Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Vadelma-Aho]

Minusta tässä casessa oleellista on, että äidillä oli (tai ainakin olisi pitänyt olla) paremmat edellytykset ymmärtää tunturien vaaroja kuin tavallisella retkeilijällä. Hänet on siihen koulutettu.

Tämä on yksi jatkuvasti esiin pomppaava yleinen luulo, joka pitäisi saada jo lopullisesti kumottua. Eräoppaan koulutuksella ei ole 99 % tapauksista mitään tekemistä tapahtuneen tai siitä selviämisen kanssa. Jos joku harvinainen joukko eräoppaita on koulutuksensa aikana ollut lumivyöryille alttiissa paikassa, niin siinä ei ole ideana opiskella, miten tuoda maksavia asiakkaita samaan vaaraan. Sillä on ehkä yritetty heille näyttää, että jos tällaiseen tilanteeseen joudut työpäivän aikana, niin vaihda ammattia välittömästi.

Joten ei ollut paremmat edellytykset. Eikä olisi edes pitänyt olla. Ainakaan pelkän eräoppaan koulutuksen perusteella. Tämän jos kaikki olisivat tienneet alusta asti, niin useampi sata saman asian ihmettelyä olisi jäänyt ihmettelemättä. Olisi jouduttu ihmettelyn sijaan pohtimaan ihan oikeita syitä. Sama juttu kuin ihmisiä sinne tänne lennättelevän tuulen kanssa.

Koko eräoppaan käsite on oikeastaan vähän paradoksi. Ihmiset menevät vaikeisiin ja vaarallisiin paikkoihin yleensä pienenä ryhmänä, joka on tuntenut toisensa vuosien ajan, rakentanut hyvän luottamuksen ja on harjoitellut tarvittavia taitoja yhdessä. Ei sellaista ole olemassa, että kaksikymmentä turistia tulee pystymetsästä, tapaa eräoppaan lähtöpisteessä ja sitten yhdessä hiihdetään Grönlannin halki. "Miten ne kaikki kuoli? Sehän oli koulutettu ihminen!"

Eräoppaita pitäisi alkaa ehkä kutsua reittioppaiksi. Tai metsäpolkuoppaiksi. Tai rekiretkioppaiksi. Tai laavukahvioppaiksi. Mitä tahansa muuta kuin sellainen titteli, joka antaa ihmisille väärän mielikuvan, että heidät viedään (tai joku toinen henkilö voi heidät viedä) turvallisesti johonkin paikkaan, missä tarvitaan oikeita selviytymistaitoja.

Titteli ei tee ketään viisaaksi. Tämän keskustelun lattiasta kattoon lukemalla ja kaikki linkit auki klikkaamalla saa hyvän kuvan siitä, mitä ovat lumivyöryt, missä niitä tapahtuu, missä olosuhteissa niitä tapahtuu, miten ne voi välttää, miten niihin kuollaan, miten niissä voi ehkä selvitä, siis mitkä välineet, taidot, sattumat ja minkälainen seurue siinä auttavat. Minä en ainakaan keksi enää, että mitä enempää haluaisin tietää niistä.

Kylmässä selviäminen on hieman monimutkaisempi juttu. Mutta maksavia asiakkaita tai mitään turistiryhmää ei edes potentiaalisesti lähdetä viemään mihinkään paleltumaan kuoliaaksi. Joten tuskin sellaiseen myöskään ketään koulutetaan.

Tässä piilee kyllä totuuden siemen. Aloitin itsekin jokunen vuosi sitten eräopasopinnot, mutta jätin ne kesken huomattuani, mihin opinnot keskittyivät. Muut ryhmäläiset olivat pääasiassa toimistotöihinsä kyllästyneitä kaupunkilaisia, jotka halusivat hypätä pois oravanpyörästä. Monella ei ollut kokemusta maastossa yöpymisestä laisinkaan, siis edes sulan maan aikaan. Ensimmäiselle retkelle alettiin haalimaan varusteita ihan nollista. Itselle luonnossa liikkuminen on ollut elämäntapa lapsesta alkaen (lämmin kiitos tästä vanhemmilleni) ja parhaimpina vuosina maastoöitä on tullut 50-70, eli ensimmäisten minkä tahansa vuodenajan retkien jännitys on jo ihan hetki sitten taputeltu. Eräoppaan koulutushan on virallisesti 'luontoalan ammattitutkinto, erä- ja luonto-opas', eli ei esimerkiksi vaellusopas. Iso osa sisällöistä liittyy siis luonto-oppaan tehtäviin, eli koulutuksessa on laajat kasvi-, lintu- yms tentit ja läpi ei pääse, ellei tunnista about joka helkkarin jäkälää. Näihin asioihin pohjaten siis en itse antaisi koulutuksen vaellusopetukselle suurtakaan painoarvoa.

[Vadelma-Aho]

Täällä väitetään mm. että äiti ei tiennyt lumivyöryvaarasta, tai se ainakaan huolettanut häntä pätkän vertaa. Voi olla, mutta mistä se voidaan tietää? Siitäkö ettei hän kirjoittanut siitä?

▪︎ Sepä se. Olikohan sitten kaikilla muilla ihmisillä tuolla tapahtumahorisontin lähettyvillä tai sen takana selkeä käsitys siitä että lumivyöryn vaara olisi ja oliko sellaisesta mitään ennakkovaroitusta annettu? Ajeltiinhan siellä raskailla lumikelkoillakin sinne sun tänne pitkin tunturia.
En ole kokemus-, tai mikään muukaan asiantuntija mutta tapaus kiinnostaa hieman, kun taustatietoja vaikuttaa joiltain osin olevan niukanlaisesti.

no ei kai pyhäkuru ilman vyöryäkään vaaraton ole, hiihtovaeltajan ominta aluetta, luulisi tämän olevan vaeltajapiireissä yleisesti tiedetty jyrkkä rinne mitä ei voine laskea siksi viimeiseksi vaihtoehdoksikaan varauloskäynniksi avotunturista, kesälläkin kuumottava

Vastaan ylempiin lainauksiin, mutten osaa poistaa smartassia välistä, pahoittelut. Jokaisella vaeltajalla on lähtökohtaisesti paperikartta, äidilläkin oli. Talvella sen olisi turvallisinta roikkua isossa muovitaskussa kaulalla kompassin kanssa, koska sauvojen, hanskojen yms kanssa kartan välppääminen mistään taskun uumenista on huono idea. Sitä ei kuvissa näy, että äidillä olisi ollut karttataskua, ei voi tietää. 1:50 000 mittakaavalla olevassa kartassa jyrkät kohdat näkyvät liki toisissaan kiinni olevina ruskeina korkeuskäyrinä ja lisäksi Pyhäkurussa on kaksi jyrkänteen merkkiä (miettikääpä muuten, että norjalaiset eivät merkkaa jyrkänteitä karttoihin ollenkaan ja korkeuskäyrien väli on puolta pidempi, paikallisilla kartoilla saa siis olla selkeästi tarkempi kartanlukija). Kyllä jokaisella sytyttää Pallaksen alueen karttaa katsoessa, että jyrkkää on.

Lumivyöryistä ei varoitella mitenkään erikseen (tosin ihan kun muistaisin, että siinä Pyhäkurun reunalla olisi yksittäinen kyltti vyöryvaarasta. Toki talvikelissä se voi olla ummessa ja ihan tuuria, että edes osuu kulkijan reitille). Maastoon lähtiessä pitää siis osata itse ottaa huomioon vyöryvaara. Ylipäätään mitään merkittyjä, saati hoidettuja talvivaellusreittejä ei paljoa ole eikä niiden kunnossa oloon voi luottaa, eli lähtökohtaisesti talvivaellus suunnitellaan karttaa pöydällä pyöritellen ja turvallisimmat reitit etsien. Huomioon otetaan vesistöjen ylitykset (moni joki virtaa talvellakin vain heikon peitteen alla), lumiolosuhteet, maastonmuodot, suojaan selviytymisen todennäköisyys myrskyn noustessa (vaellusta ei voi suunnitella tupien varaan, vaan aina lähdetään siitä, että teltassa majoitutaan, eli tarvitsee olla talvikelpoinen teltta ja sen pystytys on osattava huonommassakin kelissä - esim. laskettelukeskuksiin on aina päässyt treenaamaan lumitykin eteen kun tiedän kysytyn) jne.

Mitä tulee kelkoilla ajamiseen, niin paikalliset ovat aivan varmasti tienneet, mistä voi ajaa ja mistä ei.

[Vadelma-Aho]

Facesta löytyy useita postauksia Pyhäkurussa tapahtuneista lumivyöryistä kuvineen. Niissä vyörynyt seinämä on ollut joka kerta länsiseinä. Myös jo mainitut tuuli- yms olosuhteet altistavat eniten kurun peräseinän vyörymiselle. Lisäksi siihen länsirinteelle päätyy huonossa kelissä todella paljon helpommin, kuin pohjoisrinteelle, sinne eksyminen vaatii paljon isomman suunnistusvirheen. Kesäreitti menee enivei sivuttaisrinteessä (hotellia kohti kulkiessa oikealla puolella on ylämäki ja vasemmalla alamäki), eli jos ei ole tarkkana, niin ei ole mitenkään yllättävää, että ajautuu pikkuhiljaa alemmas, mitä on tarkoitus. Siten siihen länsirinteen keskikohdille päätyminen olisi ihan loogista.

[Inanna]

Loogisesti ajatellen kuvien ottaminen oli yksi vaellusretken tärkeimmistä tavotteista. Näin ollen äiti saattoi varmistaa tärkeän kuvaamisen ottamalla mukaan kameran, todennäköisesti pienen pokkarin. Ketjussa on mainittu pojan räpläävän puhelinta. Voi olla, että poika katseli äidin puhelmesta reissulla otettuja kuvia ja äiti kokeili kameraa. Puhelimen kamerasta kuvat saa suoraan nettiin, mutta pokkaria käytettäessä pitää kuvat ensin siirtää puhelimeen. Näin äiti käytti pääasiassa puhelimen kameraa.
Siis edelleen ajattelen, ettei pojalla ollut omaa puhelinta mukana. Äiti kertoi pelanneensa korttia. Jos puhelin olisi ollut mukana niin, eikö poika mieluummin olisi häärinyt puhelimen kanssa, kuin pelannut korttia äidin kanssa? Mukana olleen puhelimen käytön kontrollointi olisi ollut hankalaa. Paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa oli ottamatta puhelinta mukaan.

Erittäin hyvä huomio. Kriittisillä hetkillä, jos pojalla puhelin olisi ollut, hän olisi johonkin soittanut. Aivan varmasti.
Ajattelisin, että puhelinta ei ollut, tai ainakaan nettiyhteyttä siinä, että hän olisi voinut mitään jakaa...

Sekin on mahdollista, että poika oli jo tuossa vaiheessa niin huonossa kunnossa, että ei saanut puhelinta taskusta.

[Inanna]

Äidin ja pojan korttipelistä ei ole kuvaan, joten ei ehkä tapahtunut.

Olisiko somettaja sen jättänyt pois ?

[Inanna]

Onko noissa tuvissa korttipakat ? Vai toivatko ahkiossa mukanaa pelikortit ?

[Ramppa X Rämäpää]

Loogisesti ajatellen kuvien ottaminen oli yksi vaellusretken tärkeimmistä tavotteista. Näin ollen äiti saattoi varmistaa tärkeän kuvaamisen ottamalla mukaan kameran, todennäköisesti pienen pokkarin. Ketjussa on mainittu pojan räpläävän puhelinta. Voi olla, että poika katseli äidin puhelmesta reissulla otettuja kuvia ja äiti kokeili kameraa. Puhelimen kamerasta kuvat saa suoraan nettiin, mutta pokkaria käytettäessä pitää kuvat ensin siirtää puhelimeen. Näin äiti käytti pääasiassa puhelimen kameraa.
Siis edelleen ajattelen, ettei pojalla ollut omaa puhelinta mukana. Äiti kertoi pelanneensa korttia. Jos puhelin olisi ollut mukana niin, eikö poika mieluummin olisi häärinyt puhelimen kanssa, kuin pelannut korttia äidin kanssa? Mukana olleen puhelimen käytön kontrollointi olisi ollut hankalaa. Paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa oli ottamatta puhelinta mukaan.

Erittäin hyvä huomio. Kriittisillä hetkillä, jos pojalla puhelin olisi ollut, hän olisi johonkin soittanut. Aivan varmasti.
Ajattelisin, että puhelinta ei ollut, tai ainakaan nettiyhteyttä siinä, että hän olisi voinut mitään jakaa...

Sekin on mahdollista, että poika oli jo tuossa vaiheessa niin huonossa kunnossa, että ei saanut puhelinta taskusta.

Niin kuin miten ajattelit? Mitä tarkoitat kriittisellä hetkellä? Minne soittaa? Miksi?

Jotenkin näin?
"Moikka iskä! Hei kuule sellaisella asialla aloin soitella, että meen tässä nyt lumivyöryn mukana, niin mitä pitäis tehdä?"
tai
"Moikka iskä! Ollaan äidin kanssa täällä hirveässä tuulessa ja suksetkin katos. Äiti soitti 112. Ei mulla muuta heippa!"

[Inanna]

n. Näin äiti käytti pääasiassa puhelimen kameraa.
Si
"Moikka iskä! Hei kuule sellaisella asialla aloin soitella, että meen tässä nyt lumivyöryn mukana, niin mitä pitäis tehdä?"
tai
"Moikka iskä! Ollaan äidin kanssa täällä hirveässä tuulessa ja suksetkin katos. Äiti soitti 112. Ei mulla muuta heippa!"

Niin, ajattelen, että hän olisi soittanut vaikkapa jollekin läheiselle vaikeassa tilanteessa.

Missä itse ajattelet, että tämä lapsi oli kun äiti soitti hätäkeskukseen ?

[Ramppa X Rämäpää]

n. Näin äiti käytti pääasiassa puhelimen kameraa.
Si
"Moikka iskä! Hei kuule sellaisella asialla aloin soitella, että meen tässä nyt lumivyöryn mukana, niin mitä pitäis tehdä?"
tai
"Moikka iskä! Ollaan äidin kanssa täällä hirveässä tuulessa ja suksetkin katos. Äiti soitti 112. Ei mulla muuta heippa!"

Niin, ajattelen, että hän olisi soittanut vaikkapa jollekin läheiselle vaikeassa tilanteessa.

Missä itse ajattelet, että tämä lapsi oli kun äiti soitti hätäkeskukseen ?

Lapsi oli äitinsä kanssa. Missä muualla? Jos olisi ollut muualla, olisi ollut hukassa ja äiti olisi ihan takuulla tästä ilmoittanut häkeen. Tuolla on ollut sää sellainen, että varmasti ei ole soiteltu mihinkään, jos ei ole ihan pakko. Pakko on ollut soittaa häkeen ja kun se on tehty, niin ei ole kyllä otettu hanskaa pois kädestä soittaakseen vaikka olisikin iskää ikävä. Enkä usko, että tulisi kovin helposti kenellekään edes mieleen soittaa mihinkään muualle kuin häkeen, kun tietävät toki, että kukaan muu ei voi auttaa.

[SmileToad]

Minusta tässä casessa oleellista on, että äidillä oli (tai ainakin olisi pitänyt olla) paremmat edellytykset ymmärtää tunturien vaaroja kuin tavallisella retkeilijällä. Hänet on siihen koulutettu.

Tämä on yksi jatkuvasti esiin pomppaava yleinen luulo, joka pitäisi saada jo lopullisesti kumottua. Eräoppaan koulutuksella ei ole 99 % tapauksista mitään tekemistä tapahtuneen tai siitä selviämisen kanssa. Jos joku harvinainen joukko eräoppaita on koulutuksensa aikana ollut lumivyöryille alttiissa paikassa, niin siinä ei ole ideana opiskella, miten tuoda maksavia asiakkaita samaan vaaraan. Sillä on ehkä yritetty heille näyttää, että jos tällaiseen tilanteeseen joudut työpäivän aikana, niin vaihda ammattia välittömästi.

Joten ei ollut paremmat edellytykset. Eikä olisi edes pitänyt olla. Ainakaan pelkän eräoppaan koulutuksen perusteella. Tämän jos kaikki olisivat tienneet alusta asti, niin useampi sata saman asian ihmettelyä olisi jäänyt ihmettelemättä. Olisi jouduttu ihmettelyn sijaan pohtimaan ihan oikeita syitä. Sama juttu kuin ihmisiä sinne tänne lennättelevän tuulen kanssa.

Koko eräoppaan käsite on oikeastaan vähän paradoksi. Ihmiset menevät vaikeisiin ja vaarallisiin paikkoihin yleensä pienenä ryhmänä, joka on tuntenut toisensa vuosien ajan, rakentanut hyvän luottamuksen ja on harjoitellut tarvittavia taitoja yhdessä. ..

Titteli ei tee ketään viisaaksi. Tämän keskustelun lattiasta kattoon lukemalla ja kaikki linkit auki klikkaamalla saa hyvän kuvan siitä, mitä ovat lumivyöryt, ....

Kylmässä selviäminen on hieman monimutkaisempi juttu. Mutta maksavia asiakkaita tai mitään turistiryhmää ei edes potentiaalisesti lähdetä viemään mihinkään paleltumaan kuoliaaksi. Joten tuskin sellaiseen myöskään ketään koulutetaan.

En ihan ymmärrä tätä logiikkaa. Miten niin eräoppaalta ei voi ja pidä vaatia vähän enemmän kuin tavan tallaajalta? Vai onko eräoppaalla eräoppaan hattu päässään vain silloin kun hän toimii palkattuna siihen tehtävään, ja muissa tilanteissa (esim. vapaa-ajalla perheen kanssa) hän saa toimia kuin mikäkin fiiliksellä elävä huithapeli?

Media on toki kääntänyt asian niin, että vaikka hän oli eräopas, siltikään ei selvinnyt vaarallisesta säästä lumivyörystä. Realismia on kuitenkin, että varsinkin koska hän oli eräopas, ei olisi koskaan pitänyt joutua vaaralliseen säähän ja lumivyöryyn.

Siltä osin olen samaa mieltä kanssasi, että lumivyörystä tai äärimmäisestä kylmyydestä ei edes eräoppaan tarvitse osata selvitä, koska sellainen vaatii lähestulkoon yli-inhimillistä kykyä ja onnea, mutta toistan, eräoppaan ei pitäisi koskaan joutua tai viedä ryhmäänsä lähellekään lumivyöryä tai äärimmäistä kylmyyttä.

Se on sitten toinen asia, mitä höpönlöpöä eräopaskoulutuksessa on opetettu. Koulutuksesta vastaavan Henrik Jernin lausunnoista päätellen siellä on opetettu reittisuunnittelua ja vaarojen välttämistä, mutta koulutusta ei tarvitse osata luonnossa ja maastossa soveltaa millään tavalla.

Peräänkuuluttamiasi oikeita syitä on nimenomaan pohdittu tässä ansiokkaassa keskustelussa alusta asti. Muutaman mainitakseni oikeiksi syiksi onnettomuuteen on analysoitu periksiantamattomuus, urheiluhulluus, jääräpäisyys, itsensä ylittäminen kerta toisensa jälkeen, ei-raatoautolle, rahan säästäminen, somenäkyvyys jne jne. Tavallisen, ajattelevan ja lastaan suojelevan ihmisen kohdalla nämä ovat anteeksiantamattomia syitä, ja anteeksiantamattomia ne ovat varsinkin eräoppaaksi koulutetun ihmisen kohdalla.

[Korento]

Minusta tässä casessa oleellista on, että äidillä oli (tai ainakin olisi pitänyt olla) paremmat edellytykset ymmärtää tunturien vaaroja kuin tavallisella retkeilijällä. Hänet on siihen koulutettu.

Tämä on yksi jatkuvasti esiin pomppaava yleinen luulo, joka pitäisi saada jo lopullisesti kumottua. Eräoppaan koulutuksella ei ole 99 % tapauksista mitään tekemistä tapahtuneen tai siitä selviämisen kanssa. Jos joku harvinainen joukko eräoppaita on koulutuksensa aikana ollut lumivyöryille alttiissa paikassa, niin siinä ei ole ideana opiskella, miten tuoda maksavia asiakkaita samaan vaaraan. Sillä on ehkä yritetty heille näyttää, että jos tällaiseen tilanteeseen joudut työpäivän aikana, niin vaihda ammattia välittömästi.

Joten ei ollut paremmat edellytykset. Eikä olisi edes pitänyt olla. Ainakaan pelkän eräoppaan koulutuksen perusteella. Tämän jos kaikki olisivat tienneet alusta asti, niin useampi sata saman asian ihmettelyä olisi jäänyt ihmettelemättä. Olisi jouduttu ihmettelyn sijaan pohtimaan ihan oikeita syitä. Sama juttu kuin ihmisiä sinne tänne lennättelevän tuulen kanssa.

Koko eräoppaan käsite on oikeastaan vähän paradoksi. Ihmiset menevät vaikeisiin ja vaarallisiin paikkoihin yleensä pienenä ryhmänä, joka on tuntenut toisensa vuosien ajan, rakentanut hyvän luottamuksen ja on harjoitellut tarvittavia taitoja yhdessä. Ei sellaista ole olemassa, että kaksikymmentä turistia tulee pystymetsästä, tapaa eräoppaan lähtöpisteessä ja sitten yhdessä hiihdetään Grönlannin halki. "Miten ne kaikki kuoli? Sehän oli koulutettu ihminen!"

Eräoppaita pitäisi alkaa ehkä kutsua reittioppaiksi. Tai metsäpolkuoppaiksi. Tai rekiretkioppaiksi. Tai laavukahvioppaiksi. Mitä tahansa muuta kuin sellainen titteli, joka antaa ihmisille väärän mielikuvan, että heidät viedään (tai joku toinen henkilö voi heidät viedä) turvallisesti johonkin paikkaan, missä tarvitaan oikeita selviytymistaitoja.

Titteli ei tee ketään viisaaksi. Tämän keskustelun lattiasta kattoon lukemalla ja kaikki linkit auki klikkaamalla saa hyvän kuvan siitä, mitä ovat lumivyöryt, missä niitä tapahtuu, missä olosuhteissa niitä tapahtuu, miten ne voi välttää, miten niihin kuollaan, miten niissä voi ehkä selvitä, siis mitkä välineet, taidot, sattumat ja minkälainen seurue siinä auttavat. Minä en ainakaan keksi enää, että mitä enempää haluaisin tietää niistä.

Kylmässä selviäminen on hieman monimutkaisempi juttu. Mutta maksavia asiakkaita tai mitään turistiryhmää ei edes potentiaalisesti lähdetä viemään mihinkään paleltumaan kuoliaaksi. Joten tuskin sellaiseen myöskään ketään koulutetaan.

Tässä piilee kyllä totuuden siemen. Aloitin itsekin jokunen vuosi sitten eräopasopinnot, mutta jätin ne kesken huomattuani, mihin opinnot keskittyivät. Muut ryhmäläiset olivat pääasiassa toimistotöihinsä kyllästyneitä kaupunkilaisia, jotka halusivat hypätä pois oravanpyörästä. Monella ei ollut kokemusta maastossa yöpymisestä laisinkaan, siis edes sulan maan aikaan. Ensimmäiselle retkelle alettiin haalimaan varusteita ihan nollista. Itselle luonnossa liikkuminen on ollut elämäntapa lapsesta alkaen (lämmin kiitos tästä vanhemmilleni) ja parhaimpina vuosina maastoöitä on tullut 50-70, eli ensimmäisten minkä tahansa vuodenajan retkien jännitys on jo ihan hetki sitten taputeltu. Eräoppaan koulutushan on virallisesti 'luontoalan ammattitutkinto, erä- ja luonto-opas', eli ei esimerkiksi vaellusopas. Iso osa sisällöistä liittyy siis luonto-oppaan tehtäviin, eli koulutuksessa on laajat kasvi-, lintu- yms tentit ja läpi ei pääse, ellei tunnista about joka helkkarin jäkälää. Näihin asioihin pohjaten siis en itse antaisi koulutuksen vaellusopetukselle suurtakaan painoarvoa.

Itse olen ajatellut asiaa niin, että kun koulujen metsäretkillekin pitää täyttää riskienarviointi lippulappuja, olisi eräopaskoulutuksessa tämän tyyppisiä asioita, myös käyty läpi. Nykyään mielestäni kaikilla kouluasteilla turvallisuusasioiden koulutus on lisääntynyt. En ole lähtökohtaisesti olettanut, että koulutuksessa opetettaisiin miten toimi lumivyöryssä tai sen vaara-alueilla. Vaan juuri sellaista opetusta, jossa käydään läpi ryhmän edellytykset liikkua luonnossa ja millainen reitti heille suunnitellaan.

Enkä myöskään oleta, että lyhyt tutkinto korvaa vuosien kokemusta tuntureilla liikkumiseen. Mutta eräopas nimeke on todellakin väärä, jos keskitytään jäkälöihin. Minä asiasta tietämättömänä saattaisin palkata eräoppaan kevätvaellukselle ja varmasti kyselisin häneltä esimerkiksi varusteista, mutta hyvä tietää ettei kannata. Kannattaa lukea murhainfoa ja varauksella retkeilyaiheisia ryhmiä somessa

Vaikka minulle on nyt kerrottu, ettei eräoppaalla kuuluisi edes olla parempia edellytyksiä toimia tilanteessa, olen edelleen erimieltä. Vuosien kokemukseen omaavaan retkeilijään verrattuna ei tietenkään, mutta esimerkiksi muiden somekuvia ihailevaan kaupunkilaismammaan kyllä tai esimerkkksi minuun. Ja toki voidaan kysyä lähtisikö kokematon kaupunkilaismamma tuonne, mutta meitä on moneen junaan ja Norjassa niitä kylmettyneitä turisteja pelastellaan harvase viikko.

[Inanna]

Lapsi oli äitinsä kanssa. Missä muualla? Jos olisi ollut muualla, olisi ollut hukassa ja äiti olisi ihan takuulla tästä ilmoittanut häkeen. Tuolla on ollut sää sellainen, että varmasti ei ole soiteltu mihinkään, jos ei ole ihan pakko. Pakko on ollut soittaa häkeen ja kun se on tehty, niin ei ole kyllä otettu hanskaa pois kädestä soittaakseen vaikka olisikin iskää ikävä. Enkä usko, että tulisi kovin helposti kenellekään edes mieleen soittaa mihinkään muualle kuin häkeen, kun tietävät toki, että kukaan muu ei voi auttaa.

No nyt kun olet tuosta häke soitosta laukalla, niin miten ne olosuhteet ? Ihanko sekunnissa vaihtuivat huonoon, ettei lapsikaan voinut puhelinta esiin ottaa ja äitikin havahtui yhtäkkiä, että "perkele täällä on kova pakkanen ja - 23 C ja saatananmoinen tuuli yli 20 m/s." Sekö tuli ihan yllätyksenä ?

Ei tietoa oliko lapsella puhelinta, mutta olen aika varma, että jos olisi ollut, niin olisi johonkin soittanut.

[Ramppa X Rämäpää]

Lapsi oli äitinsä kanssa. Missä muualla? Jos olisi ollut muualla, olisi ollut hukassa ja äiti olisi ihan takuulla tästä ilmoittanut häkeen. Tuolla on ollut sää sellainen, että varmasti ei ole soiteltu mihinkään, jos ei ole ihan pakko. Pakko on ollut soittaa häkeen ja kun se on tehty, niin ei ole kyllä otettu hanskaa pois kädestä soittaakseen vaikka olisikin iskää ikävä. Enkä usko, että tulisi kovin helposti kenellekään edes mieleen soittaa mihinkään muualle kuin häkeen, kun tietävät toki, että kukaan muu ei voi auttaa.

No nyt kun olet tuosta häke soitosta laukalla, niin miten ne olosuhteet ? Ihanko sekunnissa vaihtuivat huonoon, ettei lapsikaan voinut puhelinta esiin ottaa ja äitikin havahtui yhtäkkiä, että "perkele täällä on kova pakkanen ja - 23 C ja saatananmoinen tuuli yli 20 m/s." Sekö tuli ihan yllätyksenä ?

Ei tietoa oliko lapsella puhelinta, mutta olen aika varma, että jos olisi ollut, niin olisi johonkin soittanut.

Siellä oli kyllä ihan koko päivän perkelellinen pakkanen ja tuuli. Etenemään pystyi (kunnes ei enää pystynyt), mutta tuskin sieltä on soiteltu kotiin säästä puhuakseen. Kosketusnäyttöpuhelimen käyttö noissa keleissä kun on ikävää puuhaa. Jos nyt ymmärrän oikein, niin ajattelet että poika olisi halunnut apua ja avun saanti estyi koska puhelinta ei ollut? Minusta on hyvin epätodennäköinen skenaario, että siellä olisi rotiutunut sellainen erimielisyys avun tarpeesta, että poika olisi ominpäin soittanut häkeen (edit: tai läheiselle, joka olisi soittanut häkeen) jos äidin arvion mukaan apua ei vielä tarvita. Ei vain kuulosta uskottavalta.

Mutta ehkä me todetaan tästäkin, että ei ole täyttä varmuutta. Minun nähdäkseni kuitenkaan ei ole mitään viitteitä siitä, että a) pojalla ei olisi ollut puhelin mukana ja b) puhelimen mukana oleminen tai olemattomuus olisi muuttanut lopputulosta mihinkään suuntaan.

Itse en tästä aiheesta jaksa kyllä enempää.

[SmileToad]

Itse olen ajatellut asiaa niin, että kun koulujen metsäretkillekin pitää täyttää riskienarviointi lippulappuja, olisi eräopaskoulutuksessa tämän tyyppisiä asioita, myös käyty läpi. Nykyään mielestäni kaikilla kouluasteilla turvallisuusasioiden koulutus on lisääntynyt. En ole lähtökohtaisesti olettanut, että koulutuksessa opetettaisiin miten toimi lumivyöryssä tai sen vaara-alueilla. Vaan juuri sellaista opetusta, jossa käydään läpi ryhmän edellytykset liikkua luonnossa ja millainen reitti heille suunnitellaan.

Enkä myöskään oleta, että lyhyt tutkinto korvaa vuosien kokemusta tuntureilla liikkumiseen. Mutta eräopas nimeke on todellakin väärä, jos keskitytään jäkälöihin. Minä asiasta tietämättömänä saattaisin palkata eräoppaan kevätvaellukselle ja varmasti kyselisin häneltä esimerkiksi varusteista, mutta hyvä tietää ettei kannata. Kannattaa lukea murhainfoa ja varauksella retkeilyaiheisia ryhmiä somessa

Kirjoitin kanssasi samaan aikaan samasta asiasta, ja jatkan vielä. Faktat tukevat sitä, että ainakin Axxellin eräopaskoulutuksessa on opiskeltu muutakin kuin jäkäliä, kuten turvallisuussuunnitelman tekemistä, turvallisia ja ei-turvallisia sääolosuhteita, reittisuunnitelmien tekemistä ja vaarojen välttämistä. Sen perusteella eräopas on pätevämpi liikkumaan luonnossa ja erilaisissa maastoissa kuin esim. meikäläinen tietämätön.

Mutta voi tietysti olla, että kaikki tämä on vain sanahelinää ja oikeasti siellä opiskellaan pelkkiä jäkäliä ja sieniä. Ainakin vastuukouluttajan Henrik Jernin mielestä em. oppikokonaisuuksista huolimatta eräoppaan ei tarvitse tajuta mitään eikä ottaa vastuuta mistään.

[Celsius]

Lainaukseni koski viimeisen päivän aikataulutusta, joka oli yhteneväinen äidin ja pojan reissun kanssa. Täällä on kritisoitu viimeisen päivän tiukkaa aikataulua, mutta nuo aikaisemmat retkeilijät kokivat aikataulun olevan löysähkö, vaikka aikaa oli varattu äitiä ja poikaa 30min vähemmän.

Ja mistä sinä sen tiedät? Heillähän oli aikaa päiväkaupalla enemmän myös viimeiselle etapille. Reissukertomuksesta selviää, ettei heillä ollut kiire oikeasti mihinkään. Menivät bussilla Muonioon (jossa ilmeisesti yöpyivät - Pallashotelli oli nimittäin kiinni, veikkaan että olisivat yöpyneet siellä jos se olisi ollut auki).

Muonioon pääsee Pallakselta vaikka taksilla (jos missaa bussin). Tai vaikka seuraavana päivänä.

Jotenkin tuntuu yhtä tahmaiselta sinun joustavuus nähdä eroja ajattelutavassa kuin mitä ER:llä oli kykyä kyseenalaistaa omat suunnitelmansa. En suosittele sinulle ainakaan talvivaeltamista tunturialueilla koska tuollainen tahmea takertuminen kiinteisiin aikatauluihin (ja niiden puolustaminen, jopa silloin kun ne eivät ole omia ideoita), ei ole oikea ominaisuus talvivaeltajalle. Kuten @kuusenalla totesikin, niin sopiva kombinaatio mukavuudenhalua ja joustavuus suunnitelmissa ja tavoitteissa tekee hyvän talvivaeltajan.

Tiedän sen siitä lainauksesta, jonka tänne laitoin ja johon viittasin ja jonka poistit ennen kommentointia.