Hypotermian tilaa voidaan jakaa karkeasti kolmeen luokkaan, jotka määritellään ruumiinlämmön laskun mukaan. Laskiessa alle kolmenkymmen asteen tajuttomuuden todennäköisyys kasvaa ja alle 25 koittaa kuolema. 30-34 asteessa jäähtyminen on merkittävää ja henkilö tulee nopeasti saada lämpimään/lämpenemään. 34-36 on viilennyt keho ja siihen tulee reagoida lisäjäähtymisen estämiseksi, mutta tilanne ei ole ns. akuutti vaan jäähtyminen alkanut ja se tulee stabiloida.kuusenalla kirjoitti: ↑Ma Tammi 22, 2024 1:29 amHypotermia ei käsittääkseni iske tuossakaan tilanteessa muutamassa minuutissa. Sen kehittyminen vie aikaa, ja kylmäaltistukseen tottuneilla se kestää vielä kauemmin käynnistyä. Hankeen uupuneillakin tunnin, pari. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00223SmileToad kirjoitti: ↑Su Tammi 21, 2024 10:44 pmSinulla on tosi hyviä huomioita tässä. Olen itse omassa päässäni turvautunut alkava hypotermia -hypoteesiin, koska se tarjoaa edes jonkunlaisen loogisen selityksen tälle käsittämättömälle tapahtumasarjalle. Hikisenä kun pääsee pitkästä noususta tasaiselle maalle, ja jäätävä tuuli käy kahta kovemmin, niin äkkiähän siinä kylmä tulee.kuusenalla kirjoitti: ↑Su Tammi 21, 2024 8:22 pm
Hypotermiaselitystä vastaan puhuu myös moni seikka ER:n käyttäytymisessä: soitettiin hätäpuhelu, tehtiin havaintoja ympäristöstä, oltiin huolissaan myös varusteista, huolehdittiin puhelimen akunkestosta. Hypotermiassa ihminen keskittyy omaan viluunsa, tärisee, eikä jaksa enää huolehtia muista saati sitten varusteistaan.
Sen sijaan alkavat paleltumat voivat kyllä hyvinkin viedä huomiota vielä ilman hypotermiaa. Sormien ja varpaiden tunnottomuus, kasvoihin ilmestyvät paleltumat jne. ovat nekin pelottavia ja huolestuttavia ja ajatuksissa on vain jo pääsy pois tästä tuulesta ja pakkasesta.
Edit. Em. perusteella lienee selvää, että he tunsivat kylmyyttä. Nettilähteiden mukaan jo lievä hypotermia aiheuttaa sekavuutta. ”On vähän kylmä” saattaa siis hyvinkin olla jo lievää hypotermiaa, eikä se silti vie kaikkia kognitiivisia kykyjä, kuten kykyä soittaa puhelimella ja laittaa se taskuun lämpimään. En tiedä. Olisi kiva kuulla jonkun asiantuntijan analyysi.
Paleltumia sen sijaan tulee jo pahimmillaan kymmenissä sekunneissa pakkasen ja tuulen yhteisvaikutuksesta.
Hypotermiaa ei voi sulkea pois, mutta kuten totesin, ei se ole ainoa selitys eksymiselle. Koska E & S olivat mahdollisesti vielä muutama minuutti sitten reitillä, eivät he ehkä vain osanneet vielä ajatella, että reitiltä on harhauduttu. Jos he olivat tulleet kesäreittiä pitkin Lehmäkeron nousun, eivät he olleet ehtineet olla tuolla kurussa vielä pitkään eksyksissä. Huomio on ollut etemisen vaikeudessa, ehkä äidilllä pojan tilanteessa, huonossa näkyvyydessä, karmeassa tuulessa, rinteessä. Koska tällaisia harhautumisia on dokumentoitu ihan täysissä voimissa olleilta retkeilijöilltä, hypotermiahypoteesi ei ole tarpeellinen. Eksyä voi muutenkin.
No miten oirekuva eri vaiheissa etenee, onkin kinkkisempi juttu. Yleisin ja helpoin tunnistettava oire tulee varsin varhaisessa vaiheessa eli vilunväreet. Aivot tunnistavat kehon lämpötilan laskun ja antavat hermostolle käskyn lihasten supistelulle lisälämmöntuottamiseksi. Tämä on kuitenkin elimistön kannalta järkevää toimintaa ainoastaan tietyn ajan. Mikäli lämpötila ei kohoa riittävästi vaan lämmönhukka on suurempi kuin tuotto, aivot lakkauttaa sen, jotta energiaa riittää muihin toimintoihin. Tärkeintä on saada pysymään keho mahdollisimman pitkään liikkeessä. Mahdollistaaksen sen aivot tekevät useita ”poiskytkentöjä”, vilunväreet lakkaavat, kivuntunne lakkaa ja kylmyys katoaa, ihmiselle voi tulla jopa kuuma. Aivojen sekundääriset alueet siirtyvät säästöliekille (juurikin otsaohimolohkojen alue, jossa sijaitsee paljon kongnitiivisen tai ”korkean” ajattelun toimintoja), jotta turvataan primäärialueiden toiminta eli autonomisen hermoston toiminnot (sydämen syke jne.) Aivojen toiminnot hidastuvat ja hormonitoiminta muuttuu. Endorfiini ja adrenaliini purskahdukset tuottavat lisäenergiaa liikkeen ylläpitämiseksi.
Miten ja missä vaiheessa tulevat ilmi ihmisen käytöksessä on hyvin yksilöllistä ja tilannekohtaista. Henkilön kylmänsietokyky, geenit, harjaantuneisuus, yleiskunto, nesteys ravinto, vararavinto,ikä, väsymys ja fyysinen rasitus vaikuttavat kaikki osaltaan aivojen toimintakykyyn ruuminlämmön laskiessa. Joillakin merkittäväkin ruumiinlämmön lasku ei välttämättä aiheuta sekavuutta ja päinvastoin. Sama ihminenkin voi reagoida toisella kertaa herkemmin kylmään kuin taas toisella kertaa ei reaktiota juurikaan tule. Arkielämässä sen havannoi usein siitä, että väsyneenä/nälkäisenä palelee herkemmin.
Tässä tapauksessa hypotermialle altistavia tekijöitä on ollut paljon: useamman päivän kylmäaltistus, korkea energian tarve, fyysinen rasitus, nesteytys (lämmin nesteytys), väsymys, ikä, tottuneisuus, alhainen rasvaprosentti, hikoilu sekä todella kylmät olosuhteet, varsinkin tuulen suhteen. Yksittäisinä tekijöinä eivät välttämättä aiheuta merkittäviä ongelmia kongnitiiviselle ajattelulle, mutta niiden kumulatiivinen vaikutus voi olla sitten eri asia. Nämä muuttujat vaikuttavat myös aikaan, jolloin hypotermia voi iskeä, siinä missä perusterve ihminen ei palellu kotisohvalle, voi liikkumaton iäkäs henkilö ilman riittävää suojausta paleltua. Yhtäällä tunnin lenkki kovassa pakkasessa ei aiheuta edes vilunväreitä mutta voi toisaalla aiheuttaa merkittävää ruumiinlämmönlaskua plussakelillä.
Koska kyseessä on eräänlainen shokkitila, voi ihmisen käytös olla myös mitä tahansa hysterian ja kylmän viileyden väliltä. Mikäli ajattelee ihmisten erilaista käyttäytymistä onnettomuustilanteissa saa kuvan miten erilailla hypotermian aiheuttama sekavuus voi ilmetä. Siinä missä toinen huutaa suoraa huutoa kolaripaikalla voi toinen henkilö istua penkalla tyynen rauhallisesti lukemassa väärinpäin olevaa lehteä.
Hypotermisen henkilön tunnistaminen puhelun perusteella ilman häntä näkemättä voi olla todella haastavaa. Henkilö voi kuulostaa täysin rationaaliselta ja olla hyvinkin toimintakykyinen vaikka todellisuudessa ketään ei enää ole kotona. Puhe voi hieman sammaltaa ja joitakin epäjohdonmukaisuuksia olla, mutta ei välttämättä mitään erityisen merkille pantavaa. Näkemällä ihmisen hypotermian tunnistaminen on huomattavasti helpompaa. Yleensä on ulkoisia merkkejä mutta yleensä paljastavinta on tyhjä katse ja oudon flegmaattinen olemus. Liikkeet voivat olla kankeat ja ihminen välinpitämätön, jopa huolettoman oloinen. Silmistä yleensä näkee, että on ns. nollat taulussa. Ihminen kokee itsensä väsyneeksi ja olonsa epätodelliseksi, jopa unenomaiseksi. Välillä ajattelu voi olla skarpimpaa, jolloin voi terävästi havannoida ympäristöä ja aikaan- ja paikkaan orientoituminen onnistuu ja hetken päästä katoaa taas.
Hypotermiassa ihmistä tempoo kaksi voimaa: liike ja väsymys. Niin kauan kun liike jatkuu, väsymys väistyy. Siinä vaiheessa kun liike loppuu väsymys voittaa. Ihminen pysähtyy, käy maate ja nukkuu pois. Hypotermian kuoleminen itsessään on varsin kivuton ja seesteinen, siksi usein hypotermian kuolleet henkilöt löydetään sikiöasennosta varsin levollisen näköisenä.
Äidin ja lapsen hypotemisen tilan arvioimiseksi tarvittaisiin enemmän tietoa, mitä on jo lueteltukin CSIn aloittaman listauksen jatkoksi: häkepuhelun tarkka sisältö, varusteet, mahdolliset ulkoiset kylmävammat, kuvat/niiden puute, yhteydenotot kotiin, energia- ja nestemäärät, kuljettu reitti jne. Niidenkään avulla ei kuitenkaan voitaisi saada aukotonta ymmärrystä hypotermian syvyydestä, sillä käyttäyminen on hyvin yksilöllistä ja lisäksi matkassa on ollut lapsi, jonka käytöksen/reagoimisen arvioiminen on vielä haastavampaa. Toki jos videokuvaa ylängöltä on, se voisi auttaa asiantuntijoita arvioimaan tilannetta hypotermian näkökulmasta.
Varusteista on puhuttu paljon, mutta lähinnä päällikerroksiin liittyen. Olennaista kuitenkin on, montako kerrosta vaatetusta on ollut alla, mitä materiaalia ovat olleet ja onko väljyyttä jäänyt riittävästi kerrosten väliin. Mikäli kosteus ei ole päässyt riittävällä tavalla siirtymään iholta pois ulompiin kerroksiin vaan jäänyt ihoa vasten, on menetetty merkittävä osa vaatekerrosten tuottamasta lämmöneristyskyvystä. Hikisen nousun jälkeen/lopussa, olisi tullut kyetä vaihtamaan alin paita, jotta ylängön kylmyys olisi kohdattu kuivalla paidalla ja vaatteiden täydellä lämmöneristyskyvyllä. Teknisestä kehityksestä huolimatta, villa on edelleen paras kosteudensiirtäjä ja lämmönpitäjä, mutta se auttaa ainoastaan mikäli villakerros on lähinnä ihoa. Tästä syystä johtuen varsinkin Norjassa on varsin laajasti valikoimaa villakerrastojen suhteen, esim. Kari Traa, Ulvang jne. Siellä ei juurikaan enää teknisiä vaatteita käytetä ihoa vasten talvella, puuvillasta puhumattakaan, sillä puuvilla imee itseensä kaiken kosteuden, eikä siirrä iholta pois.
