Oivaltavaa pohdintaa. Perheen surkeudesta tulee kaukaisesti mieleen Pihtiputaan 1960-luvun lopun tapahtumat ja Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia sekä monet muut vanhemmat kotimaiset elokuvat - vaikkapa Ryysyrannan Jooseppi tai Punainen viiva joissa maalaistorppien karu elämä muuttui käsin kosketeltavaksi. Paljon on tehty Suomessa elokuvien ohessa myös aina 1960-luvulta saakka varhaisempaan 1900 -lukuun sijoittuvia draamasarjoja - esimerkiksi Mustat ja punaiset vuodet jossa käsiteltiin tehdastyöläisen metallimiehen perheen elämää 1930-luvulta eteenpäin. Muistelen, että Ryysrannan Jooseppi-elokuvaan Suomussalmella kuvauspaikkoja etsittessä elokuvan tekijäryhmä järkyttyi itäsuomalaisessa pikkylässä 1950-luvun alussa käydessään siitä, miten alkeellisissa oloissa lapset siellä vanhempineen elivät.Deckarist_3 kirjoitti: Ti Heinä 01, 2025 10:17 am Voi kuvitella perheen ulkopuolisiin ihmisiin & muiden ihmisten puheisiin tottumattomien seitsemän lasten paniikkia ovea murrettaessa, (heille luultavasti jo vuosia kerrotusti: paha poliisi, paha sossu, paha koulu, paha muu maailma, vihaiset vanhemmat). Ovea, jota he itse eivät ole saaneet viikkoihin edes avata, kylmänkosteassa ja sekaisessa kodissaan, edes jouluna ja tammikuun kovissa pakkasissa. Luultavasti lapset teineistä vauvoihin piiloutuivat minne nurkkiin pystyivät, tavarakasoja, vaateröykkiöitä, sängynalusia ja ullakkoa myöten. Jos nälältä ja kylmässä pystyivät.
https://areena.yle.fi/1-4241912