Monesti olen pohtinut tuota isättömyyttä ja sen selvää indikaatiota moniin, etenkin miespuolisten ihmisten tekemiin rikoksiin ja huonoon elämänhallintaan.Calabash kirjoitti: To Touko 29, 2025 1:15 pm
Toki tuo vanhemmuuden puute on tosiasia. Isättömät pojat ovat oma lukunsa. Suomalainen yhteiskunta on aivan liikaa painottanut kunta hoitaa -asennetta jne.
Toisaalta monet yksinhuoltajaäidin kasvattamat pojat ovat ihan mainioita, ajattelevaisia, työteliäitä ja elämässään pärjääviä. Isättömyys ei siis ole mikään automaatio sille, että pojista kasvaa sekopäitä tai rikollisia.
Olennaista on sen jäljelläolevan aikuisen toiminta sekä muu sosiaalinen tukiverkosto. Miehen mallin (kuten ei naisenkaan) ei tarvitse tulla ydinperheen biologiselta vanhemmalta. Se voi olla ukki tai eno, joka vie kalaan ja osoittaa maskuliinisuuden suuntaviivoja. Moni yh-äiti kuitenkin välittää elämäntilanteensa aiheuttamaa (rahattomuus, kuormittuneisuus, keinottomuus, uhriutuminen) lapsilleen syyttämällä poissaolevaa isää kaikesta. Tämän vuoksi poika kasvaa kieroon, ikään kuin kahden tulen väliin. Toisaalta hän haluaisi olla isänsä kanssa, ehkä ihailee tätä, ikävöi ja toivoisi yhteydenpitoa. Mutta koko isähahmo on kotona äidin kanssa asuttaessa aivan Voldemort- kamaa (paha, jonka nimeä ei sanota ääneen) ja nämä katkeruutta kylvävät naiset eivät tajua sitä vahinkoa, jonka lapselleen aiheuttavat. Kun isää on sitten vieraannutettu ja demonisoitu vuosikausia, joutuu poika pahimmillaan salaa äidiltään etsimään yhteyttä isäänsä. Koska äiti asiasta tietäessään kokisi tämän henkilökohtaisena arvovaltatappiona ajattelematta lapsen tarvetta lainkaan.
Näin saadaan isättömistä pojista sekopäitä. Ei se poissaoleva isä lasten aivoja pasko, jos ei ole edes paikalla.
Itselleni on aina ollut punainen vaate, jos joku haukkuu entistä puolisoaan. Eivätkö ihmiset tajua, että he haukkuvat samalla itseään? Omaa arvostelukykyään siirtäen samalla vastuuta omista valinnoistaan jollekin toiselle?
Jopa siinä ääritapauksessa, että lapsi nyt olisikin sitten saanut alkunsa puskaraiskauksen jälkeen, ei ole äidin tehtävä ylläpitää asiaa lapsen arjessa. Lapsi ei ole äidin terapeutti. Millä ihmeen logiikalla siis mikään tästä äidin painolastista on lapsen syytä?
Pirkkalan pojan kohdalla voidaan vain spekuloida tätäkin asiaa. Mutta jos tuo venäläisyys pitää paikkaansa, voihan olla, että isä on edelleen Venäjällä. Vaikka mitään yhteydenpitoa ei olisi ollut vanhempien välillä positiivisen raskaustestin jälkeen, kyllä äiti silti keksii keinot hakea isästä syyllistä. Joko ne ovat geenit tai kaikki ne asiat, jotka isä on jättänyt tekemättä -riippumatta siitä, että äiti on itse mahdollisesti aktiivisesti estänyt kaikki yhteydenpitoyritykset.
Joten yhteenvetona sanoisin, että ilman isää kasvaneiden poikien kohonnut osuus rikostilastoissa johtuu kyvyttömistä ja itsekkäistä äideistä, jotka ylläpitävät omaa vihaansa arjessa ja tekevät siitä normaalia.