/vapepalaisten kelkka olisi laukaissut vyöryn. Tämän teorian voi mielestäni kyllä haudata, kohta josta vyöry on alkanut on niin jyrkkä että siinä ei pysty poikkirinteeseen ajamaan, siitä ajetaan kelkalla joko ylös tai alas, ja aika vähissä nekin kuskit jotka niin tekee...

Vapepasta; Täällä joku aiemmin mainitsi että tulee
Ja moni liittyy vapepaan myös siitä syystä, että he tietävät vaikka miten hyvin valmistelisi reissunsa, olisi miten kokenut kairojen kiertäjä tahansa ja olisi miten monta varasuunnitelmaa, aina voi käydä se pieni virhe joka käynnistää odottamattoman ketjureaktion... ja kun se voi sattua omalle kohdalle niin silloin on helpottava tietää että ainakin joku yrittää tehdä jotain asian eteen.

Ja tuolla ylläolevalla en viittaa millään tavalla tämän ketjun onnettomuuteen ja sen syihin, niihin en ota kantaa. Tai otan yleisesti sen verran että; päinvastoin, minusta kaikkia turvatoimia luonnossa, kaiteita, opasteita yms. pitäisi vähentää. Silloin ihmiset joutuisivat käyttämään hiukan omaakin harkintaa ja miettimään ihan tosissaan että onko heistä lähtemään jollekin reissulle.. Tuntuu että nykyään kaikki on "valmiiksi pureskeltu" ja sitten kun kodan tai laavun seinästä ei löydy ratkaisua johonkin yllättävään ongelmaan niin ollaan aivan sormi suussa. Tämä ehkä pienenä provona...

Hei,

Hyvä kirjoitus kokonaisuudessaan!

Lumettomat puut:
Voiko vyörystä syntyä riittävän kova paineaalto/ilmavirtaus puiden puhdistamiseksi?
Samassa paikassa vastaava ilmiö ollut aiemminkin havaittavissa, mutta tuulenkaatojen määrä ei merkittävästi poikkea ympäristöstä.

Vyörystä:
Havaintosi tukee ikävä kyllä oletustani ja raatokärpäsen aiemmin postaamaa skenaariokuvaa. Eli reitiltä on harhauduttu paljon ennen satulaan saapumista. Eli lähdetty liikaa etuvasemmalle ja päädytty kuruun jyrkän kautta. Fatalisti suunnistusvirhe olisi tällöin kyseessä.

Ajallisesti ja matkallisesti voisi sopia häkesoiton jälkeiseen hetkeen. Onko pyörähdetty suunnasta vai onko poika lähtenyt vähän etua, äidin laittaessa puhelinta pois. Äiti on voinut hoksatakin väärän suunnan mutta poika ei ole kuullut/ äiti ei ole tavoittanut ajoissa ennen jyrkännettä.

Totta mitä kirjoitit kelkalla ajosta ja sen mahdollisuudesta lumivyöryn laukaisijana.

Totta myös mitä kirjoitit vapepasta. Itse aiemmin viittasin kasvaneisiin pelastustehtävien määrää ja sillä viittasin lähinnä maastopelastustehtävien ja VPK:n lisääntyneeseen työmäärään. Uutisissa vasta oli, että Lapin pelastuslaitoksen väki joutuu käyttämään siviilivaatteita talvipelastustehtävissä ministeriön huonon varustemääräyksen takia. Eli paleltuvat mikäli tehtävälle lähtevät virka-asussa.

Lapissa ihmiset haluavat vilpittömästi auttaa, koska jokainen ymmärtää, että joku kerta voi olla se kun itse tarvii apua. Vahinkoja voi sattua kenelle tahansa, luonto osaa arvaamaton ja armoton.

Ehkä se mitä kirjoitit valmiiksi pureskellusta on totta. Kansallispuisto ja hyvä kämppäverkosto voi antaa liian helpon mielikuvan.

[Alien Alien]

Tuo on jännä ilmiö mitä kuvaat, ja ilmeisesti se on hyvinkin inhimillinen ja toistuva. Eli me sohvaperunat näemme riskit, ja kokeneet eränkävijät näkevät riskit. Mutta juuri tällaiset väliinputoajat, hieman kokemusta omaavat Eräoppaat eivät kykene näkemään tai ainakaan hyväksymään riskejä. Kun on ennenkin mennyt kuin römpsöössä niin menee jatkossakin, koska ollaan kokeneita ja osataan haastaa itsemme.

Tämä on minunkin kokemukseni mukaan se kaikkein vaarallisin vaihe missä tahansa vähääkään riskaabelimmassa harrastuksessa, ammatissa tms. Eli se vaihe kun aloittelijan/maallikon terve pelko ja varovaisuus ovat pienen kokemuksen mukana jo hävinneet ja alat luulla että kaikki onkin oikeasti aika yksinkertaista ja olet tosi stara ja hallitset tämän homman jo kokolailla täydellisesti - koska et ole vielä saanut riittävästi kokemusta että olisit päässyt siihen valaistumisen hetkeen että enhän minä tiedä tästä vielä paskaakaan enkä tule koskaan tietämäänkään, vaan tämä on sellainen juttu, että tulen loppuelämäni tätä opettelemaan. Se piste on siinä kohtaa vielä kaukana edessäpäin. Tähän jos vielä yhdistetään vähän vääränlaista itseluottamusta ja rohkeutta sekä "eihän minulle mitään satu"-harhaa niin vot.

Juuri tässä vaiheessa useimmilla rytisee, jos rytisee. Ne taas joilla rytisi jo heti alkupäässä jonkun aloittelijan mokan tai täydellisen piittaamattomuuden takia, oppivat yleensä kunnioitusta jo siinä kohdassa (jos jäävät henkiin). Ja tästä vaiheesta taas jos pääsee yli niin on jo aika hyvät mahdollisuudet, ettei rytise koskaan.

Toisaalta sitten kun saman prosessin on käynyt läpi jo edes parissa lajissa, niin se jo hieman opettaa vastaavaa kunnioitusta ja varovaisuutta muissakin vastaavissa. Tosin tämä äiti oli vielä melko nuori, elämänkokemusta ei ehkä ollut ehtinyt sillä lailla karttua.

Naulan kantaan, juuri tuosta ilmiöstä puhe.

[Alien Alien]

Toinen vanhempi- lapsi parisko on tullut pois tunturista. Hyvää tuuria vai hyvää riskienhallintaa?

No, sinulla ei ollut tähän linkkiä, mutta ilmeisen varma tieto sitten??

Riippuu toki paikasta, missä ovat olleet hiihtovaellusta tekemässä... ja sitten ei voi tietää, mikä tämän vanhempi- lapsi pariskon riskienhallinta on ollut. Onko osattu välttää riskipitoisimmat paikat järkevällä kierrolla tai odottamisella vaiko hyvällä tuurilla puskettu niiden läpi?

Kerro sinä.

Viimeinen lause oli sarkastinen eli turha. Pahoittelut siitä, oli asiaton.

Asia ei liity muuten enää tapaukseen, toimi ainoastaan esimerkkinä ettei enää ole tavatonta ja poikkeuksellista vanhemman ja lapsen- parin sydäntalvivaellus kovissa olosuhteissa. Mutta onneksi tätä ei tarvitse enempää enää miettiä, kaikki ok.

[Munkki_Tuck]

Tuollaisen vilkkaan ja suositun turistialueen pelastuskalustossa pitäisi olla enemmän buustia ja puhtia. Armeijan SnowCat (lumikissa) hoitaisi pelastustehtävät tuntureiden alueella nopeasti ja turvallisesti kaikissa olosuhteissa, toisin kuin moottorikelkka.

Huom! SnowCat:n perävaunussa on sauna, minibaari ja poreallas tunturista pelastettavia eräjormia varten

[Jasonnn]

Jos vyöryä on kuvattu massiiviseksi, on ainoa mahdollinen kohta tuo mihin piirsin nuolen.
Tosin alhaalla ei paljon lumikerrostumaa ole, joten onkohan nyt varmasti keskiviikolta?
Mietin siis itsekseni.

Katselin juuri noita kuvia ihmetellen kohtaa, koska olivat kyllä todella sivussa reitiltä.

Tuo se on pakko olla. Täsmäisi löytöpaikkojen kanssa.

Itse en ihmettele miksi ovat olleet noin sivussa reitiltä. Olosuhteet ovat varmasti olleet sellaiset ettei voi tai pysty menemään aivan täsmällisesti reittiä.

[taotao]

Matka on suuniteltu ja tuhoisaan loppuun saakka vedetty minimillä. Syy voi olla todellinen perheen taloustilanne tai sitten asenne, että tällaiseen askeettiseen rääkkiin hakeudutaan aivan tietoisesti. Että sekin on osa sitä extremeä, eipä muut tekisi!

Molemmat tavallaan johtavat samaan, eli päätöksiä tehdään tällaisen kummallisen kiemuran kautta, eikä tosiasioita, turvallisuutta ja uskaltaako edes sanoa, mukavuutta silmälläpitäen.

Tuloksena on virheet aivan kaikessa.
- univelkaa kertyy
- tarvikkeet on, mutta so-so
- eväistä kuten muustakin on tingitty, mukaan minimin minimi millä pärjää juuri suunnitellun ajan - joustoa ei ole. Tyyliin wc-paperi loppuu kesken ja äiti ei sen vuoksi ylimääräisiin yöpymisiin halua. Paljonko lisärullat painavat ahkiossa? Litistyvät vielä pieneen tilaan.
- Ei levätä mennessä, ei oikein välilläkään, eikä ollut aikomus palatessakaan
- jatkuvasti kylmissä tai kylmähköissä oloissa, välillä hiki, välillä kylmä
- viimeisen päivän aikataulu täysin epärealistinen klo 10 lähtivät liikkeelle, kohti Pallas hotellilla olevaa bussia klo 17 jotain. Äiti unohti, ettei ole Finlandia hiihdon loppumatkalla, vaan talvikäytöstä poissaolevalla vaarallisella reitillä, jossa merkittävä ylänousu ahkioita perässä vetäen ja vaarallisen jäisen satulan ylitys.

Näyttääkö se pastellinsävyinen taivaanranta jotenkin eriltä ja kauniimmalta kaiken tuon ähkinnän ja raadannan jälkeen? En tiedä.

Ihme tarve saada väen vängällä jotenkin kuvattua koko matka joksikin rääkiksi ja vanhemman egobuustiksi tai muuta vastaavaa... jos ite on niin vässykkä että ei voi kuvitellakaan jonkun nauttivan muuten kuin täyshoitohotellilla ja limusiinkyyti edestakaisin, ja kyllä 12v lapsi mukaanlukien, niin keskittyisit edes niihin asioihin mitä on tiedossa. Nyt tulee pelkkää mutuilu-paskaa

Samaa meinasin kirjoitella tovi sitten. Tämmöiseen kokemukseen nimenomaan kuuluu tuska, hiki ja rasitus. Paljon se sillä hetkellä ottaa, mutta vielä enemmän antaa. Aina ei varmasti hymyilytä, mutta jälkifiilis on mahtava.
Tämä siis yleisellä tasolla eräretkeilyyn ja eri liikunnan muotoihin.

Ilman muuta. Aikuinen saa itselleen hakea juuri niin korkeaa tuskaa ja rasitusta, kuin haluaa. Mutta lapsen kohdalla tilanne on eri.

Etkö käsitä, että tätä koko spekulaatiota ei olisi tällä tasolla, jos kyseessä olisi vain aikuiset ihmiset.

Nyt käydään keskustelua siitä, menikö asiat överiksi ja millä tasolla, ottaen huomioon, että mukana oli lapsi.

Ja aivan turhaa selittää mitään " kotiinkin voi kuolla", tai "voit ajaa hirvikolarin ensi kesänä vaikka kuinka varaudut". Nuo selitykset eivät nyt tähän keskusteluun sovi, kun pohditaan sitä, kuinka vaativille vaelluksille lapsia voi mukaansa ottaa. Lasten kanssa on mahdollista vaeltaa ja retkeillä ilman korkeaa kuoleman tai paleltumisen riskiä.

[Perza80]

Jos vyöryä on kuvattu massiiviseksi, on ainoa mahdollinen kohta tuo mihin piirsin nuolen.
Tosin alhaalla ei paljon lumikerrostumaa ole, joten onkohan nyt varmasti keskiviikolta?
Mietin siis itsekseni.

Katselin juuri noita kuvia ihmetellen kohtaa, koska olivat kyllä todella sivussa reitiltä.

Tuo se on pakko olla. Täsmäisi löytöpaikkojen kanssa.

Itse en ihmettele miksi ovat olleet noin sivussa reitiltä. Olosuhteet ovat varmasti olleet sellaiset ettei voi tai pysty menemään aivan täsmällisesti reittiä.

Niin no tavallaanhan tuo ei ole ihme, reittihän vie suoraa sinne jos jatkaa suoraa vaikka pitäs kääntyä pitkään loivasti oikealle.

Tästä oli hyvä kuvakinjossaki tuolla alkupäässä...

[Hoplaa]

Tämän jonkun erikoisen tuuli-ilmiön teoriaa puoltaa ehkä myös se, että tämä yksi pelastustoimiin lähtenyt poromies sanoi näin:

"– Koskaan en ole elämässäni nähnyt tuommoista keliä, se oli lumimyrskyn silmä. Aikuista miestä heitteli tuuli. Monenlaisessa ilmassa olen ollu Kilpisjärven ja Roston erämaissa, mutta tuommosta myrskyn ja pakkasen yhdistelmää en ole nähny. Pahin keli, missä mie olen ollut.
– Totesimma, että alle 50-kiloisen ihmisen on tuuli vienyt.
Tuuli vei kelkan osia, Rauhalan kelkan kuomu ja muita osia lensi kelkasta. Rauhala ei päässyt omalla kelkallaan pois tunturista, vaan se jäi tiistaina sinne.

Tuulen lisäksi oli valtava paine.
– Tosi raskas hengittää, ei pystyny hengittämään normaalisti."

Niin. Minä koitin sanoa tätä aikaa sitten, kun tämän poromiehen haastattelu tuli julki. Vaan silloin vaan tingattiin ja syyteltiin, ja keksittiin mitä ihmeellisempiä teorioita.

[PelderH]

(Täysin off topic) Tätä ketjua lukeneena ajatukset siitä, miten itse haluaa kuolla alkavat kirkastua: aivan sama missä, miten ja milloin, kunhan se ei ylitä minfon tai vauva.fi:n uutiskynnystä.

Vähintään kolme neljästä kommentista ihan käsittämätöntä mutuilua ja jostain instakuvien ilmeistä spinnattuja käsittämättömiä johtopäätöksiä. Onko tämä joku keski-ikäisten ylilauta?

Tässäpä taitaa olla ne suurimmat totuudet, joita tähän otsikkoon on enää lisätty viimeisen parin päivän aikana.

Ja taas on tullut lisää tarinoita ihmisiltä, jotka ovat Pallakselta selvinneet jopa talvimyrskyssä. Ja tietoa siitä, miten osan näkemys Vapepan pelastusoperaatioiden määrästä on pahasti yliampuva. Tiedän, että todennäköisyyksien esittäminen prosentteina on myöskin mutuilua, mutta käytin sitä edellisessä viestissäni, jotta ihmiset edes hieman käyttäisivät suhteellisuudentajuaan. Todennäköisyydet pahimmalle lopputulokselle, eli tässä tapauksessa lumivyöryn alle kuolemalle, olivat edelleen erittäin pienet jopa viimeiselle etapille lähdettäessä. Totta kai huonosti olisi voinut käydä muillakin tavoilla, mutta juuri tuo lumivyöryn alle jääminen ja kuolema olivat nähdäkseni se syy, miksi tästä tapauksesta tuli valtakunnan uutinen ja 93 sivua (pääosin turhaa) spekulaatiota tälläkin sivustolla. Jos nämä uhrit olisivat selvinneet tuolta hengissä mutta esimerkiksi paleltuneena omin tai viranomaisavuin pois, en usko, että suurin osa tännekään kirjoittavista olisi noteerannut asiaa juuri millään tavalla.

Noh, keskustelu näyttää kiertävän siinä määrin ympyrää, että pitäisi varmaan vain itse lopettaa tämän otsikon lukeminen. Lisää mutuilua yksittäisistä kuvista (ja tähän on ilmeisesti valittu vain tietyt agendaan sopivat kuvat), vaikka moneen kertaan on ansiokkaasti osoitettu tämän olevan täysin turhaa spekulaatiota. Lisää valittamista äidin someharrastuksesta ja adreanaliininarkkauksesta, vaikka omaan silmääni ei ollut todellakaan pahimmasta päästä somejulkkiksena eikä tämä harrastus ollut vielä juuri mitään oikeisiin extreme-lajeihin verratuna. Lisää spekulaatiota ruoasta ja matkajärjestelyistä yms., vaikka monet paljon vaeltavat tai usein Lapissa käyvät (itseni mukaan lukien) eivät näe noissa juuri mitään outoa, kun ei aina kaikille ihmisille täydy olla sitä viiden tähden hotellia tai edes makuupaikkaa junassa. Ja sitten, säännöllisin väliajoin, joku nostaa taas esille lasten kaltoinkohtelun tai lastensuojeluilmoituksen, vaikka nuokin spekulaatiot on jo useasti ansiokkaasti ammuttu alas muiden toimesta.

Tämä on minunkin kokemukseni mukaan se kaikkein vaarallisin vaihe missä tahansa vähääkään riskaabelimmassa harrastuksessa, ammatissa tms. Eli se vaihe kun aloittelijan/maallikon terve pelko ja varovaisuus ovat pienen kokemuksen mukana jo hävinneet ja alat luulla että kaikki onkin oikeasti aika yksinkertaista ja olet tosi stara ja hallitset tämän homman jo kokolailla täydellisesti - koska et ole vielä saanut riittävästi kokemusta että olisit päässyt siihen valaistumisen hetkeen että enhän minä tiedä tästä vielä paskaakaan enkä tule koskaan tietämäänkään, vaan tämä on sellainen juttu, että tulen loppuelämäni tätä opettelemaan. Se piste on siinä kohtaa vielä kaukana edessäpäin. Tähän jos vielä yhdistetään vähän vääränlaista itseluottamusta ja rohkeutta sekä "eihän minulle mitään satu"-harhaa niin vot.

Juuri tässä vaiheessa useimmilla rytisee, jos rytisee. Ne taas joilla rytisi jo heti alkupäässä jonkun aloittelijan mokan tai täydellisen piittaamattomuuden takia, oppivat yleensä kunnioitusta jo siinä kohdassa (jos jäävät henkiin). Ja tästä vaiheesta taas jos pääsee yli niin on jo aika hyvät mahdollisuudet, ettei rytise koskaan.

Toisaalta sitten kun saman prosessin on käynyt läpi jo edes parissa lajissa, niin se jo hieman opettaa vastaavaa kunnioitusta ja varovaisuutta muissakin vastaavissa. Tosin tämä äiti oli vielä melko nuori, elämänkokemusta ei ehkä ollut ehtinyt sillä lailla karttua.

Tässäpä ehkä ainoa järkevä spekulaatio taitotasoon liittyen, eli ihan tutkimuksissakin todettu inhimillinen piirre. Sitä en tietenkään osaa sanoa, mikä oli näiden uhrien todellinen taitotaso. Luulisi esimerkiksi tuolla kokemuksella kyseisen äidinkin kohdanneen omia rajojaan jo joillain aiemmilla reissuilla, mikä olisi saanut hieman tuota valaistumista aikaan, mutta mistäs sitä tietää. Ehkä huomionarvoisin kohta kuitenkin tuo "jos rytisee": tästä ilmiöstä huolimatta ihmiset huomaavat usein rajansa ilman, että oikeasti edes rytisee tai että rytisee kovinkaan pahasti. Taas painotusta siihen, että tapaturmaiset kuolemat ovat Suomessa hyvin harvinaisia, ja lumivyöryn alle hiihtovaelluksella jäämiseen (edes tammikuisella Pallaksella) on erittäin, erittäin marginaalinen todennäköisyys.

Eli edelleen tullaan siihen samaan lopputulokseen kuin aiemminkin. Virheitä tehtiin tällä reissulla, enkä itse olisi lähtenyt kyseisen kaltaiselle reissulle yksin saati sitten 12-vuotiaan kanssa. Silti kaikesta huolimatta nähdyn kaltainen lopputulos oli enemmänkin poikkeus kuin sääntö, ja sen takia se varmasti niin paljon mediahuomiota ja spekulaatiota aiheuttaakin. Samoilla linjoilla näyttävät olevan myös pelastuslaitoksen työntekijät:

"- Erittäin heikot sääolosuhteet yhdistettynä lumivyöryyn näyttävät aiheuttaneen tämän surullisen ja Suomessa poikkeuksellisen onnettomuuden, Huhtamäki kommentoi poliisin tiedotteessa."

---

Loppukaneettina vielä pari asiaa, jotka tulivat tästä mieleen. Joku täällä ehdotti (toivottavasti ei tosissaan) tunturien aitaamista, mutta Norjan valtioltahan on jo aiemmin tullut melko hyvät perustelut siihen, miksi tuo ei ole järkevää. Siellä sentään noilla Instagramin kuvauskohteilla tapahtuu kuolemaan johtavia tapaturmia jopa kesäkeleillä. Ihan kädettömiä eivät turskanpurijatkaan sentään ole, vaan siellä on sitten lisätty suosituimmille kohteille "vuoristovartijoita", jotka antavat ihmisille tietoa reiteistä, varustuksesta ja ajankohtaisista asioista. Nämä "vuoristovartijat" eivät saa estää ketään lähtemästä tunturiin, mutta tilastoimalla on todettu, että tämän lisäyksen jälkeen pelastusoperaatiot ovat vähentyneet huomattavasti. Se olisiko kyseinen järjestely Suomen olosuhteissa ja huomattavasti vaarattomammilla reiteillä ja pienemmillä turisti- ja onnettomuusmäärillä järkevää, on sitten ihan kokonaan toinen keskustelu. Ja varsinkin, kun Norjan ja Suomen valtiontalous on menossa kovasti eri suuntaan.

Aloitin ensimmäisen viestini omalla kokemuksellani kesäisen Kebnekaisen lumimyrskystä, niin kierretään vielä lopuksi takaisin tuohon reissuun. Täällä on puhuttu siitä, että vaeltaminen Suomessa on "liian helppoa", mikä lisää ihmisten riskejä. Tässä on varmasti pieni totuuden siemen, mutta länsinaapurissahan tilanne on se, että 10 kilometrin välein on lämpimiä tupia, jotka muistuttavat enemmän hotelleja kauppoineen ja tupaisäntineen. Suurin osa ruotsalaisista lähteekin tunturivaellukselle ilman juuri mitään tavaroita, kun joka yö pääsee lämpimään tupaan ja kaikki ruoatkin voi ostaa matkan varrelta. Vaikka itseäni vitutti tarpoa ulos tuolta lumimyrskystä, niin matkan varrella tuli vastaan mm. yksi paikallinen pariskunta, joka oli jäänyt jumiin ns. "kylmään" tupaan tunturin laelle keskelle lumimyrskyä, kun eivät uskaltaneet liikkua eteen- tai taaksepäin ja kaasuakin oli vain yhden päivän tarpeisiin, ja toinen retkikunta, jossa yhdeltä mieheltä oli mennyt nilkka ympäri. Nilkan sijaan oma huomioni kiinnittyi siihen, että tällä kyseisellä retkikunnalla ei ollut mukana yhtään ruokaa, sadevaatteita tai edes pipoja. Jo tämän yhden kesäisen lumimyrskyn kokemuksella huomasin, että varsinkin länsinaapurissa tunturissa liikkuu kaikenlaisia urpoja, mutta jälleen kerran voidaan todeta, että erittäin, erittäin harvoin mitään oikeasti vakavaa siltikään tapahtuu. Itse jopa keskeytin nousun Kebnekaiselle, kun toiseksi korkein huippu oli pelkkää peilijäätä ja ympärillä oli pelkkää pilveä, mutta paikalliset painoivat väkisin pikkutossuineen kohti huippua. Suomessa sentään yleensä onneksi suurin osa vaeltajista tunturista on varustettu jonkinlaisella varustuksella ja järjellä.