Pesukarhu kirjoitti: Ke Elo 06, 2025 8:11 am
Rousku kirjoitti: Ti Elo 05, 2025 11:30 pm
Onko sinulla tiedossasi mitään muuta tapausta, jossa (sinun mielestäsi) syytön on paennut Suomen viranomaisia?
En ole Inehmo, mutta tässä artikkelissa mainittu Melinda Sakkaran tapaus on mielestäni (ainakin artikkelissa kerrotun perusteella) sellainen, missä viranomaiset ovat toimineet väärin.
https://yle.fi/a/3-10771016
"Kouvolasta kotoisin olevalla Sakkaralla oli nuorempana vakava alkoholiongelma. Hänellä on myös mielenterveysdiagnooseja ja rikostuomio. Hän on ollut psykiatrisessa hoidossa ja yrittänyt alkoholin vuoksi itsemurhaa.
– Elämäni on ollut aiemmin alamäessä ja olen töpeksinyt. Jo neuvolassa poikaa odottaessani kohtasin ennakkoasenteen, jonka seurauksena minulle kirjoitettiin neuvolassa lähete huumevieroitukseen ilman mitään huumetestejä. En ole koskaan käyttänyt huumeita.
Yhteistyön ongelmat
Sakkaralla on esittää lääkäreiltä ja muilta terveydenhuollon ammattilaisilta lausuntoja, jotka ovat ristiriidassa huostaanottopäätöksen kanssa. Niissä hänen nykyinen psyykkinen terveydentilansa todetaan hyväksi, eikä alkoholiriippuvuutta ole.
– Viranomaisia ei kiinnosta nykyinen elämäntilanteeni. Heidän mielestään totta on se, mitä muut ovat kertoneet. Minun puheillani oli merkitystä vain, kun ne sai käänneltyä jotenkin umpihulluun muotoon."
Toki hänkin oli rehellinen paetessaan Suomesta, eikä piilotellut jossain maan alla kuten Karfit.
En ole lainkaan vakuuttunut siitä, että esim. lehtijutussa mainittu ensimmäinen äiti olisi kuitenkaan itse toiminut casessaan oikein. Tätä saa kai täällä hyvinkin pohtia, kun hän itse teki tapauksestaan julkisen osallistumalla Ylen haastatteluun. Anyway, toki on hyvä, että äiti on ilmeisesti yrittänyt jotain.
Omasta mielestäni on silti tärkeää esimerkiksi pohtia, että minkälainen äiti jättää yhden huostaanotetun lapsen taakseen Suomeen täysin vailla äidin ja pojan yhteyttä vain saadakseen rauhassa uuden lapsen? Eikö huostaanotetulla pojalla ollutkaan enää mitään väliä? Vaan vain äidin tarpeilla ja haluilla? Joku lapsi oli "pakko saada"? Tekee ihan pahaa tollainen lapsen hylkääminen. Etenkin, koska sijoitus on aina ensisijaisesti väliaikainen ja lastensuojelulaki velvoittaa tarkastamaan huostaanottopäätöksiä tietyin väliajoin. Minä ainakin rakastan lastani niin valtavasti, että en koskaan voisi muuttaa ulkomaille, jos hän olisi sijoitettuna ja huostaanotettuna lastensuojelulaitokseen. Tekisin kaikkeni, että yhteistyö lasun ja itseni välillä toimisi, saisin tavata lastani (vaikka sitten rajoitetusti) ja, että asia jollain aikavälillä selviäisi. Jos huostaanoton syy olisi minussa, hakisin kaiken avun kuntoutuakseni ja ennen lapsen kotiutusta, olisin valmis asumaan hänen kanssaan vaikka perhekuntoutuksessa, tekemään kaikki mahdolliset MIM:it (Marschak Interaction Method) sun muut ja ottaisin vastaan kaiken avun, kunhan saisin vain lapseni takaisin. Ei tulisi mieleenkään tehdä "uutta tilalle", päinvastoin.
No mutta, ei ole omankaan työkokemukseni mukaan läheskään ainoa kerta, kun äiti, jolta on jo huostaanotettu lapsi/lapsia, tekeekin näitä sitten lisää mieluummin kuin yrittäisi yhteistyössä lastensuojelun kanssa toimia siten, että aiemmin tehdyt huostaanottopäätökset
omasta lapsestavoitaisiin purkaa. Vaan ei, tämäkin äiti muutti pakoon ulkomaille saadakseen uuden lapsen ja jätti edellisen Suomeen muiden hoidettavaksi.
Toinen asia, mikä pisti silmään, on se, että ko. äiti ja vauva menivät vauvan syntymän jälkeen ensikotiin, missä on valmiudet seurata äiti-vauva -parikkia 24/7. Vauva päätettiin ottaa huostaan, kun olivat vajaan kuukauden olleet ensikodissa. Ensikodeissa on hyvinkin koulutettua ja pätevää porukkaa töissä ja he ovat ehtineet tehdä tuossa ajassa äidistä ja vauvasta jo hyvinkin paljon havaintoja, koska ensikodissa ollaan koko ajan. He ovat todennäköisesti huomanneet äidistä jotain, mitä tämä ei itse joko tunnista tai tunnusta. Mutta näistähän emme saa tietoa, koska ensikotienkin henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus.
Lisäksi yksityislääkäreiltä on helppoa hakea omaa asiaa puoltavia lausuntoja, jotka perustuvat lähinnä asiakkaan vastaanotolla täyttämiin paperilomakkeisiin (esim. BDI-21, GAD-7) ja havaintoihin näiden lyhyiden tapaamisten tai pahimmillaan vain yhden tapaamisen pohjalta. Lomakkeiden täytössä on hyvin helppo valehdella. Siis ihan lapsen leikkiä. Myös esim. toiset psykoottiset pyrkivät usein piilottamaan oireensa ja ajatuksensa välttääkseen pakkohoidon. Jos heitä voidaan tavata pidempiaikaisesti, alkaa asiat hiljalleen valua esiin. Toki joidenkin psykoottisten kohdalla taas riittää yksi tapaaminen julkisella tai yksityisellä, joidenkin kohdalla tarvittaisiin monta. Etenkin, jos on psykoosipiirteinen persoonallisuus (skitsotyyppinen persoonallisuus, skitsotypaalinen häiriö). En ole myöskään yhtään yllättynyt, että tässäkin nimenomaisessa casessa asianajajana toimi lastensuojelussa jo kuuluisa Leeni Ikonen.
No, en toki tunne Ylen jutun äitejä (puhuinkin vain ensimmäisestä jutussa mainitusta äidistä), joten totean painokkaasti, että edellä kirjoitettu on omaa pohdintaa, osin tietoa oman työkokemukseni kautta. Mutta toki lastensuojelu tekee virheitä välillä, kuten mikä tahansa muukin ala ja olen jo etukäteen pahoillani, jos pohdintani meni aivan sivuteille tämän lehtijutun äitiin liittyen. Se oli kuitenkin vain omaa pohdintaa.
Edit. korjattu kiireessä kirjoitetun kommentin virheitä.
“The fundamental cause of the trouble in the modern world today is that the stupid are cocksure while the intelligent are full of doubt.”— Bertrand Russell