Huomauttaisin nyt tässä, että kiintymyssuhdeteoriankin mukaan lähes vuoden ikäinen, turvallisen kiintymyssuhteen primääriin huolenpitääjään (jonka ei tarvitse olla biologinen äiti) muodostanut lapsi pystyy jo muodostamaan vastaavan suhteen muihinkin huolenpitäjiin.Inehmo kirjoitti: Ti Heinä 15, 2025 9:55 amKylläpä se vain on totta. Kysyin tekoälyllä kun en viitsinyt guuglata ja koska guuglaan nämä asiat yleensä englanniksi. Lisäksi on surullisia todisteita lähipiiristä.Neonataali kirjoitti: Ma Heinä 14, 2025 10:54 pmRaflaava näkemys, mutta ei perustu tutkimustietoon lapsen psyykkisestä kehityksestä.Inehmo kirjoitti: Ma Heinä 14, 2025 9:37 pm
Siksi juuri että vauvaa ei voi erottaa äidistään ilman että vauva saa siitä syvän kehityspsykologisen vaurion, joka tulee luultavasti pilaamaan hänen loppuelämänsä. Eikö tässä lasten oikeudet ole olleet etualalla?
"Alle vuoden ikäisen lapsen erottaminen huolenpitäjästään useiksi viikoiksi tai kuukausiksi voi aiheuttaa merkittäviä psykologisia vaikutuksia, sillä varhaislapsuus on kriittinen vaihe kiintymyssuhteiden muodostumiselle. Tässä keskeiset vaikutukset:
1. **Kiintymyssuhdehäiriöt**: Lapsi voi kehittää turvattoman kiintymyssuhteen tai jopa reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön (RAD). Varhainen erottaminen voi häiritä luottamuksen ja turvallisuuden tunnetta, joka on perustavanlaatuinen lapsen emotionaaliselle kehitykselle.
2. **Stressi ja ahdistus**: Pitkäaikainen erossa olo voi aiheuttaa voimakasta stressiä, mikä näkyy esimerkiksi itkuisuutena, unihäiriöinä tai vetäytymisenä. Lapsen kehittymätön stressinsäätelyjärjestelmä ei pysty käsittelemään pitkäaikaista eroa, mikä voi johtaa kortisolitason nousuun ja vaikuttaa aivojen kehitykseen.
3. **Kehitykselliset viivästymät**: Emotionaalisen tuen puute voi hidastaa lapsen kognitiivista, sosiaalista ja emotionaalista kehitystä. Esimerkiksi kielen kehitys ja sosiaaliset taidot voivat kärsiä.
4. **Protesti-vaihe ja lohduttomuus**: Psykologi John Bowlby kuvasi kiintymyssuhdeteorian yhteydessä, että lapsi voi käydä läpi protestivaiheen (itku, levottomuus), jota seuraa epätoivo ja lopulta emotionaalinen vetäytyminen, jos eroaika pitkittyy.
5. **Pitkäaikaiset vaikutukset**: Jos erottaminen on toistuvaa tai traumaattista, lapselle voi kehittyä pitkäaikaisia ongelmia, kuten luottamuspulaa, ahdistuneisuutta tai vaikeuksia muodostaa terveitä ihmissuhteita myöhemmin elämässä.
**Huomioitavaa**: Vaikutusten vakavuus riippuu eron kestosta, lapsen iästä, korvaavan hoivan laadusta ja siitä, onko lapsella mahdollisuus muodostaa uusia turvallisia kiintymyssuhteita. Sensitiivinen ja responsiivinen hoiva eron jälkeen voi lievittää haittoja, mutta varhaiset kokemukset jättävät usein jäljen lapsen psyykeen." (Grok. Kysymys kuului: Jos alle vuoden ikäinen lapsi erotetaan huolenpitäjästään useiksi viikoiksi tai kuukausiksi, mitä lapselle tapahtuu psykologisesti?)
Biologisen äidin fyysinen läsnäolo ei myöskään takaa turvallisen kiintymyssuhteen syntymistä. Ihan jo sellainen yleinen ilmiö kuin äidin synnytyksen jälkeinen masennus voi haitata suhteen syntymistä. Karoliina Karfilla on selkeästi ollut suuria haasteita, joissa perheen toinen aikuinen ei ole syystä pystynyt häntä tukemaan synnytyksen jälkeen ainakin 2019. Tuolloin syntynyt vauva on Ylen tietojen mukaan sijoitettu kiireellisesti kahdesti, ilmeisesti jollain tavalla terveydentilan tarkastamiseen liittyen, koska sijoitukset ovat olleet lyhyitä.
Korostan vielä, että fyysiset tai psyykkiset sairaudet eivät ole este hyvälle vanhemmuudelle. Mutta jotta haasteet voidaan ylittää, vanhemman on ne tiedostettava, ja osattava ottaa vastaan apua. Sekin on hyvä muistaa, että lapset ovat usein hyvin resilienttejä, homo sapiens on elänyt lajina oloissa, joissa selviäminen hyvinkin traumaattisista kokemuksista on ollut välttämätöntä lajin säilymisen kannalta. Onneksi nykyään tunnistetaan myös tilanteet, joissa lapsi oireilee aiempaa paremmin, ja osataan tarjota apua.