Talvi24 kirjoitti: Su Heinä 07, 2024 4:47 pm
Olen ekaa kertaa seuraamassa Minfon ketjua (paria olen lisäksi vähän silmäillyt). Tästä muotoutunut kuva, miten syytettyyn suhtaudutaan välittömästi (mm. uteliaisuus ja vahva tuomitseminen) ja miten palolti jatkossakin. Prototyypeissä löytyy. Korostui varmaan kohdallani - kun luin kerralla olikohan yli 400 sivua ennen kun vasta 1v 2 kk tapahtumasta rupesin kommentoimaan. Siis ryöppynä lyhyekössä ajassa luettuna kaikenlaista, faktaakin, mutta suurin osa muuta: luuloja ja spekulaatioita. En alussa osannut / ehkä uskaltautunutkaan ryhtyä spekuloimaan kerätessäni pelkkää faktatietoa.
Kaikesta lukemastani huolimatta
yritin alusta asti etsiä ihmistä / kahta ihmistä kaiken sen ”päälle lastatun” alta. Toki aloin pian ajattelemaan, että varmaan elinkautinen murhasta tulee. Sitten loiveni tapoksi (Sissin hyvän pohdinnan myötä taisi mennä). Edelleen pidin mahdottomana, että olisi voinut olla psykoosissa teon hetkellä, kun oikeuspsykologi oli arvioinut, ettei ollut ennen tekoa eikä sen jälkeen psykoosissa.
Sitten tuli alustavaa tietoa mt-tutkimuksen tuloksista, joissa (mahdollisesti) todettu olleen syyntakeeton. Se tuntui tietenkin siltä kuulemalta mahdottomalta. Samalla muistutus oikeuspsykologin muistutus siitä, ettei psykoosi merkitse automaattisesti syyntakeettomuutta.
Suunnittelematon henkirikos vailla motiivia. Viime aikoina lisätietoa tukemaan sitä, että henkirikos olisikin vahinko - rajuudestaan huolimatta.
Oli niin tai näin - se kuullaan ensi kuussa. Olen ehtinyt sopeutua siihenkin vaihtoehtoon, että todella syyntakeettomaksi olisi todettu ja mahdollisesti vapautettaisiin, kun todennäköisesti ei olisi mielensä sairauksien vuoksi vankisairaalassa totetuttavan pakkohoidon tarpeessa, vaan pärjäisi ihan avohoidossa.
Olen sitä mieltä, että periaatteessa olisi tapahtumat voitu estää;
T osastolle hoitoon viimeistään marras-joulukuun vaihteessa. Siellä olisi myös toteutunut vieroitus lääkkeistä, joita käytti väärin (nyt se tapahtui vasta kovan kautta vankisairaalassa). Luulen noiden tekjöiden olleen isosti vaikuttavia. Niihin ei päässyt kukaan puuttumaan, koska
T itse esti sen. Valitettavasti. Vaikka
hänellä oli varmasti sairaudentuntoa.
Ei kertonut hoitavalleen lääkkeidensä väärinkäytöstä eikä ”paljastanut” voinnistaan, kunnostaa todellista tilaa psykiatrille. T ei tainnut ymmärtää, miten tyhmästi teki. Tarvittava apu ei olisi ollut kaukana. Eli kyllä
T olisi voinut tomia periaatteessa tosin. Mutta lääkkeissä koukussa olo varmaankin esti häntä kertomasta psykiatrille.
Olisi voitu periaatteessa estää em. keinoilla - näin vo jälkiviisaana epäillä papaleliä kootessa. Mutta elämä menee niin monesti toisin. Tavallaan inhimillistä useinkin, mutta tässä tapauksessa meni epäinhimillisesti. <- >
Eikä noista voi syyttää Tikkasta. Lääkeriippuvuus on ilmeisen viheliäinen sairaus.
Roopen pääsyn pois oravanpyörästä olisi toivonut tapahtuvan ihan toisella tavalla, ilman henkirikosta. Olisi jäänyt ”sapattivapaalle”, kasvattanut sen ponihäntänsä ja vaikka parrankin. Käynyt Keski-Euroopassakin muistelemassa aiempia. Mennyt sen yhden psykiatri-kollegansa kanssa pitkälle purjehdukselle (jos ylipäänsä tuntevat toisensa). Elämänsä oli mennyt pitkään kuin höyryjuna eteenpäin. Nopeita käännöksiä viimeisessä parisuhteessakin.
Hoitava psykiatri kertoi jossain kohtaa välituomiossa (ei omassa todistelussaan) siitä, miten oli luullut Tn lääkityksen olleen”kondiksessa” - en löydä kohtaa tarkentaakseni. Siinä jtk harmitteli …
Löysin minäkin sieltä kerrostumien alta
ihminen Roope Tikkasen ja sitten myös
inhimillisemmän kuin jalustalle jonkun nostaman Victoria Westinin. Enkä ole missään kohtaa ajatellut Tikkasta surkeana luuserina, jollaisena osa ketjussa kirjoittavista hänet tuntuvat edelleen kuvittelevan. Uskon myös Tn tästä selviävän - kaikesta huolimatta. Elämä jatkuu ja se näkyy ja kuuluu konkreettisesti lapsissaan.