Kalinka Holmes kirjoitti: Su Tammi 07, 2024 11:22 pm
(Täysin off topic) Tätä ketjua lukeneena ajatukset siitä, miten itse haluaa kuolla alkavat kirkastua: aivan sama missä, miten ja milloin, kunhan se ei ylitä minfon tai vauva.fi:n uutiskynnystä.
ginganagareboshigin kirjoitti: Su Tammi 07, 2024 11:38 pm
Vähintään kolme neljästä kommentista ihan käsittämätöntä mutuilua ja jostain instakuvien ilmeistä spinnattuja käsittämättömiä johtopäätöksiä. Onko tämä joku keski-ikäisten ylilauta?
Tässäpä taitaa olla ne suurimmat totuudet, joita tähän otsikkoon on enää lisätty viimeisen parin päivän aikana.
Ja taas on tullut lisää tarinoita ihmisiltä, jotka ovat Pallakselta selvinneet jopa talvimyrskyssä. Ja tietoa siitä, miten osan näkemys Vapepan pelastusoperaatioiden määrästä on pahasti yliampuva. Tiedän, että todennäköisyyksien esittäminen prosentteina on myöskin mutuilua, mutta käytin sitä edellisessä viestissäni, jotta ihmiset edes hieman käyttäisivät suhteellisuudentajuaan. Todennäköisyydet pahimmalle lopputulokselle, eli tässä tapauksessa lumivyöryn alle kuolemalle, olivat edelleen erittäin pienet jopa viimeiselle etapille lähdettäessä. Totta kai huonosti olisi voinut käydä muillakin tavoilla, mutta juuri tuo lumivyöryn alle jääminen ja kuolema olivat nähdäkseni se syy, miksi tästä tapauksesta tuli valtakunnan uutinen ja 93 sivua (pääosin turhaa) spekulaatiota tälläkin sivustolla. Jos nämä uhrit olisivat selvinneet tuolta hengissä mutta esimerkiksi paleltuneena omin tai viranomaisavuin pois, en usko, että suurin osa tännekään kirjoittavista olisi noteerannut asiaa juuri millään tavalla.
Noh, keskustelu näyttää kiertävän siinä määrin ympyrää, että pitäisi varmaan vain itse lopettaa tämän otsikon lukeminen. Lisää mutuilua yksittäisistä kuvista (ja tähän on ilmeisesti valittu vain tietyt agendaan sopivat kuvat), vaikka moneen kertaan on ansiokkaasti osoitettu tämän olevan täysin turhaa spekulaatiota. Lisää valittamista äidin someharrastuksesta ja adreanaliininarkkauksesta, vaikka omaan silmääni ei ollut todellakaan pahimmasta päästä somejulkkiksena eikä tämä harrastus ollut vielä juuri mitään oikeisiin extreme-lajeihin verratuna. Lisää spekulaatiota ruoasta ja matkajärjestelyistä yms., vaikka monet paljon vaeltavat tai usein Lapissa käyvät (itseni mukaan lukien) eivät näe noissa juuri mitään outoa, kun ei aina kaikille ihmisille täydy olla sitä viiden tähden hotellia tai edes makuupaikkaa junassa. Ja sitten, säännöllisin väliajoin, joku nostaa taas esille lasten kaltoinkohtelun tai lastensuojeluilmoituksen, vaikka nuokin spekulaatiot on jo useasti ansiokkaasti ammuttu alas muiden toimesta.
Hovimestari kirjoitti: Ma Tammi 08, 2024 12:07 am
Tämä on minunkin kokemukseni mukaan se kaikkein vaarallisin vaihe missä tahansa vähääkään riskaabelimmassa harrastuksessa, ammatissa tms. Eli se vaihe kun aloittelijan/maallikon terve pelko ja varovaisuus ovat pienen kokemuksen mukana jo hävinneet ja alat luulla että kaikki onkin oikeasti aika yksinkertaista ja olet tosi stara ja hallitset tämän homman jo kokolailla täydellisesti - koska et ole vielä saanut riittävästi kokemusta että olisit päässyt siihen valaistumisen hetkeen että enhän minä tiedä tästä vielä paskaakaan enkä tule koskaan tietämäänkään, vaan tämä on sellainen juttu, että tulen loppuelämäni tätä opettelemaan. Se piste on siinä kohtaa vielä kaukana edessäpäin. Tähän jos vielä yhdistetään vähän vääränlaista itseluottamusta ja rohkeutta sekä "eihän minulle mitään satu"-harhaa niin vot.
Juuri tässä vaiheessa useimmilla rytisee, jos rytisee. Ne taas joilla rytisi jo heti alkupäässä jonkun aloittelijan mokan tai täydellisen piittaamattomuuden takia, oppivat yleensä kunnioitusta jo siinä kohdassa (jos jäävät henkiin). Ja tästä vaiheesta taas jos pääsee yli niin on jo aika hyvät mahdollisuudet, ettei rytise koskaan.
Toisaalta sitten kun saman prosessin on käynyt läpi jo edes parissa lajissa, niin se jo hieman opettaa vastaavaa kunnioitusta ja varovaisuutta muissakin vastaavissa. Tosin tämä äiti oli vielä melko nuori, elämänkokemusta ei ehkä ollut ehtinyt sillä lailla karttua.
Tässäpä ehkä ainoa järkevä spekulaatio taitotasoon liittyen, eli ihan tutkimuksissakin todettu inhimillinen piirre. Sitä en tietenkään osaa sanoa, mikä oli näiden uhrien todellinen taitotaso. Luulisi esimerkiksi tuolla kokemuksella kyseisen äidinkin kohdanneen omia rajojaan jo joillain aiemmilla reissuilla, mikä olisi saanut hieman tuota valaistumista aikaan, mutta mistäs sitä tietää. Ehkä huomionarvoisin kohta kuitenkin tuo "jos rytisee": tästä ilmiöstä huolimatta ihmiset huomaavat usein rajansa ilman, että oikeasti edes rytisee tai että rytisee kovinkaan pahasti. Taas painotusta siihen, että tapaturmaiset kuolemat ovat Suomessa hyvin harvinaisia, ja lumivyöryn alle hiihtovaelluksella jäämiseen (edes tammikuisella Pallaksella) on erittäin, erittäin marginaalinen todennäköisyys.
Eli edelleen tullaan siihen samaan lopputulokseen kuin aiemminkin. Virheitä tehtiin tällä reissulla, enkä itse olisi lähtenyt kyseisen kaltaiselle reissulle yksin saati sitten 12-vuotiaan kanssa. Silti kaikesta huolimatta nähdyn kaltainen lopputulos oli enemmänkin poikkeus kuin sääntö, ja sen takia se varmasti niin paljon mediahuomiota ja spekulaatiota aiheuttaakin. Samoilla linjoilla näyttävät olevan myös pelastuslaitoksen työntekijät:
"- Erittäin heikot sääolosuhteet yhdistettynä lumivyöryyn näyttävät aiheuttaneen tämän surullisen ja Suomessa poikkeuksellisen onnettomuuden, Huhtamäki kommentoi poliisin tiedotteessa."
---
Loppukaneettina vielä pari asiaa, jotka tulivat tästä mieleen. Joku täällä ehdotti (toivottavasti ei tosissaan) tunturien aitaamista, mutta Norjan valtioltahan on jo aiemmin tullut melko hyvät perustelut siihen, miksi tuo ei ole järkevää. Siellä sentään noilla Instagramin kuvauskohteilla tapahtuu kuolemaan johtavia tapaturmia jopa kesäkeleillä. Ihan kädettömiä eivät turskanpurijatkaan sentään ole, vaan siellä on sitten lisätty suosituimmille kohteille "vuoristovartijoita", jotka antavat ihmisille tietoa reiteistä, varustuksesta ja ajankohtaisista asioista. Nämä "vuoristovartijat" eivät saa estää ketään lähtemästä tunturiin, mutta tilastoimalla on todettu, että tämän lisäyksen jälkeen pelastusoperaatiot ovat vähentyneet huomattavasti. Se olisiko kyseinen järjestely Suomen olosuhteissa ja huomattavasti vaarattomammilla reiteillä ja pienemmillä turisti- ja onnettomuusmäärillä järkevää, on sitten ihan kokonaan toinen keskustelu. Ja varsinkin, kun Norjan ja Suomen valtiontalous on menossa kovasti eri suuntaan.
Aloitin ensimmäisen viestini omalla kokemuksellani kesäisen Kebnekaisen lumimyrskystä, niin kierretään vielä lopuksi takaisin tuohon reissuun. Täällä on puhuttu siitä, että vaeltaminen Suomessa on "liian helppoa", mikä lisää ihmisten riskejä. Tässä on varmasti pieni totuuden siemen, mutta länsinaapurissahan tilanne on se, että 10 kilometrin välein on lämpimiä tupia, jotka muistuttavat enemmän hotelleja kauppoineen ja tupaisäntineen. Suurin osa ruotsalaisista lähteekin tunturivaellukselle ilman juuri mitään tavaroita, kun joka yö pääsee lämpimään tupaan ja kaikki ruoatkin voi ostaa matkan varrelta. Vaikka itseäni vitutti tarpoa ulos tuolta lumimyrskystä, niin matkan varrella tuli vastaan mm. yksi paikallinen pariskunta, joka oli jäänyt jumiin ns. "kylmään" tupaan tunturin laelle keskelle lumimyrskyä, kun eivät uskaltaneet liikkua eteen- tai taaksepäin ja kaasuakin oli vain yhden päivän tarpeisiin, ja toinen retkikunta, jossa yhdeltä mieheltä oli mennyt nilkka ympäri. Nilkan sijaan oma huomioni kiinnittyi siihen, että tällä kyseisellä retkikunnalla ei ollut mukana yhtään ruokaa, sadevaatteita tai edes pipoja. Jo tämän yhden kesäisen lumimyrskyn kokemuksella huomasin, että varsinkin länsinaapurissa tunturissa liikkuu kaikenlaisia urpoja, mutta jälleen kerran voidaan todeta, että erittäin, erittäin harvoin mitään oikeasti vakavaa siltikään tapahtuu. Itse jopa keskeytin nousun Kebnekaiselle, kun toiseksi korkein huippu oli pelkkää peilijäätä ja ympärillä oli pelkkää pilveä, mutta paikalliset painoivat väkisin pikkutossuineen kohti huippua. Suomessa sentään yleensä onneksi suurin osa vaeltajista tunturista on varustettu jonkinlaisella varustuksella ja järjellä.