Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Celsius]

https://www.kuopioswimrun.fi/

Tässä jutussa oli ainakin samat ajatukset aikataulusta kuin äidillä:

Ei laisinkaan samat ajatukset. Aikataulussa oli joustoa joka suuntaan. Ajatukset kesäreitistä ja sääoloista olivat myös realistisia:

"Toisaalta käytännössä kokonaan avotunturissa kulkeva reitti olisi keskitalvella niin sääherkkä, että vaihtoehtoiseen tuntikaupalla metsärajan uppohangessa rämpimiseen olisi fyysisesti ja aikataulullisesti myös varauduttava." (= eli olivat henkisesti varautuneet siihen, että kesäreittiä ei voi sään vuoksi käyttää, heillä oli myös todellinen valmius mennä muutakin reittiä kuin avotunturin yli koska käyttivät metsäsuksia.)

"Koko reittiin olimme varanneet yhteensä noin seitsemän päivää, mihin sisältyi kaksi päivää ekstraa: toinen olisi tarkoituksena käyttää alkupuolen lisämutkaan Ounastuntureilla (Rautuvaara-Outtakka) ja toinen välipäivään loppumatkasta. Optiona oli myös siirtää lähtöpäivää sään vuoksi, mutta tähän meidän ei tarvinnut turvautua." (=aikataulussa enemmän löysää kuin ER+lapsella, lähtöpäivänkin siirto olisi onnistunut)

Viimeinen päiväkin oli realistisin odotuksin laadittu:

"Viimeinen päivä kulkisi sitten Nammalakurusta Pallas-hotellille, jos vain sää sallisi, Taivaskeron huipun kautta."

Valmius vaihtaa reittiä sään hiemankaan vihjatessa oli ilmeinen:
"Jätimme väliin Jäkäläkeron huiputuksen, sillä edessä oli pian lähes 400 vertikaalimetrin yhtämittainen nousu alueen korkeimman tunturin, Taivaskeron huipulle. Tai sitä ainakin tavoittelimme, jollei sää sumenisi."

Sää sattuikin olemaan suosiollinen ja näkyvyys jopa erinomainen (Ylläkselle, 60 km, saakka näkyi Taivaskerolta). Lumivyöryriskinkin tiedostivat hienosti koko matkan ajan:
" Kello oli 14.30 eli pääsimme ainakin aloittamaan viimeisen laskun ilman otsalamppuja. Aivan Vatikurun alareuna vaikutti kauttaaltaan vyöryherkältä, mutta ylempänä rinne näytti laskettavalta. Aluksi Pyhäkeron harjannetta hakien, sitten Vatikurun yläseinustaa mutkitellen pääsimme varsin vaivattomasti laskeutumaan lähelle hiihtokeskuksen sivuhissiä. Sieltä kulkikin sitten leveä baana suoraan hotellille. "

Noinhan se pitää reissu tehdäkkin jos kaamosaikaan tuonne haluaa itsensä ängetä.
----

Onkohan muuten tuo vaelluskertomus osunut ER:n silmään hänen etsiessään tietoa ja toiminut jonkinlaisena innoittimena? Hän on sieltä poiminut vain ne jutut, mitkä on sattunut omaan pirtaan sopimaan ja jättänyt esim. säätietoisuuden vähemmälle huomiolle. Avotunturin yli on "oikaistu" koska "onhan muutkin tästä menneet...".

Harmillista, että jätit viittauksesta lainaukseni pois jutusta. Viittasin lainauksella tekstin yhteen kohtaan selvästi, en koko kokonaisuuteen. Lainaukseni koski viimeisen päivän aikataulutusta, joka oli yhteneväinen äidin ja pojan reissun kanssa. Täällä on kritisoitu viimeisen päivän tiukkaa aikataulua, mutta nuo aikaisemmat retkeilijät kokivat aikataulun olevan löysähkö, vaikka aikaa oli varattu äitiä ja poikaa 30min vähemmän.

[Anonymous84]

Lumivyöryt on takuulla harvinaisia laskettelukeskuksissa, koska niissä mäkiä kunnostetaan koneellisesti tamppareilla, niin että lumi pysyy kasassa.

Suomen laskettelukeskuksissa on myös harvassa mäet jotka olisivat riittävän jyrkkiä.

[smartass]

Olen ihan samaa mieltä monen muun kommentoijan kanssa siitä, että tämä tapaus on analysoitava perinpohjaisesti ja siitä on voitava ottaa opiksi. Myös alan ammattilaisten koulutuspuutteet pitää tunnistaa.

Otan nyt tähän yhden suhteellisen tuoreen esimerkin, jossa kaksi hiihtovaeltajaa meni onnistuneesti Hetta-Pallas-reitin läpi käytännössä pimeimpään kaamosaikaan. Osaatteko arvioida, kuinka turvallinen tämä vaellus oli tähän äidin ja pojan vaellukseen verrattuna? Turvallisuudella tarkoitan sitä, kuinka todennäköistä olisi näille kahdelle ollut joutua samanlaiseen tilanteeseen kuin äiti ja poika tässä joutuivat.

Ihan varmasti näiden kahden varusteissa ja osaamisessa oli myös puutteita. Kaikilla niitä on. Keskustelun kannalta olisi tärkeää, että tämän traagisen tapauksen kannalta oleelliset (kriittiset) virheet ja niiden todennäköisyydet arvioitaisiin huolella. Valitettavasti todennäköisyyksien arviointi vaatii vähän kokemusta alasta ja alueesta, mutta omaa ajattelua voi hyvin peilata tällaisiin onnistuneisiin tapauksiin.

https://www.kuopioswimrun.fi/

tällä Kuopion retkueella on oletettavasti ollut pyhäkuru kartettavaksi paikaksi määritelty, ja luultavasti huono sää olisi tätä myötä sulkenut kesäreitin pois heidän reittivalikoimastaan

---Vasemmalla erottui Pyhäkurun pohjoisreunan kalliojyrkänne. Itse kurun pohja kaartui tunturin kamaralta jyrkkänä rinteenä jossain sen oikealla puolella. Kesäreitin tolpat toimivat sopivana itärajana, kun mutkittelimme ylös kohti Taivaskeron huippua.

oppia ei E & poika ole tästä voinut ottaa kun olleet samoihin aikoihin itse tuolla, mutta luulisi löytyvän vastaavia kuvauksia

[Miss Holmes #1]

Ylläolevan viestini lainauksesta jäänyt pois kuva, jossa soittopaikan jyrkkyydeksi päätelty 24°

Se kaaviokuva näyttää ennemmänkin reitin etäisyyttä kurusta.
Lisäsin siihen itse tuon viivottimen asteineen ja nyt nuo oranssit viivat, jotka tuolla nimenomaisella kaltevuudella olisivat ne potentiaaliset murtumalinjat.

Jos katsot laittamani linkin takaa tuota kurua lokakuussa, ymmärrät ettei se tule suorana mäkenä alas kesävaellusreitiltä, vaan siinä on matkalla jos jonkinlaista notkoa ja tasankoa javiettoa.

[smartass]

Olen ihan samaa mieltä monen muun kommentoijan kanssa siitä, että tämä tapaus on analysoitava perinpohjaisesti ja siitä on voitava ottaa opiksi. Myös alan ammattilaisten koulutuspuutteet pitää tunnistaa.

Otan nyt tähän yhden suhteellisen tuoreen esimerkin, jossa kaksi hiihtovaeltajaa meni onnistuneesti Hetta-Pallas-reitin läpi käytännössä pimeimpään kaamosaikaan. Osaatteko arvioida, kuinka turvallinen tämä vaellus oli tähän äidin ja pojan vaellukseen verrattuna? Turvallisuudella tarkoitan sitä, kuinka todennäköistä olisi näille kahdelle ollut joutua samanlaiseen tilanteeseen kuin äiti ja poika tässä joutuivat.

Ihan varmasti näiden kahden varusteissa ja osaamisessa oli myös puutteita. Kaikilla niitä on. Keskustelun kannalta olisi tärkeää, että tämän traagisen tapauksen kannalta oleelliset (kriittiset) virheet ja niiden todennäköisyydet arvioitaisiin huolella. Valitettavasti todennäköisyyksien arviointi vaatii vähän kokemusta alasta ja alueesta, mutta omaa ajattelua voi hyvin peilata tällaisiin onnistuneisiin tapauksiin.

https://www.kuopioswimrun.fi/

tällä Kuopion retkueella on oletettavasti ollut pyhäkuru kartettavaksi paikaksi määritelty, ja luultavasti huono sää olisi tätä myötä sulkenut kesäreitin pois heidän reittivalikoimastaan

---Vasemmalla erottui Pyhäkurun pohjoisreunan kalliojyrkänne. Itse kurun pohja kaartui tunturin kamaralta jyrkkänä rinteenä jossain sen oikealla puolella. Kesäreitin tolpat toimivat sopivana itärajana, kun mutkittelimme ylös kohti Taivaskeron huippua.

oppia ei E & poika ole tästä voinut ottaa kun olleet samoihin aikoihin itse tuolla, mutta luulisi löytyvän vastaavia kuvauksia

tai siis toi on julkastu vasta 7.1. olivat ennen joulua reissussa

[smartass]

↑

on toki voinut peilata reissuaan jo tätä nimenomaista onnettomuutta vasten ja kirjoittaa tuon heidän varovaisuutensa hieman kaunistellen, tiedä häntä...

[Anonymous84]

Ylläolevan viestini lainauksesta jäänyt pois kuva, jossa soittopaikan jyrkkyydeksi päätelty 24°

Se kaaviokuva näyttää ennemmänkin reitin etäisyyttä kurusta.
Lisäsin siihen itse tuon viivottimen asteineen ja nyt nuo oranssit viivat, jotka tuolla nimenomaisella kaltevuudella olisivat ne potentiaaliset murtumalinjat.

Jos katsot laittamani linkin takaa tuota kurua lokakuussa, ymmärrät ettei se tule suorana mäkenä alas kesävaellusreitiltä, vaan siinä on matkalla jos jonkinlaista notkoa ja tasankoa javiettoa.

Totta! Kuvassa taisi erottua keskellä rinnettä kumpare, jota ehkä täällä jossain aiemmissa viesteissä kommentoitu että siihen voisi muodostua lumilippa. Paksumpi kerros lunta, hieman loivempaa... mahdollistanut pysähtymisen, joka sitten jäänyt viimeiseksi?

[kuusenalla]

Lumivyöryt laskettulukeskuksissa, hiihtovaellysreiteillä, kelkkareiteillä ovat todella harvinaisia.
Vähän sama asia, jos ajat veneellä pois merkityltä väylältä, voit todennäköisesti osua kiveen.

Itse asiassa veneellä tai kanootilla/kajakilla kiveen osumiset ovat todella tavallisia. Niihin syynä on joskus navigointivirhe, toisinaan taas vain se, ettei väylällä olevia kiviä ole aina merkitty.

Ei ole muuten mitään taetta siitä, etteikö sopivissa olosuhteissa jopa Hetta-Pallas -kesäreitillä voisi sattua vyöryä. Hyvin lähellä reittiä on jo sattunutkin, Vatikurun vyöry marraskuussa ei tainnut olla kuin 150 m päässä kesäreitiltä. Yksi mahdollinen paikka vyörylle voisi olla esimerkiksi Lumikero, erityisesti keron eteläpää poroaidan lähistöllä. Tarkoitan näitä koordinaatteja https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/k ... OjEwMH1d-z

”Keskimäärin 11m” ei tarkoita erämaassa.
Aivan yhtä hyvin ä&p ovat voineet olla reitillä, mutta paikannus epätarkka.

Jos ovat olleet ja jatkaneet eteenpäin vajaavaisella varustuksella, on tuuli hyvin voinut tarttua ahkioon ja viedä heidät rinnettä alas aiheuttamaan lumivyöryn.

Mua edelleen mietityttää moniko teistä on oikeasti tutustunut lumivyöryihin.

Kumpi lienee todennäköisempää: häkesoiton paikannus heittää satoja metrejä ja sattumalta vielä juuri kesäreitiltä tuonne kurun suuntaan, vai että paikannus on osunut edes +-50 m tarkkuudella oikeaan kohtaan? Jos paikannus olisi ollut virheellinen, ihan yhtä hyvin heidät olisi voitu paikantaa vaikka Taivaskeron päälle, Lehmäkeron rinteeseen tai jonnekin ihan muuhun sattumanvaraiseen kohtaan.

Edelleen: kuinka todennäköistä on, että tuuli tarttuu ahkioon? Minulla ei ole sellaisesta kokemusta, vaikka ahkioreissuilla olenkin ollut tuulessa ja tuiskussa. Onko missään naparetkeilykirjallisuudessa kuvattu tällaista ilmiötä?

Minulla on vyöryistä omakohtaista kokemusta. En lähde sen kummemmin niitä erittelemään. Ne eivät ole leikin asia ja juuri siksi hiihtovaeltajan on ehdottoman tärkeää tietää koko ajan, missä on. Sama ohje on nyt luontoon.fi -sivuilla: "Tiedä, missä olet!" Kuten tuo Vatikurun vyöry osoittaa, ei reitiltä tarvitse välttämättä paljon poiketa, kun vaara jo uhkaa.

https://www.luontoon.fi/retkeilynabc/tu ... lumivyoryt

Piippareista, sondeista jne on toki apua kadonneen etsinnässä, mutta vain silloin, kun mukana on riittävästi väkeä. Kaksi henkeä ei ole riittävästi. Kahden hengen retkikunnan pitää välttää lumivyörymaastoa kaikin keinoin.

[Miss Holmes #1]

^ niinpä.
Tai sitten tuo on päivitetty onnettomuuden jälkeen. Voi hyvin olla, että tuo pohja päivää automaattisesti. Myös päivityksen yhteydessä.

Ymmärtääkseni tuossa oli aivan vastaava aikataulu ja vain hetkeä ennen.
Eli tämä kaksikko on nyt sitten myös täysin vastuuton, köyhä, osaamaton ja matkassa vajaavaisella huonolla varustuksella

Kyllä tuuli voi tarttua ahkioon.
Ja myös ihmiseen.

[LeaSommer]

Ok, eli tiedon kertoi henkilö joka ei itse ollut etsintäretkellä mukana, vaan oli saanut tiedon toisen käden tietona mahdollisesti niiltä maastoetsinnöissä väsyneiltä henkilöiltä.

No joo, turha minun on tuosta enempää vääntää, mutta kuten sanoin niin itse uskon ennemmin siihen aikaisempaan lausuntoon, jotenkin vaikea uskoa että paikallistuntemusta omaavat etsijät olisivat päätä pahkaa painelleet suoraan vaaralliseksi tunnettuun pisteeseen rinteessä, ennen kuin olivat tarkistaneet sen reitin jolla äiti oli kertonut heidän olevan.

Onhan se nyt kuitenkin loogisesti ajatellan aivan älytön idea lähteä ensin ajelemaan ympäri tunturia ja sitten vasta mennä katsomaan se tarkka sijainti, johon eksyneet vaeltajat on saatu paikannettua. Eivätköhän ole ensin käyneet tuolla paikalla ja sitten lähteneet ajamaan reittiä pitkin eteenpäin, aivan kuten tiedotustilaisuudessa sanottiin. Käsittääkseni alunperin lähtivät Pallakselta ja siitä ainakin tiesivät, etteivät eksyksissä olleet henkilöt olleet reittiä ainakaan siihen suuntaan jatkaneet.

Mutta kun hätäkeskuksen saaman tiedon mukaan he eivät olleet eksyneet vaan ainoastaan tarvitsivat kyytiä koska eteneminen oli käynyt hankalaksi tuulen viemien välineiden takia, äiti ilmoitti kuitenkin hätäkeskukselle että he ovat hetta-pallas kesäreitillä ja yrittävät jatkaa eteenpäin.
Eli, jos kyytiä vailla olleet eivät ole kertoneet olevansa eksyksissä, vaan kertoneet olevansa tuolla reitillä ja tarvitsevansa kyydin, niin miksi ei olisi ihan loogista ajaa se reitti läpi?

Pelastuslaitos vastaanotti tehtävän henkilöiden pelastamisesta maastosta ja ajoi moottorikelkoilla äidin puhelussa kertoman reitin, kertoo poliisi. Pelastuslaitos ei kuitenkaan löytänyt hiihtäjiä. Poliisi liittyi tehtävälle tiistaina kello 16. Poliisi käynnisti etsinnät alueella yhdessä Lapin pelastuslaitoksen ja Vapepan kanssa.

Etsinnöissä tuli ilmi, että Pyhäkurussa oli tapahtunut noin 400 metriä leveä lumivyöry. Äiti löydettiin kuolleena lumivyöryn alta tiistai-iltana noin kello 22.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010099002.html

Tehtävä annettiin Lapin pelastuslaitokselle maastopelastustehtävänä.

Tehtävä tuli poliisille neljän maissa iltapäivällä ja muuttui etsintätehtäväksi, kun pelastuslaitos ei ollut löytänyt hätäpuhelun soittaneita hiihtäjiä maastosta heidän ilmoittamaltaan reitiltä.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/pol ... ni/8850680

Äiti soitti tiistaina iltapäiväkahden aikaan hätäpuhelun, jossa hän pyysi itselleen ja lapselleen apua maastosta pois pääsemiseksi sääolosuhteiden vuoksi. Tehtävä annettiin Lapin pelastuslaitokselle maastopelastustehtävänä.

Tehtävä tuli poliisille tiistaina noin kello neljän aikaan iltapäivällä ja muuttui etsintätehtäväksi, kun pelastuslaitos ei ollut löytänyt hätäpuhelun soittaneita hiihtäjiä maastosta heidän ilmoittamaltaan reitiltä.

https://viranomaisuutiset.fi/pallaksen- ... ehtyneena/

Anteeksi pitkä lainaus, johon vastaan pitkällä lainauksella. Mutta kirjoitin auki aiemmin tuon tiedotustilaisuuden ja siinä sanotaan kutakuinkin näin:

Kirjoitin vähän auki tuota poliisin tiedotustilaisuutta 4.1.:

Poika löytyi vyöryalueen pohjoispuolen laidasta, vyöryn loppupäästä. Ahkio näkyi. Oli ahkiossa kiinni. Hautautuneena 1,5 metrin syvyyteen. Vyöryalue on 85 metriä leveä, ja 270 metriä pitkä, noin 2,2 ha. Huomattavan suuri, kurun pohjan levyinen. Vyöryn koko pituus 530 metriä. Äiti ja poika löytyi etäisyydeltään noin 150 metrin päässä. Äiti oli hautautunut noin 50 cm syvyyteen. Ei ollut lumivyörypiippareita. Oli sattumaa, että äiti löytyi niin nopeasti. Lapsi löydettiin myöhemmin, oli ajautunut vyöryalueen toiseen laitaan. Poika löytyi äidistä 150 metriä koillisen suuntaan, kohti Lehmäkeroa. Lapsi löytyi, koska tuuli oli tehnyt laineita lumeen.

Klo 14.20 tuli hälytys koodilla 552, kiireellisyysluokka C. Muoniosta lähti kohteeseen maastopelastusyksikkö tällöin sekä Raattamasta kyläosastosta myös. Ensimmäinen yksikkö saavutti sen paikan, josta äiti oli tehnyt hätäilmoituksen noin 50 min kuluttua. Alue tarkistettiin. Siitä hälytyskohdasta, josta hätäilmoitus oli tehty – mitään jälkiä siinä ei ollut koska oli valtava myrsky – ruvettiin laajentamaan sitä etsintää kauemmas ja kauemmas ja loppujen lopuksi tarkistettiin kaikki lähialueen tuvat ja lähialueen reitit ja mitään ei sieltä löydetty. Käytiin siellä tuvalla, missä he olivat silloin yöpyneet ja olleet silloin aamulla kymmenen aikana ja sieltä saatiin tieto, että he olivat lähteneet hiihtämään Pallasta kohti. Ja sitten sitä aluetta etsittiin ja laajennettiin ja noin klo 18:30 todettiin yhdessä poliisin kanssa, että tämä on nyt poliisijohtoinen tehtävä ja pelastustoimi siirtyi antavaksi viranomaiseksi.

Olosuhteet tunturissa olivat erittäin rankat, yli 20 metriä tuulta ja yli -20 astetta pakkasta, huono näkyvyys, pimeys, erittäin huonot olosuhteet. Tuuli oli lännestä. Reitti on kesävalellusreitti, tikut 50 metrin välein. Tikkuja ei näkynyt tiistaina illalla, koska tuuli ja näkyvyys noin 5 metriä, tuulen nopeus suuri. Tuuli kanavoitui Pyhäkurun yläpuolelle. Olosuhteet oli poikkeuksellisen rajut.

Murtumalinjalle ei ole päästy. Rinteen jyrkkyys tuossa kohtaa on noin 35-40 astetta. Murtumalinjan leveys noin 350 metriä. Mitään jälkiä lumessa ei näkynyt, koska myrskytuuli oli peittänyt. Maaston havainnoiminen oli äärimmäisen vaikeaa. Ainoat jäljet oli ahkiot ja henkilöt (myöhemmin löytyneet), hiihtojälkiä ei näkynyt. Reitti menee Pyhäkurun yläpuolella ja jyrkälle osalle siitä on montasataa metriä matkaa. Oletettavaa on, että henkilöt ovat eksyneet tikutetulta reitiltä ja sitten kun otetaan huomioon tuulen suunta, joka on tullut lännestä, niin se on painanut sinne idän suuntaan, jonka suunnalla tämä Pyhäkuru on. Todennäköisesti sillä on ollut tekemistä, mutta korostan että nämä on arvauksia. Tämä voi olla syynä ja eksyminen. Pelastushenkilökunnan piti käyttää gps-laitetta, että pääsi perille, ei voinut suunnistaa silmämääräisesti.

Emme osaa vastata siihen, onko heillä ollut mukanaan hätä-gps-laitetta, olen kuullut että mahdollisesti on ollut, mutta en pysty vastaamaan varmuudella, onko ollut hätä-gps-laitetta. Hätäkeskukselle ei ole puhuttu, että laitetta olisi ollut ja hätäkeskus on paikallistanut tämän hätäpuhelun soittopaikan ja antanut sen meille. Ja se paikka on käyty heti sen 50 min päästä tarkistamassa. Ja se on tarkka se paikka, mistä sitä apua on ensimmäisen kerran soitettu. Ja viimeisen kerran.

(Kysyttäessä keliolosuhteista) Silloin toinen päivä tiistaiaamuna kymmeneltä – kun meidän etsintäpartiot olivat käyneet siinä Nammalankurulla silloin illalla ja haastatelleet ihmisiä – olivat sanoneet että he olivat siitä kymmenen aikana lähteneet hiihtämään ja vaeltamaan kohti Pallaksen luontokeskusta. Varusteiden ja haastattelujen perusteella varusteet olivat olleet hyvät ja heillä oli ollut asianmukaiset välineet ja muut siinä, mutta siitä eteenpäin ei ole tällä hetkellä tietoa, mikä se oli siinä Nammalankurulla ollut se säätila ja onko siitä sitten käynyt niin että tämä paha säätila on yllättänyt heidät. Siitä ei ole nyt tarkkaa tietoa.

[Miss Holmes #1]

Otettuani vain muutaman askeleen sileällä jäällä huomaan asian, jota en osannut ennakoida lainkaan: sivuvastaisena puhaltava tuuli tarttuu ahkioon. Pulkkani pohjassa on tavanomaiset polyeteenijalakset, jotka antavat kyllä lumella kuljettaessa riittävästi vakautta sivusuunnassa, mutta jäähän ne eivät pure lainkaan. Ahkio pyrkii viereen ja menisi varmaan ohitsekin, jos pääsisi.

http://www.tapanikunnas.net/2015/03/pie ... harjoitus/

[poliisikoiran pentu]

Oletko varmaa, ettei ollut mukana ollut kameraa? Reissun yksi tavoitteista oli mitä ilmeisemmin ottaa kuvia, niin eikö kamerakin olisi ollut tarpeen?

Varmasti ei.
Tämän päivän puhelimilla saa niin hyviä kuvia, ettei ole tarpeellista raahata kameraa mukana, jonka linssi on noissa keleissä huurussa ja lumessa, esiinottaminen hankalaa, tilaavievä, akku ei kestä pakkasta, jos ei ole joku 10.000 ammattilaiskamera.
jne jne
Vain ammattilaiset tai todelliset valokuvausta harrastavat (+vanhukset) kuvaavat tänäpäivänä kameralla.

Halvimmat älypuhelimet ovat kyllä sellaisia, ettei niillä otetut kuvat ole mitenkään laadukkaita. Äidillä on kuitenkin selvästi ollut laatukamera oli se sitten kiinni kännykässä tai erillinen digikamera. Tässä asiassa ei ole säästellyt. Oliko sitten pojalla oma kännykkä matkassa - onneksi ainakin tutkijat tietävät tämän varmasti (vaikka meille jäisikin pieni epävarmuus).

[kuusenalla]

Otan nyt tähän yhden suhteellisen tuoreen esimerkin, jossa kaksi hiihtovaeltajaa meni onnistuneesti Hetta-Pallas-reitin läpi käytännössä pimeimpään kaamosaikaan. Osaatteko arvioida, kuinka turvallinen tämä vaellus oli tähän äidin ja pojan vaellukseen verrattuna? Turvallisuudella tarkoitan sitä, kuinka todennäköistä olisi näille kahdelle ollut joutua samanlaiseen tilanteeseen kuin äiti ja poika tässä joutuivat.


https://www.kuopioswimrun.fi/

tällä Kuopion retkueella on oletettavasti ollut pyhäkuru kartettavaksi paikaksi määritelty, ja luultavasti huono sää olisi tätä myötä sulkenut kesäreitin pois heidän reittivalikoimastaan

---Vasemmalla erottui Pyhäkurun pohjoisreunan kalliojyrkänne. Itse kurun pohja kaartui tunturin kamaralta jyrkkänä rinteenä jossain sen oikealla puolella. Kesäreitin tolpat toimivat sopivana itärajana, kun mutkittelimme ylös kohti Taivaskeron huippua.

Erot strategiassa:
- kaksi aikuista mukana
- aikataulu väljempi, tosin viimeiselle päivälle oli samantyyppinen aikataulu kuin E & S:lla
- näkyvyyteen liittyvät riskit tunnistettu selvemmin
- muutkin riskit selvästi tunnistettu (reitillä etenemisen nopeus, lumivyöryt)
- varautuminen reittimuutoksiin ja talvireitille menemiseen
- olosuhteet (lumen syvyys) tiedusteltu selvästi etukäteen - todennäköisesti kyky seurata sääasemien mittauksia parempi

Erot varusteissa:
- jatkuva GPS-seuranta kellon avulla (tämä oli minullekin uutta, ja mahdollisesti menee joskus hankintalistalle!)
- metsäsukset siltä varalta, että talvireitille tai metsään pitäisi mennä hiihtämään

Erot taktiikassa:
- jatkuva sään seuranta ("lumimyrsky avotunturissa voimistui, kuten ennustettu", "näkyvyys oli edelleen hyvä ja tuuli tasainen")
- suunnitelmien muuttaminen ja sovittaminen olosuhteisiin ("jäisessä ja vähälumisessa itärinteessä ei ollut lumivyöryn vaaraa, mutta metsäsuksien kanttaaminen sinänsä jyrkässä ja korkeassa paikassa pisti puntit ajoittain tutisemaan")
- reittejä tiedusteltu myös maastossa etukäteen ja jopa hiihdetty edellisenä päivänä valmiiksi ilman raskaimpia kuormia (esim. Hannukuru-Suaskuru - tämä on todella fiksu veto!)

Ei se tämän kummempaa vaadi. Olen erittäin varma, että tämä Kuopion kaksikko ei olisi lähtenyt ylittämään tunturia 2.1. tai jos olisikin, olisi tiennyt, missä on, ja mitä on odotettavissa.

Se, mikä oli hieman yllättävää, oli tunturimaaston kivisyys. Koska lunta on satanut kuitenkin alueella paljon, kivisyys tarkoittaa sitä, että tuuli on pyyhkinyt pois merkittävästi lunta tunturien kupeilta. Kivet ovat yksi riskitekijä, koska niihin laskiessa voi kaatua helposti.

Kritisoitavaa löytäisin lähinnä siitä, että metsäsuksilla on lähdetty laskemaan jäisiä/kivisiä tunturien rinteitä. Se voi olla vaarallista. Samoin Lumikeron ylitys on aina vaaran paikka, koska siinä ei oikeastaan ole mitään varasuunnitelmaa, jos poroaidalle lasku ei onnistukaan.

[Vadelma-Aho]

Muutamia pointteja.

Lumivyöryt Suomessa verrattuna esim Keski-Eurooppaan, ovat harvinaisia.

Lumivyöryt Suomessa ovat paljolti ihmisten aiheuttamia ja nuo vapaalaskijat ovat erittäin tietoisia riskeistä, koska tietentahtoen hakeutuvat koskemattomiin rinteisiin, paikkoihin, joihin periaatteessa ei pitäisi mennä.

Lumivyöryt laskettulukeskuksissa, hiihtovaellysreiteillä, kelkkareiteillä ovat todella harvinaisia.
Vähän sama asia, jos ajat veneellä pois merkityltä väylältä, voit todennäköisesti osua kiveen.

********

Paikannus.

”Keskimäärin 11m” ei tarkoita erämaassa.
Aivan yhtä hyvin ä&p ovat voineet olla reitillä, mutta paikannus epätarkka.

Jos ovat olleet ja jatkaneet eteenpäin vajaavaisella varustuksella, on tuuli hyvin voinut tarttua ahkioon ja viedä heidät rinnettä alas aiheuttamaan lumivyöryn.

Aika kiistatonta lienee se, että ovat vyöryn itse aiheuttaneet.
Missään nimessä ei siis ole kysymys siitä, että olisivat olleet kutakuinkin oikealla reitillä ja lumivyöry olisi heidät siitä vienyt.
Tuosta reitiltä on kuitenkin lähes puolikilometriä siihen kohtaan, jossa lumivyöryn voi laukaista.

Mua edelleen mietityttää moniko teistä on oikeasti tutustunut lumivyöryihin. Oletteko liikkuneet paikoissa, joissa tuo riski tulee tiedostaa? Oletteko nähnyt lumivyöryä edes etäältä? Tiedättekö millaisia vyöryjä on olemassa? Ymmärrättekö sen lumimassan määrän mitä tuollaisessa on?

Itseasiassa parhaimmillaan sen vyöryn saa lähtemään ihan n. 250 metrinkin päässä kesäreitistä, korkeuskäyrältä 660. Lisäksi kerrostuneet lumilipat sortuvat riippumatta rinteen kaltevuudesta jos niikseen on. Tasaisella merkitys ei ole vielä kovin suuri, mutta kun jokusen metrin lumilippa lähtee vyöryherkkään rinteeseen, niin se on sitten koko rinne taputeltu. Alla kuva ensin Pyhäkurun jyrkkyyksistä ja sitten mitattu matka oikealle korkeuskäyrälle, koska fatmap ei taivu sellaiseen.

[kuusenalla]

Otettuani vain muutaman askeleen sileällä jäällä huomaan asian, jota en osannut ennakoida lainkaan: sivuvastaisena puhaltava tuuli tarttuu ahkioon. Pulkkani pohjassa on tavanomaiset polyeteenijalakset, jotka antavat kyllä lumella kuljettaessa riittävästi vakautta sivusuunnassa, mutta jäähän ne eivät pure lainkaan. Ahkio pyrkii viereen ja menisi varmaan ohitsekin, jos pääsisi.

http://www.tapanikunnas.net/2015/03/pie ... harjoitus/

Kiitos! Tässä linkin tapauksessa on toki oltu liikkeellä lumettomalla jäällä. Eikä mainittu, että liike olisi ollut mahdotonta, ainoastaan se, että tuuli kampeaa ahkiota sivuun. Sen uskon kyllä. Ahkio kampeaa sivuun myös viistossa rinteessä ihan vastaavalla tavalla, mutta ei se liikettä pysäytä.

Ahkioita käytetään aika kovassakin tuulessa jäätikkövaelluksilla. Toki ahkiot ovat silloin painavampia, jolloin kitka on isompi. Siksi pitäisin outona, jos ne olisivat erityisen tuuliherkkiä. Jäätikkö ei ole toki yhtä liukasta pinnaltaan kuin jää, mutta en kyllä millään saata uskoa, että koko matka kesäreitin tikuilta Pyhäkuruun olisi ollut pelkkää liukasta jäistä lunta, jossa ei hetkeäkään pysy paikoillaan. En siis usko sellaiseen skenaarioon, jonka mukaan kesäreitillä olisi hiihdetty kaikessa rauhassa ja oikeassa suunnassa, kunnes tuuli olisi vain vastustamattomasti painanut kaksikon kohti Pyhäkurua. Sitten kuitenkin häkepuhelun aikana olisi voitu hetki pysyä paikoillaan. Ei häkeen voi soittaa, jos koko ajan liukuu kohti kurua.

Mutta kyllä tuuli tietysti oman lisänsä tuo, erityisesti jos tuulee samaan suuntaan kuin mihin rinne viettää. Siinä nimenomaan olisi tarvittu niitä parhaita mahdollisia nousukarvoja, joita jo peräänkuulutin.

Tai järkeä olla menemättä sellaiseen paikkaan, jossa ei enää ahkion kanssa pääse eteenpäin, kun voimat loppuvat.