Poliisi etsii Karfin perhettä

[dead_calm]

Siksi juuri että vauvaa ei voi erottaa äidistään ilman että vauva saa siitä syvän kehityspsykologisen vaurion, joka tulee luultavasti pilaamaan hänen loppuelämänsä. Eikö tässä lasten oikeudet ole olleet etualalla?

Raflaava näkemys, mutta ei perustu tutkimustietoon lapsen psyykkisestä kehityksestä.

Kylläpä se vain on totta. Kysyin tekoälyllä kun en viitsinyt guuglata ja koska guuglaan nämä asiat yleensä englanniksi. Lisäksi on surullisia todisteita lähipiiristä.

"Alle vuoden ikäisen lapsen erottaminen huolenpitäjästään useiksi viikoiksi tai kuukausiksi voi aiheuttaa merkittäviä psykologisia vaikutuksia, sillä varhaislapsuus on kriittinen vaihe kiintymyssuhteiden muodostumiselle. Tässä keskeiset vaikutukset:

1. **Kiintymyssuhdehäiriöt**: Lapsi voi kehittää turvattoman kiintymyssuhteen tai jopa reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön (RAD). Varhainen erottaminen voi häiritä luottamuksen ja turvallisuuden tunnetta, joka on perustavanlaatuinen lapsen emotionaaliselle kehitykselle.

2. **Stressi ja ahdistus**: Pitkäaikainen erossa olo voi aiheuttaa voimakasta stressiä, mikä näkyy esimerkiksi itkuisuutena, unihäiriöinä tai vetäytymisenä. Lapsen kehittymätön stressinsäätelyjärjestelmä ei pysty käsittelemään pitkäaikaista eroa, mikä voi johtaa kortisolitason nousuun ja vaikuttaa aivojen kehitykseen.

3. **Kehitykselliset viivästymät**: Emotionaalisen tuen puute voi hidastaa lapsen kognitiivista, sosiaalista ja emotionaalista kehitystä. Esimerkiksi kielen kehitys ja sosiaaliset taidot voivat kärsiä.

4. **Protesti-vaihe ja lohduttomuus**: Psykologi John Bowlby kuvasi kiintymyssuhdeteorian yhteydessä, että lapsi voi käydä läpi protestivaiheen (itku, levottomuus), jota seuraa epätoivo ja lopulta emotionaalinen vetäytyminen, jos eroaika pitkittyy.

5. **Pitkäaikaiset vaikutukset**: Jos erottaminen on toistuvaa tai traumaattista, lapselle voi kehittyä pitkäaikaisia ongelmia, kuten luottamuspulaa, ahdistuneisuutta tai vaikeuksia muodostaa terveitä ihmissuhteita myöhemmin elämässä.

**Huomioitavaa**: Vaikutusten vakavuus riippuu eron kestosta, lapsen iästä, korvaavan hoivan laadusta ja siitä, onko lapsella mahdollisuus muodostaa uusia turvallisia kiintymyssuhteita. Sensitiivinen ja responsiivinen hoiva eron jälkeen voi lievittää haittoja, mutta varhaiset kokemukset jättävät usein jäljen lapsen psyykeen." (Grok. Kysymys kuului: Jos alle vuoden ikäinen lapsi erotetaan huolenpitäjästään useiksi viikoiksi tai kuukausiksi, mitä lapselle tapahtuu psykologisesti?)

Huomauttaisin nyt tässä, että kiintymyssuhdeteoriankin mukaan lähes vuoden ikäinen, turvallisen kiintymyssuhteen primääriin huolenpitääjään (jonka ei tarvitse olla biologinen äiti) muodostanut lapsi pystyy jo muodostamaan vastaavan suhteen muihinkin huolenpitäjiin.

Biologisen äidin fyysinen läsnäolo ei myöskään takaa turvallisen kiintymyssuhteen syntymistä. Ihan jo sellainen yleinen ilmiö kuin äidin synnytyksen jälkeinen masennus voi haitata suhteen syntymistä. Karoliina Karfilla on selkeästi ollut suuria haasteita, joissa perheen toinen aikuinen ei ole syystä pystynyt häntä tukemaan synnytyksen jälkeen ainakin 2019. Tuolloin syntynyt vauva on Ylen tietojen mukaan sijoitettu kiireellisesti kahdesti, ilmeisesti jollain tavalla terveydentilan tarkastamiseen liittyen, koska sijoitukset ovat olleet lyhyitä.

Korostan vielä, että fyysiset tai psyykkiset sairaudet eivät ole este hyvälle vanhemmuudelle. Mutta jotta haasteet voidaan ylittää, vanhemman on ne tiedostettava, ja osattava ottaa vastaan apua. Sekin on hyvä muistaa, että lapset ovat usein hyvin resilienttejä, homo sapiens on elänyt lajina oloissa, joissa selviäminen hyvinkin traumaattisista kokemuksista on ollut välttämätöntä lajin säilymisen kannalta. Onneksi nykyään tunnistetaan myös tilanteet, joissa lapsi oireilee aiempaa paremmin, ja osataan tarjota apua.

[Ad_Absurdum]

Siksi juuri että vauvaa ei voi erottaa äidistään ilman että vauva saa siitä syvän kehityspsykologisen vaurion, joka tulee luultavasti pilaamaan hänen loppuelämänsä. Eikö tässä lasten oikeudet ole olleet etualalla?

Joskus se äiti itsessään voi aiheuttaa pitempiaikaista ja syvempää vauriota kuin mitä lapsen erottaminen äidistään aiheuttaa.

Yllättävän moni asia on korjattavissa pitkällä aikavälillä, mutta kristallipalloa kun ei ole, niin hankala etukäteen sanoa yksittäistapauksissa, mikä vaikuttaa ja kehenkin ja kuinka paljon.

Jos kyseessä olisi vakavasti päihdeongelmainen äiti, mikä olisi linjasi? Varsinkin jos päihteidenkäyttö ei ota laantuakseen?

[Inehmo]

Raflaava näkemys, mutta ei perustu tutkimustietoon lapsen psyykkisestä kehityksestä.

Kylläpä se vain on totta. Kysyin tekoälyllä kun en viitsinyt guuglata ja koska guuglaan nämä asiat yleensä englanniksi. Lisäksi on surullisia todisteita lähipiiristä.

"Alle vuoden ikäisen lapsen erottaminen huolenpitäjästään useiksi viikoiksi tai kuukausiksi voi aiheuttaa merkittäviä psykologisia vaikutuksia, sillä varhaislapsuus on kriittinen vaihe kiintymyssuhteiden muodostumiselle. Tässä keskeiset vaikutukset:

1. **Kiintymyssuhdehäiriöt**: Lapsi voi kehittää turvattoman kiintymyssuhteen tai jopa reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön (RAD). Varhainen erottaminen voi häiritä luottamuksen ja turvallisuuden tunnetta, joka on perustavanlaatuinen lapsen emotionaaliselle kehitykselle.

2. **Stressi ja ahdistus**: Pitkäaikainen erossa olo voi aiheuttaa voimakasta stressiä, mikä näkyy esimerkiksi itkuisuutena, unihäiriöinä tai vetäytymisenä. Lapsen kehittymätön stressinsäätelyjärjestelmä ei pysty käsittelemään pitkäaikaista eroa, mikä voi johtaa kortisolitason nousuun ja vaikuttaa aivojen kehitykseen.

3. **Kehitykselliset viivästymät**: Emotionaalisen tuen puute voi hidastaa lapsen kognitiivista, sosiaalista ja emotionaalista kehitystä. Esimerkiksi kielen kehitys ja sosiaaliset taidot voivat kärsiä.

4. **Protesti-vaihe ja lohduttomuus**: Psykologi John Bowlby kuvasi kiintymyssuhdeteorian yhteydessä, että lapsi voi käydä läpi protestivaiheen (itku, levottomuus), jota seuraa epätoivo ja lopulta emotionaalinen vetäytyminen, jos eroaika pitkittyy.

5. **Pitkäaikaiset vaikutukset**: Jos erottaminen on toistuvaa tai traumaattista, lapselle voi kehittyä pitkäaikaisia ongelmia, kuten luottamuspulaa, ahdistuneisuutta tai vaikeuksia muodostaa terveitä ihmissuhteita myöhemmin elämässä.

**Huomioitavaa**: Vaikutusten vakavuus riippuu eron kestosta, lapsen iästä, korvaavan hoivan laadusta ja siitä, onko lapsella mahdollisuus muodostaa uusia turvallisia kiintymyssuhteita. Sensitiivinen ja responsiivinen hoiva eron jälkeen voi lievittää haittoja, mutta varhaiset kokemukset jättävät usein jäljen lapsen psyykeen." (Grok. Kysymys kuului: Jos alle vuoden ikäinen lapsi erotetaan huolenpitäjästään useiksi viikoiksi tai kuukausiksi, mitä lapselle tapahtuu psykologisesti?)

Huomauttaisin nyt tässä, että kiintymyssuhdeteoriankin mukaan lähes vuoden ikäinen, turvallisen kiintymyssuhteen primääriin huolenpitääjään (jonka ei tarvitse olla biologinen äiti) muodostanut lapsi pystyy jo muodostamaan vastaavan suhteen muihinkin huolenpitäjiin.

Biologisen äidin fyysinen läsnäolo ei myöskään takaa turvallisen kiintymyssuhteen syntymistä. Ihan jo sellainen yleinen ilmiö kuin äidin synnytyksen jälkeinen masennus voi haitata suhteen syntymistä. Karoliina Karfilla on selkeästi ollut suuria haasteita, joissa perheen toinen aikuinen ei ole syystä pystynyt häntä tukemaan synnytyksen jälkeen ainakin 2019. Tuolloin syntynyt vauva on Ylen tietojen mukaan sijoitettu kiireellisesti kahdesti, ilmeisesti jollain tavalla terveydentilan tarkastamiseen liittyen, koska sijoitukset ovat olleet lyhyitä.

Korostan vielä, että fyysiset tai psyykkiset sairaudet eivät ole este hyvälle vanhemmuudelle. Mutta jotta haasteet voidaan ylittää, vanhemman on ne tiedostettava, ja osattava ottaa vastaan apua. Sekin on hyvä muistaa, että lapset ovat usein hyvin resilienttejä, homo sapiens on elänyt lajina oloissa, joissa selviäminen hyvinkin traumaattisista kokemuksista on ollut välttämätöntä lajin säilymisen kannalta. Onneksi nykyään tunnistetaan myös tilanteet, joissa lapsi oireilee aiempaa paremmin, ja osataan tarjota apua.

Kaiken voi kyllä hakutessaan selittää omalle käsitykselleen suotuisasti ja vähätellä eron aiheuttamia traumoja.

Lapsi joutuisi taas eroon uudesta huolenpitäjästään kun palautetaan vanhemmilleen. Ei sillä ole suotuista vaikutusta lapseen eikä myöskään sillä alkuperäisellä erottamisella. Mitään todisteita ei ole rouvan masennuksesta.

Jos lisäksi aiempi kuopus, nyt 3 v, joka joutui jo kahdesti eroon äidistään, joutuisi nyt uudelleen, on sillä häneenkin aika suuri traumaattinen vaikutus.

[Ulrica]

Se asia minkä mä näen vaarallisena ilmiönä perheen lapsia kohtaan, tiivistyy siihen, että perheen aikuisten ajattelutavassa he ovat omineet suvaitsevaisuuden ja kohtuullisuuden, osallisuuden ja voimaannuttamisen omiksi arvoikseen, mutta eivät osoita näitä arvoja toisia kohtaan (myöskään lapsiaan kohtaan).

Tämä on suurimmassa ristiriidassa yk:n lasten oikeuksien kanssa ja näkyy konkreettisesti aikuisten arkipäivän toiminnassa lapsiaan ja heidän olosuhteitaan ja terveyttä kohtaan. Lasten edunvastaisina toimina, kuten heidän mahdollisten auttajien toimet, tukevat vain perheen vanhempien ideologiaa.

Perheen vanhempien ideologia näyttäytyy olevan kaiken yläpuolella. Jos näin, ei lasten edun vastaiseen ajatteluilmapiiriin ole mahdollista lapsia palauttaa milloinkaan. On tilanteita, joissa lapsen etu menee palstalla mainitun artiklan ohi (lapsen ja aikuisen tiiviin siteen ohi). Karfien tilanteessa tällainen voisi täyttyä.

Edit vielä:
Yll olevaan ajattelumallissa on lopulta yksilö heikko ja tästä kertoisi Karfien ympärille luoma/luotu tukiverkoston. Sen tarkoitus on olla taloudellinen tukiverkosto. Sen avulla nimen omaan ideologian harjoittaminen onnistuu, ilman ei.

Näen, että Karfien kujanjuoksu päättyy jossakin kohti ja lapset saadaan turvaan Suomen lainsäädännön alle. Karfien ideologia ei pärjää Suomen laille eikä missään maailman kolkassa, jossa tunnustetaan YKn lasten oikeudet.

[Mace73]

Karfien vanhin lapsi täyttää tänä vuonna 18v. Pääseekö edes hän vanhempiensa otteesta elämään omaa eläämäänsä, opiskelemaan ammattia yms?

[UkiUkas]

Karfien vanhin lapsi täyttää tänä vuonna 18v. Pääseekö edes hän vanhempiensa otteesta elämään omaa eläämäänsä, opiskelemaan ammattia yms?

En tiedä osaisiko hän elää omaa itsenäistä elämää kun on ollut 18 vuotta eristettynä ja aivopestynä. On varmaankin opetettu vihaamaan yhteiskuntaa ja viranomaisia. Mitä eväitä hänellä on elää ns normaalia elämää.
Hänen tulisi saada elää elämänsä parhainta aikaa. Olla villi ja vapaa. Koko elämä mahdollisuuksineen edessä. Hänen pitäisi saada huudattaa musiikkia täysillä, tanssia läpi yön, reppureissata, opiskella, rakastua, jne jne. Kaikkea sitä mikä kuuluu nuoruuteen. Surullista jos se kaikki jää kokematta.
Ja millaista lapsuus on ollut. Onko ollut lapsuutta vai onko sekin riistetty pois.

[Inehmo]

Karfien vanhin lapsi täyttää tänä vuonna 18v. Pääseekö edes hän vanhempiensa otteesta elämään omaa eläämäänsä, opiskelemaan ammattia yms?

En näe mitään syytä, miksei pääsisi. Mitään "vanhempien otetta" ei ole toteennäytetty. On vasta pelkkiä epäilyjä.

[Inehmo]

Minusta vaikuttaa vähän siltä, että tässä keskustelussa Karfien lasten tai yleensä kenenkään auttamisen sijaan paljon tärkeämpää olisi vahingoittaa vanhempia tai lestadiolaisuutta mahdollisimman paljon. Ihan sama, voittaako Suomi, kunhan Ruotsi häviää.

Asia jää helposti puuttumaan kokonaan jos tarkoitus on vaan ilmaista, että "onpa paskoja, saastaisia ja alhaisia ihmisiä, voi miten tärisenkään inhosta kun ajattelen heitä, meinaa ihan oksennus lentää, onneksi ehdin pelastaa näppikseni."

Olipas timanttinen viesti tässä täysin tolkuttomassa ketjussa.

Ketju on myös ihan hyvä dokumentaatio siitä miten sairaita ihmiset ovat vrt. vaikka ketjun aiheen henkilöihin - ja luultavasti täysin sokeita myös.

Karfien asiaketju on hyvä idea, mutta voin vain kuvitella mikä hinkua sairaille olisi sinnekin

Kyllä. Lisäksi ketjussa on harrastettu leimaamista ja tuomitsemista ottamatta huomioon että leimaaminen tulee vaikeuttamaan perheen elämää tulevaisuudessa ja että tuomiovalta kuuluu Suomessa tuomioistuimelle, ei somelle. Suomessa rikoksesta epäily tarkoittaa sitä, ettei asiaa ole vielä toteennäytetty. Täällä on ostettu kaikki epäilyt sellaisenaan (=sokeus).

[Mace73]

Karfien vanhin lapsi täyttää tänä vuonna 18v. Pääseekö edes hän vanhempiensa otteesta elämään omaa eläämäänsä, opiskelemaan ammattia yms?

En näe mitään syytä, miksei pääsisi. Mitään "vanhempien otetta" ei ole toteennäytetty. On vasta pelkkiä epäilyjä.

Kommenttisi on varmaan huonoa huumoria ja sarkasmia? Vanhemmat ovat piilottaneet lapsensa viranomaisilta ja kaiken normaalin elämän ulkopuolelle.

[Ulrica]

Yleisellä tasolla lapsen huoltoa koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti kiinnittäen erityisesti huomiota siihen, miten huolto toteutuu vastaisuudessa. Ymmärrän näin myös katsottavan sijoituspäätöksiä tehtäessä lastensuojelupuolella.

On jotenkin yleinen harhaluulo, että lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan vanhempien ja lapsen voimakkaan yhteyden pääsäännöstä ei voida missään olosuhteissa poiketa. Siitä voidaan poiketa lapsen edun nimissä.

Jos perheessä on väkivaltaa (fyysinen, henkinen, psyykkinen, taloudellinen, uskonnollinen tmv) lapsen huollon sisällölliset päämäärät eivät toteudu

[Rousku]

Siksi juuri että vauvaa ei voi erottaa äidistään ilman että vauva saa siitä syvän kehityspsykologisen vaurion, joka tulee luultavasti pilaamaan hänen loppuelämänsä.

Raflaava näkemys, mutta ei perustu tutkimustietoon lapsen psyykkisestä kehityksestä.

Kylläpä se vain on totta. Kysyin tekoälyllä kun en viitsinyt guuglata ja koska guuglaan nämä asiat yleensä englanniksi. Lisäksi on surullisia todisteita lähipiiristä.

"Alle vuoden ikäisen lapsen erottaminen huolenpitäjästään useiksi viikoiksi tai kuukausiksi voi aiheuttaa merkittäviä psykologisia vaikutuksia

Tekoälyn tuotoksiin ei pitäisi kritiikittä uskoa. Niillä on taipumus hallusinoida, ts. voivat toisinaan suoltaa silkkaa paskaa.

Mutta jos ja kun näköjään uskot, niin voisit edes lukea huolella, mitä tekoälyn vastauksessa sanotaan. Tekoäly sinulle kertoi, että erottaminen voi aiheuttaa merkittäviä psykologisia vaikutuksia. Sinä väität, että nämä haitalliset vaikutukset ovat väistämättömiä ja että loppuelämä on luultavasti pilalla.

Edes tekoäly ei vahvista väitettäsi.

[Rousku]

Kiitos Francis Munkki viisaasta kommentistasi.
Ja kaikille tiedoksi, sellaista kuin etäkaste tai etä-ruumiinsiunaus tai etäkonfirmaatio ei ole olemassakaan. Etäehtoollinen syntyi korona-aikaan, pappi oli livenä ruudulla ja seurakuntalaiset kotonaan.

No ei varmaan oikeesti olekaan olemassa, mutta noiden ns. hihhuleiden mielestä saattaa hyvinkin olla.

Eiköhän nämä Karfin hihhulit ole tiukasti oikeassa opissa pitäytyviä, eli mitään etäkastetta ei ole. Kristitty maallikko voi kuitenkin suorittaa hätäkasteen, joka on ihan pätevä kaste. (Se on sitten toinen juttu, että kasteella tai sen puuttumisella tässä tapauksessa tuskin on vaikutusta suuntaan tai toiseen.)

Villiä mielikuvituksen tuotetta, mutta menkööt.

Edelleen mutustelen ajatuksella, että ainakin osa lapsista ei olisi biologisia. Jos Karoliinalla joku, ettei voi saada kakaroita tai sitten Tommy ampuu tuhkaa. Paine piireissä, eli lapsia pitää olla tusina että voi olla tr00 hihhuli.

Aika villiä tosiaan! Ei näitten yhteydessä mainituissa hihhulipiireissä tuollaista ole. Lieneekö missään. Kyllä hihhulitkin ymmärtävät, ettei lapsia aina tule, vaikka niitä haluttaisiin. Esimerkkitapauksia on Raamatussa useita. Lienevät sen lukeneet.

[Neonataali]

Toisekseen, Karfin vanhemmat sekä heidän edustajansa ovat nimenomaan itse aktiivisesti pyrkineet kuvaamaan perhettä niin, kuin he edustaisivat ”pieninä ihmisinä koneiston hampaissa” jotain laajempaa joukkoa. Alusta asti on tuotettu medioille tarinaa siitä, kuinka perhettä vainotaan syyttä kotikoulun, uskonnon ja ideologian vuoksi, ja asetuttu edustamaan em. yhteisöjä. Mielestäni tämä kaikki on tarkoitushakuista. Vanhempia marttyroimalla pyritään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja häivyttämään sitä faktaa, että he ovat ihan yksityishenkilöinä (eivät kotikoululaisina, mahdollisesti rokotevastaisina tai lestadiolaisina) vastuussa valinnoistaan.

-- Joskus tarvitaan vain yksi ”whistleblower” siihen, että vyyhti alkaa purkautumaan ja salaisuudet paljastuvat. Kuten nyt vaikka näissä männävuosina selvinneissä pedofilia- tapauksissa.

Kirjoitat tuossa, että he ovat yksityishenkilöinä vastuussa vain omista valinnoistaan, eivät esim. uskonliikkeen edustajina. Sitten päätät kuitenkin viittaukseen "männävuosien" pedofiilitapauksista. Miksi tässä kohdin he yhtäkkiä lakkaavatkin olemasta vain yksityishenkilöitä, vastuussa vain omista valinnoistaan, vaan viittaat heihin rikosten yhteydessä, joita he eivät ole tehneet, joista heitä ei edes epäillä ja joiden kanssa heillä ei ole tiettävästi mitään tekemistä.

Eli uskonliikkeen ym. taustaa ei saa tuoda esiin silloin, kun siitä on perheelle tukea ja hyötyä, mutta kun siitä on selkeästi haittaa, niin silloin siihen saa kyllä viitata...

Rautalankaversio, niin tulee ehkä sisältö selvemmäksi.

Yksilö ei välty vastuulta sillä, että on osa uskonnollista yhteisöä tai noudattaa jotain ideologiaa. Ei ole oikeuden edessä validi perustelu, että ”meillä nyt vaan on tällaisia tapoja”, jos ja kun nämä tavat ovat lainvastaisia.

Sama toimii toiseen suuntaan - kokonaista herätysliikettä ei oikein voida syyttää tai vaikkapa nyt vangita. Vastuu väärinkäytöksistä kuuluu jokaiselle väärinkäytöksiin osalliselle, mutta ei toki ihmisille jotka ei asiasta mitään tiedä.

Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että uskonnollisen yhteisön sisällä voi levitä erikoisia, laittomiakin toimintatapoja. Jos ja kun yhteisö on tiivis ja toimintakulttuuriin kuuluu ratkaista ongelmat sisäisesti, väärinkäytösten löytäminen vaatii että joku on niistä valmis kertomaan. Aka whistleblower.

Siihen en osaa sanoa mitään, mistä keksit väittää että syytän vanhempia osallisuudesta pedofiliaan.

Lyhyesti sanottuna, jos hyväksytään uskonto tai ideologia perusteluksi kanssaihmisiin kohdistuville rikoksille, ollaan mielestäni varsin vaarallisella tiellä.

[dead_calm]

Minusta vaikuttaa vähän siltä, että tässä keskustelussa Karfien lasten tai yleensä kenenkään auttamisen sijaan paljon tärkeämpää olisi vahingoittaa vanhempia tai lestadiolaisuutta mahdollisimman paljon. Ihan sama, voittaako Suomi, kunhan Ruotsi häviää.

Asia jää helposti puuttumaan kokonaan jos tarkoitus on vaan ilmaista, että "onpa paskoja, saastaisia ja alhaisia ihmisiä, voi miten tärisenkään inhosta kun ajattelen heitä, meinaa ihan oksennus lentää, onneksi ehdin pelastaa näppikseni."

Olipas timanttinen viesti tässä täysin tolkuttomassa ketjussa.

Ketju on myös ihan hyvä dokumentaatio siitä miten sairaita ihmiset ovat vrt. vaikka ketjun aiheen henkilöihin - ja luultavasti täysin sokeita myös.

Karfien asiaketju on hyvä idea, mutta voin vain kuvitella mikä hinkua sairaille olisi sinnekin

Kyllä. Lisäksi ketjussa on harrastettu leimaamista ja tuomitsemista ottamatta huomioon että leimaaminen tulee vaikeuttamaan perheen elämää tulevaisuudessa ja että tuomiovalta kuuluu Suomessa tuomioistuimelle, ei somelle. Suomessa rikoksesta epäily tarkoittaa sitä, ettei asiaa ole vielä toteennäytetty. Täällä on ostettu kaikki epäilyt sellaisenaan (=sokeus).

Tässä ketjussa ei ole tuomittu tai leimattu perhettä.

Perheen lapsista ei tiedetä muuta kuin iät sekä se, mitä vanhemmat ovat itse kertoneet antamissaan haastatteluissa 2013 ja 2020, tai perheen ystävät ja naapurit ovat kertoneet. Tässä suhteessa heillä on jopa tavanomaista parempi yksityisyyden suoja verrattuna lapsiin, joiden koko elämä löytyy somesta.

Muistuttaisin myös, että asioista yleisellä tasolla puhuminen, kuten sellaisten syiden mainitseminen, joiden perusteella *yleisesti* sijoitetaan hyvin pieniä lapsia, ei ole kenenkään suoraa leimaamista. Tällä foorumilla speluloidaan välillä hyvinkin villisti, mutta kuten joku jo aiemmin sanoi, tämä on hyvin poikkeuksellinen ketju siinä, miten tiukasti jo rikoksista epäiltyjä henkilöitä puolustetaan. Lisäksi jatkuva pyrkimys tukahduttaa keskustelu jopa todistetuista faktoista on hämmentävää.

[Kuikka Koponen]

Se asia minkä mä näen vaarallisena ilmiönä perheen lapsia kohtaan, tiivistyy siihen, että perheen aikuisten ajattelutavassa he ovat omineet suvaitsevaisuuden ja kohtuullisuuden, osallisuuden ja voimaannuttamisen omiksi arvoikseen, mutta eivät osoita näitä arvoja toisia kohtaan (myöskään lapsiaan kohtaan).

Tämä on suurimmassa ristiriidassa yk:n lasten oikeuksien kanssa ja näkyy konkreettisesti aikuisten arkipäivän toiminnassa lapsiaan ja heidän olosuhteitaan ja terveyttä kohtaan. Lasten edunvastaisina toimina, kuten heidän mahdollisten auttajien toimet, tukevat vain perheen vanhempien ideologiaa.

Perheen vanhempien ideologia näyttäytyy olevan kaiken yläpuolella. Jos näin, ei lasten edun vastaiseen ajatteluilmapiiriin ole mahdollista lapsia palauttaa milloinkaan. On tilanteita, joissa lapsen etu menee palstalla mainitun artiklan ohi (lapsen ja aikuisen tiiviin siteen ohi). Karfien tilanteessa tällainen voisi täyttyä.

Edit vielä:
Yll olevaan ajattelumallissa on lopulta yksilö heikko ja tästä kertoisi Karfien ympärille luoma/luotu tukiverkoston. Sen tarkoitus on olla taloudellinen tukiverkosto. Sen avulla nimen omaan ideologian harjoittaminen onnistuu, ilman ei.

Näen, että Karfien kujanjuoksu päättyy jossakin kohti ja lapset saadaan turvaan Suomen lainsäädännön alle. Karfien ideologia ei pärjää Suomen laille eikä missään maailman kolkassa, jossa tunnustetaan YKn lasten oikeudet.

Vatkataan nyt lisää spekua asiaan.
Jos perhe on esim. ruotsissa ja siirtää itsensä sinne kirjoille, vanhin lapsista voi toimia sijais vanhempana nuoremmille, sen aikaa kunnes vanhemmat selvittää omat rikosepäilyt.
Käsitelläänkö asia sitten missä tuomioistuimessa? Suomen vai jonkun muun maan mihin kirjansa siirtää, ruotsi voisi olla hyvä maa ehkä, siellä ei enää hyyssätä niinkuin ennen.
Perheellä on kuitenkin vahva tukiverkko, joten huostaanotolle 3i enää löydykkään mitään syytä, se että lapset juoksivat isän tai äidin luo autolle, no rikos ehkä, mutta sakkoja kummempaa siitä tulee, muut rikokset onkin sitten näytettävä toteen oikeudessa. No spekua vaan, mutta voi hyvinkin olla mahdollista, kyllä meillä suomessakin on ollut lapsia alaikäisinä kotona keskenään, tosin huoltaja on asunut hyvinkin lähellä, ei samassa taloudessa.
Tosin nämä mitä muistan on 70 luvun tapahtumia, ja lainsäädäntö ollut hiukan erilainen.
Yhdessä tapauksessa oli kaikki lapset alle 15 v, kun vanhemmat yllättäen kuoli, mutta he jatkoivat elämäänsä omassa kodissa keskenään, ja suoritti oppivelvollisuutensa loppuun, eikä kukaan näistä ole ainakaan linnassa ollut.
Silloin oli vaihtoehtoja, ja sossutantat yritti kovin saada lapset lastenkotiin, mutta vanhin alle 15 laittoi kovasti hantiin, ja oli vaarallisiakin tilanteitta kun sossutantat meinas vaan väkisin laitoksiin viedä.
Luulisi nykyäänkin olevan erilaisia vaihtoehtoja huostaanotettujen lasten tarpeille ja näkemyksille.