Terra kirjoitti: Pe Helmi 02, 2024 12:45 am
Oikeasti ei me tiedetä, milloin he jäivät vyöryyn ja missä kohden. Syystä, että pelastajataho ei ottanut (ei edes yhteydenottoyritystä) mistään yksiköstään (Oulun häke, Muonion yksikkö, Raattaman yksikkö) heihin yhteyttä kahteen tuntiin siitä lukien, kun äiti teki n. 10 min kestävän häkesoitoin. Ihmettelen että tämä on tyystin ohitettu.
Kuka on se henkilö, jonka olisi pitänyt ottaa yhteyttä? Milloin? Millä perusteella?
Tämä vaikuttaa perustuvan vähän sellaiselle ajatukselle, että pelastustoimi ei koostu yksittäisistä henkilöistä, vaan on jonkinlainen klöntti tai kollektiivinen mieli, joka on tietoinen jokaisen sen "osamielen" tietämistä ja ajattelemista asioista.
Olisi tarvittu siis jostain tieto siitä, että he ovat vaarallisessa paikassa. Se tieto oli ainoastaan paikan päälle lähteneillä, paikallistuntemusta omaavilla henkilöillä. Lisäksi näyttää siltä, että kellään ei ollut tietoa pelastettavien aikeista tai suunnitelmista suunnan suhteen. Ainoastaan se, että aikoivat pysyä liikkeellä. Välittyikö edes tämä tieto pelastajille hätäkeskuksesta?
Siihen on vastattu jo, miksi ei ole realistista, että hätäkeskus olisi a) tiennyt heidän olevan vaarassa tai b) nähnyt syytä opastaa tai varoittaa heitä, koska jollain tavalla olisi aavistanut tai ennustanut heidän joutuvan vaaraan. Eihän hätäkeskus muutenkaan arvuuttele, mitkä vaarat soittajaa saattaisivat uhata soittajan itsensä kertomien lisäksi.
Uskon, että pelastustoimen toimintaa ei voida tämän tapauksen perusteella mitenkään tehostaa tai laajentaa. Jossain vaiheessa ihmisiä alkaa kuolla siksi, koska toiminta tehdään liian monimutkaiseksi. Joku voisi ehdottaa sitä, että paikallistuntemusta omaavien olisi pitänyt olla yhteydessä hätäkeskukseen ja pyytää sieltä välitöntä yhteydenottoa pelastettaviin, että älkää vaan menkö muualle kuin rinnettä ylös.
Kaikki tällaiset ideat kuitenkin—jos eivät kaadu siihen, että jokaiselle toimijalle pitäisi olla mahdoton määrä ylimääräistä tietoa koko ajan saatavilla—niin kaatuvat siihen, että jokaisen toimijan pitäisi osata olettaa muista toimijoista (hätäkeskus, pelastajat, pelastettavat) ja heidän tilanteestaan, valmiuksistaan, aikeistaan ja mielenmaisemastaan asioita, jotka on yksinkertaisesti mahdotonta olettaa.
Ainoa mahdollinen aloitteellinen taho tässä "hei, älkää menkö muuhun suuntaan kuin ylöspäin" tiedottamisessa olisi ollut poromies. Hänen olisi pitänyt olla käsityksessä, että hänen on tarkoitus ja hänellä on mahdollisuus informoida vaarasta hätäkeskusta tai pelastettavia. Ja myös motiivi, jota ei ole olemassa siinä tapauksessa, että tieto vaarasta jo olisi pelastettavilla tai hätäkeskuksella. Varmaa on, että jos pelastajiin iskee analyysihalvaus, kaikki energia käytetään koordinoimiseen ja yhtään energiaa ei jää tekemiseen, niin silloin ei pelastu ketään.
Lähtisin siitä, että jokainen on itse aktiivinen toimija. Jos pelastettavat tappoivat ratkaisuillaan itsensä, niin ei ole kenenkään tehtävä ottaa sitä vastuuta heiltä pois. Tarkoitan tällä itse tilannetta, enkä ota mitään kantaa mihinkään lastensuojelun näkökulmaan. Jos pelastettavien ratkaisu oli pyytää apua, niin auttajien tehtävä oli ensisijaisesti toimittaa pyydettyä apua omien valmiuksiensa mukaan, eikä ottaa välittömästi kaikkea vastuuta kaikesta.
Minulla on tätä keskustelua lukiessa ja asioita miettiessä puolet ajasta sellainen fiilis, että jos jotenkin onnistumme täällä tosi hyvin pääsemään perille kaikista yksityiskohdista, niin äiti ja poika tekevät takautuvasti sen mukaiset ratkaisut ja löytyvät elossa. Tai jotenkin joudun muistuttamaan itselleni välillä, että he kuolivat jo. Mutta lyhyesti olen tuosta lastensuojelun näkökulmasta sitä mieltä, että jos yhteiskunta tekisi listan niistä asioista, mitä lapsen kanssa ei missään tapauksessa saa tehdä, niin tietyt kriteerit täyttävä tai tietyt riskit sisältävä kaamosvaellus ei varmasti olisi listan yleisin, tärkein tai helpoiten määriteltävä kohta. Tämä liittyy siihen, että hälytyskeskusten tekeminen tietoiseksi lumivyöryjen vaarasta olisi myös hyvin marginaalinen panostuksen kohde. Tuskin edes Norjassa tai Alpeilla se on hätäkeskus, jonka on asiasta helpointa tai tehokkainta olla tietoinen satunnaisen avunpyytäjän kohdalla.
Katolisessa teologiassa pätee sellainen ajatus, että hengellisissä asioissa on niiden luonteen vuoksi mahdollista olla täydellinen tai lähestyä täydellisyyttä. Kun taas kaikessa aikaan, paikkaan ja materiaan sidotussa on väistämättä läsnä epätäydellisyys. Siksi pitäisi kokonaan välttää sellainen kiusaus, että tästä tapahtumasta voidaan "oppia" ja asioita muuttaa sillä tavalla, että seuraavalla kerralla joku kuruun kävelevä tiedetään ja osataan pysäyttää ja opastaa pois. Siis että pelastustoimi voisi olla jollain tavalla täydellisyyttä lähestyvä. Tuhat kertaa edullisempaa ja tehokkaampaa se, että vaan pidetään tämä tapaus tulevien vaeltajien tiedossa.
Vertailun vuoksi, kun menet reittilennolla johonkin, niin koneeseen astuessasi on noin yksi mahdollisuus 22 miljoonasta, että et astu elävänä ulos. Tai jos puolet maapallon väestöstä lentää kerran, niin sitä kohden yksi täysi B737 tai A320 putoaa niin, että kaikki kuolevat. Jossain vaiheessa onnettomuuksien välttämiseksi tehdyistä toimenpiteistä, niiden lukumäärästä ja monimutkaisuudesta tulee itsessään uusien riskien, vaaratilanteiden ja sekaannusten lähde. Tässä 100 % osallisista kuoli lumivyöryyn, mutta näillä näkymin 0,003 % tämän vuoden aikana kuolevista on kuollut lumivyöryyn.
kaikissa kohdissa jo jyrkänteellä