Jouluketju

[AlsSie]

Tuosta kivikauden esi-isän kohtaamisesta. Me ei tiedetä kivikautisten ihmisten moraalista paljoakaan, niin yhtä hyvin hän voisi kohdata minut ihan ok tapaan. Miksi olisi turhaan hirviö. Vaikka kivikauden ihmiset olivat alkakantaisia ihmisiä, he eivät välttämättä olleet nykysanoin tuollaisia rikollisia - tai ehkä heidän joukossaan on ollut sellaisia, kuten nykyihmiskunnassakin, mutta voi olla että he noin muuten käyttäytyivät yllättävän ihmisiksi. Lajitoverin tunnistaminen ei heti aiheuttaisikaan väkivaltaa, etenkin kun ei kyse uhasta, esim. että toinen heimo olisi tulossa heidän reviirilleen.

Hyvää pohdintaa. Meille on opetettu että "esi-ihmiset" olivat alikehittyneempiä kuin nyky-ihminen. Tämä ei ole totta, vaan ihmistä alikehitetään jokaisella tulevalla sukupolvella.
..

Alikehitetään tai ylikehitetään, mutta ihmislajin kehitys ei ole ollut maapallolle parasta. Kaiken huippuna Elon Muskin esittämä avaruuden kolonialismi. Toivottavasti asiat ratkeavat ok, vaikka sitten sillä keskiyön kellon iskemänä, maailmanloppuna ja uuden maailman alkuna.

[AlsSie]

Ihminen kokee elämässään nykyään ne tärkeimmät tapahtumat noin 20 vuoden aikaikkunan sisällä, vaikkakin ihmenen voi erinäisistä syistä elää hyvinkin vanhaksi. Aikaisemmin oli samainen aikajärjestys, jonka jälkeen ihminen kuoli keskimääräisesti noin 45-vuotiaana keskiajalla. Jotkut yksilöt eivät koskaan koe elämää, koska eivät elä sitä, vaan ihmislajille tyypillisesti suorittavat sen opportunismisesti, vailla todellista ymmärrystä, että he koskaan edes olivat olemassa. Valtaosa ihmisistä elää elämänsä, koskaan sen tärkeyttä ja olemassaoloa arvostaen. Tämän vuoksi suurin osa ihmisistä on lähempänä apinoita kuin se järkevöitynyt vähemmistö. Vaikka ihminen kulkeekin pääasiallisesti kahdella alaraajallaan, on ongelmia, koska ihmisen häntäluu on muistona siitä, että ei aika ole vielä tarpeeksi sivellyt ihmislajia, joka tulee lopulta kuolemaan omaan tyhmyyteensä.

Se on harmi, että enemmistö ihmisistä ei oletettavasti arvosta elämäänsä ja olemassaoloaan. Siihen voisi lisätä vielä terveyden, moni ottaa sen itsestäänselvyytenä eikä ymmärrä hyvinvoinnin olevan oikeastaan luksusta. Sitten vasta jos jotain käy, niin silloin usein ihminen herääntyy siihen, mikä on tärkeää. Mutta on niitäkin, jotka ovat jo aiemmin olleet kiitollisia elämisestä ja terveydestä, mutta silti heille voi käydä jotain elämistä paljonkin koettelevaa ja sitten taas on niitä, joiden "sallitaan" jatkaa elämistä ja rellestämistä vailla ymmärtämystä ja kiitollisuutta, sen kaiken arvostamista. Elämiseen on vaikeaa saada logiikkaa, se on niin, että mitä vaan voi käydä, periaatteessa. Turvallisuudentunne jää näistä syistä, jos asioita oikein miettii, ohueksi, mutta siinä voi joillain tulla usko vastaan mutta kun se saisi olla todella ylimaallisen vahvaa, jotta se kantaisi kaiken äärimmäisenkin läpi taikka ylitse. Aina ei voi sataa, siinä on logiikka apuna, eli jotain logiikkaa on hahmoteltavissa ja paljon riippuu myös mielentilasta, miten hahmotellaan.

Itse asiassa sänky on hyvä esimerkki ihmisen käsityksestä, miten pitäisi nukkua. Miksi sänky on korotettu lattiasta länsimaisesti, on syy menneiltä vuosisadoilta, kun lattioilla liikkui meillä asunnoissa vielä rottia. Vielä jokin vuosisata sitten, ihminen pyrki nukkumaan asennossa, jossa ollaan nykyään lähinnä hammaslääkäärin tuolissa, koska uskoimme pahan hengen pääsevän paremmin makuuasennossa suuontelon kautta sieluumme nukkuessamme vahingossa suu auki. Tietysti asiaa voidaan perustella, että lattioilla oli kylmempi nukkua, mutta tämä ei pidä paikkaansa, koska lattiapinta osattiin eristää varsin tehokkaasti yhtä hyvin kuin tämän päivän sotilasopissa, havuilla.

Juuri näin jonkin sarjan (en nyt muista minkä), jossa sängyn virkaa hoiti paksu ja leveä lattialle asetettu patja. Mietin että ei kummempaa. Mielenkiintoista. Ajan kanssa lattiapatja voi kyllä mennä huonommaksi kuin mitä se olisi sänkykehikon sisällä. Jossakin päin maailmaa ihmiset nukkuvat käsittääkseni ilman patjoja, tapakysymyksiä.

Youtubessa on tullut Derila Ergo-tyynystä mainoksia, siinä oli hyvät esittelyt. Sanotaan perhostyynyksi sen muodon takia.

[Bird]

En ole herrasmies. Miksi niin oletit? Olen mukava, jos minulta siltä tuntuu, mutta minulla ei ole pakkoa miellyttää yhtään ketään. En ole muiden orja, enkä voi mitään muuta vihata niin paljon kuin Ku Klux Klanin näköistä mustanmiehen orjuuttamista, mitä Suomessa tapahtuu, kun valkoihoiset läskiämmät tuovat mustaihoisia miehiä Afrikan seksilomamatkoiltaan tänne orjikseen. Minun mielestäni mustaihoisen miehen kuuluu elää vapaana, ilman seksivelvoitetta yhdellekään rumalle suomilehmälle.

Tästähän voisi saada sellaisen(kin) käsityksen, että olet itse musta mies, kun noin paljon tohon asiaan eläydyt. Miten on?

Samaa voisi muuten sanoa myös suomalaisten (yleensä ns.) "rasvaisten" miesten thaikkuvaimoista. Useinhan heitäkin "orjuutetaan" sekä pidetään ylipäänsä nyrkin ja hellan välissä. Ja eiköhän sitä tapahdu oikeastikin paljon laajemmassa ja yleisessä mittakaavassa kuin sitä, että suomalaiset naiset ottavat mukaan jonkun gambialaisen, kehoaan myyvän miehen. Mutta tämänhän sinä varmasti oikeasti tiedätkin jo. Tulipahan nyt silti kirjoitettua.

Kirjoitit todnäk muutenkin nopeasti sen syvällisemmin asiaa miettimättä (?), mutta mä nyt mietin sitä silti tarkemmin, koska omasta mielestäni herrasmiesmäisyys on parhaimmillaan hieno piirre ja joka tapauksessa kiinnostava aihe pohtia.

Omasta mielestäni se ei tarkoita läheskään aina pelkästään muiden miellyttämistä sellaisenaan, vaikka varmasti on miehiä, jotka sitä tästäkin syystä tekevät. Tuolloin se ei välttämättä ole lopulta edes aitoa, vaan enemmän lähtöisin miellyttäjän huonosta itsetunnosta, hylkäämisen pelosta ja vastaavista. Joillekin se voi olla vain opittu rooli, jolloin sillä ei ole välttämättä mitään syvempää merkitystä miehelle. (Saa sillä silti yleensä toiselle hyvän mielen.)
Joillekin miehille se on väline manipulointiin. Esimerkiksi itse ottaisin mieluummin rehellisen ja aidon miehen kuin edellä mainituista syistä herrasmiesmäisyyttä toteuttavan ja/tai pahimmillaan lipevän pelimiehen, häntäheikin, rakkauspommittajan (inhoan ko.sanaa, mutta en nyt tähän hätään parempaakaan jaksa miettiä). Myös mahdolliset naisia halveksivat ja vihaavat miehet on helpohkoa paljastaa seuraamalla heidän käytöstään, elekieltään ja sen johdonmukaisuutta. Siis, kunhan vain kykenee mahdollisimman objektiiviseen havainnointiin ilman niin sanottuja vaaleanpunaisia laseja ja siis omien toiveiden värittämää todellisuutta mieheen (tai naiseen) tutustuessaan, vaikkei niitä täysin voikaan poissulkea. Siinä rinnalla voi kuitenkin suhtautua asioihin järjellä ja realismilla. Lopulta rakastuminenkin, kun on aivojen kemiallinen reaktio ja vaikuttaa aluksi samalla tavalla serotoniinin eritykseen, kuten OCD.

Palatakseni aiheeseen. Jos sitten pohditaan mitä herrasmiesmäisyys on parhaimmillaan ja aidoimmillaan.. Ajattelen sen olevan mm. merkki miehen arvoista, kyvystä ottaa toinen huomioon, tunneälykkyydestä, hyvistä käytöstavoista ja hyvästä kasvatuksesta, aidosta ystävällisyydestä, toisten kunnioittamisesta ja hyvästä itsetunnostakin. Esimerkiksi, kun miehellä on hyvä itsetunto ja terve persoonallisuus, hänellä ei ole tarvetta vaikkapa naisen alistamiseen ja kontrollointiin. Toisaalta ei sovi sivuuttaa sitä, että vaikka miehellä olisi huono itsetunto, hänellä voi silti tietenkin olla kaikkea näitä tässä kappaleessa mainittuja. En usko olevani kovinkaan väärässä, mutta toki luen mielelläni eriäviäkin näkemyksiä.

Pitää kuitenkin tähän loppuun korostaa, että kaikki nämä edellä mainitut eivät kuitenkaan ole - eikä niiden missään nimessä pidäkään olla, sukupuolisidonnaisia. Alunperin oli varmasti reiluakin, että kyse oli nimenomaan herrasmiesmäisyydestä, kun naisilla oli monin tavoin heikompi asema. Jotain kompensaatiota siitä sentään siis. Nykyään asiat on kuitenkin monella tapaa erilailla. En sitten tiedä miksikä tätä ilmiötä kannattaisi nykyään kutsua, en silti kannata mitään herra- ja mies-sanan korvaamista henkilö-sanalla (vrt.esihenkilö ).

[Bird]

Ihminen kokee elämässään nykyään ne tärkeimmät tapahtumat noin 20 vuoden aikaikkunan sisällä, vaikkakin ihmenen voi erinäisistä syistä elää hyvinkin vanhaksi. Aikaisemmin oli samainen aikajärjestys, jonka jälkeen ihminen kuoli keskimääräisesti noin 45-vuotiaana keskiajalla. Jotkut yksilöt eivät koskaan koe elämää, koska eivät elä sitä, vaan ihmislajille tyypillisesti suorittavat sen opportunismisesti, vailla todellista ymmärrystä, että he koskaan edes olivat olemassa. Valtaosa ihmisistä elää elämänsä, koskaan sen tärkeyttä ja olemassaoloa arvostaen. Tämän vuoksi suurin osa ihmisistä on lähempänä apinoita kuin se järkevöitynyt vähemmistö. Vaikka ihminen kulkeekin pääasiallisesti kahdella alaraajallaan, on ongelmia, koska ihmisen häntäluu on muistona siitä, että ei aika ole vielä tarpeeksi sivellyt ihmislajia, joka tulee lopulta kuolemaan omaan tyhmyyteensä.

Se on harmi, että enemmistö ihmisistä ei oletettavasti arvosta elämäänsä ja olemassaoloaan. Siihen voisi lisätä vielä terveyden, moni ottaa sen itsestäänselvyytenä eikä ymmärrä hyvinvoinnin olevan oikeastaan luksusta. Sitten vasta jos jotain käy, niin silloin usein ihminen herääntyy siihen, mikä on tärkeää. Mutta on niitäkin, jotka ovat jo aiemmin olleet kiitollisia elämisestä ja terveydestä, mutta silti heille voi käydä jotain elämistä paljonkin koettelevaa ja sitten taas on niitä, joiden "sallitaan" jatkaa elämistä ja rellestämistä vailla ymmärtämystä ja kiitollisuutta, sen kaiken arvostamista. Elämiseen on vaikeaa saada logiikkaa, se on niin, että mitä vaan voi käydä, periaatteessa. Turvallisuudentunne jää näistä syistä, jos asioita oikein miettii, ohueksi, mutta siinä voi joillain tulla usko vastaan mutta kun se saisi olla todella ylimaallisen vahvaa, jotta se kantaisi kaiken äärimmäisenkin läpi taikka ylitse. Aina ei voi sataa, siinä on logiikka apuna, eli jotain logiikkaa on hahmoteltavissa ja paljon riippuu myös mielentilasta, miten hahmotellaan.

Itse asiassa sänky on hyvä esimerkki ihmisen käsityksestä, miten pitäisi nukkua. Miksi sänky on korotettu lattiasta länsimaisesti, on syy menneiltä vuosisadoilta, kun lattioilla liikkui meillä asunnoissa vielä rottia. Vielä jokin vuosisata sitten, ihminen pyrki nukkumaan asennossa, jossa ollaan nykyään lähinnä hammaslääkäärin tuolissa, koska uskoimme pahan hengen pääsevän paremmin makuuasennossa suuontelon kautta sieluumme nukkuessamme vahingossa suu auki. Tietysti asiaa voidaan perustella, että lattioilla oli kylmempi nukkua, mutta tämä ei pidä paikkaansa, koska lattiapinta osattiin eristää varsin tehokkaasti yhtä hyvin kuin tämän päivän sotilasopissa, havuilla.

Juuri näin jonkin sarjan (en nyt muista minkä), jossa sängyn virkaa hoiti paksu ja leveä lattialle asetettu patja. Mietin että ei kummempaa. Mielenkiintoista. Ajan kanssa lattiapatja voi kyllä mennä huonommaksi kuin mitä se olisi sänkykehikon sisällä. Jossakin päin maailmaa ihmiset nukkuvat käsittääkseni ilman patjoja, tapakysymyksiä.

Youtubessa on tullut Derila Ergo-tyynystä mainoksia, siinä oli hyvät esittelyt. Sanotaan perhostyynyksi sen muodon takia.

Mulla on Tempurin perhostyyny ja voin vain suositella. Sain sen itse asiassa yhdeltä mieheltä taannoin, kun sain auto-onnettomuudesta niskan retkahdusvamman (whiplash). Jatkossa ostan itse ihan taatusti vain näitä pääni alle, kun tästä nykyisestä aika jättää. Esim. päänsärky väheni selkeästi tuon tyynyn saatuani. Ja lisäksi uusin tietenkin vartalotyynyänikin, mutta sillä ei nyt niin paljon ole väliä mistä se on.

Mielenkiintoisia aiheita teillä.
Omaan mieleeni tulee, että lieneekö tyytymättömyys eritoten nykyajan ihmisten ongelma?
Kun entisaikoihin verrattuna niin monet asiat saa ikään kuin tarjottimella, niin varmasti aika suurikin osa alkaa tottumisen myötä pitää asioita jokseenkin itsestään selvinä. Ja, kun teknologian kehityksen takia vapaa-aikaakin on enemmän kuin koskaan (ok, jollei nyt ole vaikka ylisuorittaja, yksinhuoltaja, työnarkomaani tmv.) eikä enää tarvitse tehdä fyysistä työtä juuri lainkaan, niin pelkkä ylijäävä energia aiheuttanee ahdistusta. Ihminen, kun on lajina aktiivinen, vaikka toki temperamenteissakin on aktiivisuus/passiivisuuseroja. Ajattelen myös, että nykyään on ihan liikaa eri vaihtoehtoja eri asioissa, mikä saattaa vain hämmentää ja senkin takia vaikeuttaa valintojen tekoa.

En näe, että myöskään yksilökeskeisyyden ylikorostaminen tekee hyvää, tässäkään mielessä. Erään "psykohistorioijan" näkemys jo joskus 1970-luvulla oli, että narsistiset piirteet tulee yleistymään yksilöllisyyden korostamisen ja yhteisöllisyyden vähenemisen seurauksena ja näinhän se on mennytkin. Ja some nyt on egoismia ja narsismia vain boostannut. Ja toisaalta sitäkin, että ei osata enää olla omaan elämään ja itseen tyytyväisiä, koska somessa näkee aina jollain tavalla "parempia" ihmisiä kuin miksi katselija itsensä mieltää. Ja siitäkin helposti ajatellaan, että "pitää vain yrittää entistä enemmän" ja tämä sitten taas aiheuttaa monille pelkkää lamaannusta, koska tavoitteet on ihan liian korkealla ja epärealistisia.

"Kun mikään ei riitä" - ilmiö on lisääntynyt jo kauan. Se näkyy myös "addiktiivisten persoonallisuuksien" lisääntymisessä. Ajattelen kyllä, että tähän vaikuttanee myös sotien aikainen ja jälkeinen suorittamispakko sekä välttelevän kiintymyssuhteen vaatimukset (liian varhainen itsenäistyminen, itseriittoisuuden korostaminen, tarvitsevuuden ja "negatiivisten" tunteiden paheksunta ja väheksyntä, hyväksynnän ja positiivisen palautteen saaminen vasta ja vain, kun suoritti jotain oikein) sekä ylipäänsä tosiaan tämä (yli)suorittamisen kulttuuri ja vielä ne yksilöiden sisäiset ristiriidat tän kaiken ja vaikkapa tarvitun levon välillä.

Onneks sentään nykyaikana puhutaan siitä, että ihmisen tulisi olla rakastettu ja hyväksytty ihan omana itsenään eikä vain suoritusten kautta. Tässä on silti edelleen paljon kehittymisen tarvetta. Myös yhteiskunnallisella tasolla. Mediakin usein rummuttaa muka-yksilöiden-menestystä unohtaen kirjoittaa auki, miten paljon muita menestykseen vaikuttavia tekijöitä on ko.yksilöiden matkalla ollut. Kaikki ihmiset ei valitettavasti tätä itse tajua, vaan uskovat illuusioon, että hyvä elämä ja menestys johtuu vain ja ainoastaan ihmisestä itsestään. (Tähän samaan porukkaan kuuluu nekin, jotka luulee, että huono-osaisuus, työttömyys ja köyhyys on yksilön itsensä syytä. ) Jokseenkin huvittavaa on muuten vielä sekin, että tutkimusten mukaan menestys on varsin usein/yleensä kiinni sattumasta eikä yksilöstä..

[Bird]

Luotetavuutta.

Huomasin, RL, tämän alle kopioimani kirjoituksesi vasta tovi sitten siitä Lautamiehissä olevasta ketjusta, missä pari päivää sitten "keskustelimme" . Siitä tuli palautettakin, joten vastaan vaikkapa tänne.

Monesti mietin aina, kun erilaiset ihmiset korostavat omaa "ammattiosaamistaan". Heidän suustaan kuulee tätä "tällä alalla" -mainintaa, ihan kuin olisin mukana myymässä käytettyjä autoja. Myyn tavallaan jotain, mutta nämä ovat ihmisiä ja myyn heitä heille itselleen takaisin, enkä välttämättä anna aina takaisin sitä, mitä he olivat alkuperäisesti. Kun yksilö on jotain, ei hänen tarvitse sitä enää korostaa kuin suomalaisessa maailmassa, missä moni Turhapuro on sijoittanut kryptoihin, jotta saisi maistaa sitä jotain, mitä ei ole edes olemassa. Köyhä on aina köyhä, vaikka tällä olisi rahaa.

Jotkut puhuvat ammattiosaamisestaan suoraan ja välillä, vaikka ihan tahallaan korostaakseen, kukaties provoisoidakseenkin -etenkin kaiken maailman turhan kukkahattutätittelyn takia (ei nyt kyllä vielä mua koske) ja, kun jotkut taas vaikkapa käärivät osaamisensa ikään kuin vaatimattomina sinne kaiken muun kirjoituksensa sekaan, silti kirjoittaen siitä lopulta ehkä jopa enemmän kuin mistään muusta? Arvelen, en tiedä. Ja yleisellä tasolla.

Oletetaan, että jos nyt oletkin lääkäri (ehkäpä vaikka neurokirurgi), niin voisin arvella joidenkin kommenttiesi, kuten nyt vaikkapa tämän myynti-näkökulman perusteella sun olevan töissä yksityisellä sektorilla. Julkisella, kuten tiedät; ei lähdetä todellakaan helpolla noihin kokeellisiin leikkauksiin, jos ollenkaan, eikä julkisella tarvitse "myydä" mitään. Minunkaan kanssani. Alkoi vain kiinnostaa mm. tuon dysmorfia-viittauksen jälkeen, minkä verran meitä mahdollisesti oikeasti yhdistää ammattikieli ja sen sellaista.

Tällä hetkellä toimintasi vaikuttaa olevan sen verran epäjohdonmukaista, että en nyt erityisemmin odota vastaustasi - tai itse asiassa odotan kyllä, mutta en usko sitä tulevan. Etenkään nyt, kun tämänkin kirjoitin tähän auki. Onhan se varmasti turvallisempaa kirjoittaa Americana-pizzasta ja vastaavasta Minfon äijien(?) seassa. Ja mikäs siinä, kukin tavallaan. Mutta, kuten aiemmin jo vertasin; häntänsä jättävä sisilisko.

Ps. Keltainen lehdistö on keltaista lehdistöä, mutta menköön tän kerran.. varo vaan sitä "kinkkua".

Pizzerioiden täytteiden huono laatu yllätti elintarviketarkastajat – nämä olivat pahimmat bakteeripesäkkeet - Ilta-Sanomat https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008550874.html

[AlsSie]

Ihminen kokee elämässään nykyään ne tärkeimmät tapahtumat noin 20 vuoden aikaikkunan sisällä, vaikkakin ihmenen voi erinäisistä syistä elää hyvinkin vanhaksi. Aikaisemmin oli samainen aikajärjestys, jonka jälkeen ihminen kuoli keskimääräisesti noin 45-vuotiaana keskiajalla. Jotkut yksilöt eivät koskaan koe elämää, koska eivät elä sitä, vaan ihmislajille tyypillisesti suorittavat sen opportunismisesti, vailla todellista ymmärrystä, että he koskaan edes olivat olemassa. Valtaosa ihmisistä elää elämänsä, koskaan sen tärkeyttä ja olemassaoloa arvostaen. Tämän vuoksi suurin osa ihmisistä on lähempänä apinoita kuin se järkevöitynyt vähemmistö. Vaikka ihminen kulkeekin pääasiallisesti kahdella alaraajallaan, on ongelmia, koska ihmisen häntäluu on muistona siitä, että ei aika ole vielä tarpeeksi sivellyt ihmislajia, joka tulee lopulta kuolemaan omaan tyhmyyteensä.

Se on harmi, että enemmistö ihmisistä ei oletettavasti arvosta elämäänsä ja olemassaoloaan. Siihen voisi lisätä vielä terveyden, moni ottaa sen itsestäänselvyytenä eikä ymmärrä hyvinvoinnin olevan oikeastaan luksusta. Sitten vasta jos jotain käy, niin silloin usein ihminen herääntyy siihen, mikä on tärkeää. Mutta on niitäkin, jotka ovat jo aiemmin olleet kiitollisia elämisestä ja terveydestä, mutta silti heille voi käydä jotain elämistä paljonkin koettelevaa ja sitten taas on niitä, joiden "sallitaan" jatkaa elämistä ja rellestämistä vailla ymmärtämystä ja kiitollisuutta, sen kaiken arvostamista. Elämiseen on vaikeaa saada logiikkaa, se on niin, että mitä vaan voi käydä, periaatteessa. Turvallisuudentunne jää näistä syistä, jos asioita oikein miettii, ohueksi, mutta siinä voi joillain tulla usko vastaan mutta kun se saisi olla todella ylimaallisen vahvaa, jotta se kantaisi kaiken äärimmäisenkin läpi taikka ylitse. Aina ei voi sataa, siinä on logiikka apuna, eli jotain logiikkaa on hahmoteltavissa ja paljon riippuu myös mielentilasta, miten hahmotellaan.

Itse asiassa sänky on hyvä esimerkki ihmisen käsityksestä, miten pitäisi nukkua. Miksi sänky on korotettu lattiasta länsimaisesti, on syy menneiltä vuosisadoilta, kun lattioilla liikkui meillä asunnoissa vielä rottia. Vielä jokin vuosisata sitten, ihminen pyrki nukkumaan asennossa, jossa ollaan nykyään lähinnä hammaslääkäärin tuolissa, koska uskoimme pahan hengen pääsevän paremmin makuuasennossa suuontelon kautta sieluumme nukkuessamme vahingossa suu auki. Tietysti asiaa voidaan perustella, että lattioilla oli kylmempi nukkua, mutta tämä ei pidä paikkaansa, koska lattiapinta osattiin eristää varsin tehokkaasti yhtä hyvin kuin tämän päivän sotilasopissa, havuilla.

Juuri näin jonkin sarjan (en nyt muista minkä), jossa sängyn virkaa hoiti paksu ja leveä lattialle asetettu patja. Mietin että ei kummempaa. Mielenkiintoista. Ajan kanssa lattiapatja voi kyllä mennä huonommaksi kuin mitä se olisi sänkykehikon sisällä. Jossakin päin maailmaa ihmiset nukkuvat käsittääkseni ilman patjoja, tapakysymyksiä.

Youtubessa on tullut Derila Ergo-tyynystä mainoksia, siinä oli hyvät esittelyt. Sanotaan perhostyynyksi sen muodon takia.

Mulla on Tempurin perhostyyny ja voin vain suositella. Sain sen itse asiassa yhdeltä mieheltä taannoin, kun sain auto-onnettomuudesta niskan retkahdusvamman (whiplash). Jatkossa ostan itse ihan taatusti vain näitä pääni alle, kun tästä nykyisestä aika jättää. Esim. päänsärky väheni selkeästi tuon tyynyn saatuani. Ja lisäksi uusin tietenkin vartalotyynyänikin, mutta sillä ei nyt niin paljon ole väliä mistä se on.

Onneksi auto-onnettomuudessa ei käynyt pahemmin. Mulla on se Derila Ergon perhostyyny, se on myös osoittautunut hyväksi tyynyksi. Yleensä en mene mainosten myyntipuheisiin, mutta Derila Ergon kampanja ja 70%:n ale saivat kokeilemaan. Vartalotyynyä mulla ei ole, kasaan tyynyistä semmoisen vartalotyynyn.

Mielenkiintoisia aiheita teillä.
Omaan mieleeni tulee, että lieneekö tyytymättömyys eritoten nykyajan ihmisten ongelma?
Kun entisaikoihin verrattuna niin monet asiat saa ikään kuin tarjottimella, niin varmasti aika suurikin osa alkaa tottumisen myötä pitää asioita jokseenkin itsestään selvinä. Ja, kun teknologian kehityksen takia vapaa-aikaakin on enemmän kuin koskaan (ok, jollei nyt ole vaikka ylisuorittaja, yksinhuoltaja, työnarkomaani tmv.) eikä enää tarvitse tehdä fyysistä työtä juuri lainkaan, niin pelkkä ylijäävä energia aiheuttanee ahdistusta. Ihminen, kun on lajina aktiivinen, vaikka toki temperamenteissakin on aktiivisuus/passiivisuuseroja. Ajattelen myös, että nykyään on ihan liikaa eri vaihtoehtoja eri asioissa, mikä saattaa vain hämmentää ja senkin takia vaikeuttaa valintojen tekoa.

En näe, että myöskään yksilökeskeisyyden ylikorostaminen tekee hyvää, tässäkään mielessä. Erään "psykohistorioijan" näkemys jo joskus 1970-luvulla oli, että narsistiset piirteet tulee yleistymään yksilöllisyyden korostamisen ja yhteisöllisyyden vähenemisen seurauksena ja näinhän se on mennytkin. Ja some nyt on egoismia ja narsismia vain boostannut. Ja toisaalta sitäkin, että ei osata enää olla omaan elämään ja itseen tyytyväisiä, koska somessa näkee aina jollain tavalla "parempia" ihmisiä kuin miksi katselija itsensä mieltää. Ja siitäkin helposti ajatellaan, että "pitää vain yrittää entistä enemmän" ja tämä sitten taas aiheuttaa monille pelkkää lamaannusta, koska tavoitteet on ihan liian korkealla ja epärealistisia.

"Kun mikään ei riitä" - ilmiö on lisääntynyt jo kauan. Se näkyy myös "addiktiivisten persoonallisuuksien" lisääntymisessä. Ajattelen kyllä, että tähän vaikuttanee myös sotien aikainen ja jälkeinen suorittamispakko sekä välttelevän kiintymyssuhteen vaatimukset (liian varhainen itsenäistyminen, itseriittoisuuden korostaminen, tarvitsevuuden ja "negatiivisten" tunteiden paheksunta ja väheksyntä, hyväksynnän ja positiivisen palautteen saaminen vasta ja vain, kun suoritti jotain oikein) sekä ylipäänsä tosiaan tämä (yli)suorittamisen kulttuuri ja vielä ne yksilöiden sisäiset ristiriidat tän kaiken ja vaikkapa tarvitun levon välillä. [/b]

Hyvää pohdintaa. Jos perustarpeet ovat tyydytetyt ihmisellä jää kenties liikaa aikaa ja päänvaivaa muuhun, toisaalta puhutaan että on lamaa ja monella ihmisellä on leikkausten yms takia perustarpeiden tyydyttämisessä , elämisessä, haastetta. Sometodellisuus on tullut osalle ihmisiä todellista elämistä tärkeämmäksi - uutisissa ollut juttua, että jotkut ovat tehneet jopa plastiikkakirurgisia leikkauksia saadakseen itsestään jonkin naamasovelluksen parhaimman version mukaisen. Sitten kun he menevät jonnekin, lomalle, tai mihin vaan kokemaan jotain, he eivät ole läsnä hetkessä vaan ottamassa ja lavastamassa kuvia somea varten. Tarkoitan äärimmilleen vedettynä kuviona, totta kai muutama kuva on ok, mutta tarkoitan sellaista pakkomielteen omaista lavastamista, kuvaamista, elämistä somea varten.

Kun ajatellaan lapsuuden aikaa ja sitten nykyaikaa, niin kaikkea on paljon enemmän, tämä tuntuu ihan hullulta nykyään, tekniikka etenee AI-todellisuudeksi ja sitä rataa.

Onneks sentään nykyaikana puhutaan siitä, että ihmisen tulisi olla rakastettu ja hyväksytty ihan omana itsenään eikä vain suoritusten kautta. Tässä on silti edelleen paljon kehittymisen tarvetta. Myös yhteiskunnallisella tasolla. Mediakin usein rummuttaa muka-yksilöiden-menestystä unohtaen kirjoittaa auki, miten paljon muita menestykseen vaikuttavia tekijöitä on ko.yksilöiden matkalla ollut. Kaikki ihmiset ei valitettavasti tätä itse tajua, vaan uskovat illuusioon, että hyvä elämä ja menestys johtuu vain ja ainoastaan ihmisestä itsestään. (Tähän samaan porukkaan kuuluu nekin, jotka luulee, että huono-osaisuus, työttömyys ja köyhyys on yksilön itsensä syytä. ) Jokseenkin huvittavaa on muuten vielä sekin, että tutkimusten mukaan menestys on varsin usein/yleensä kiinni sattumasta eikä yksilöstä..

Totta. Lisään tuohon sattumaan vielä yhteydet. Moni menee/pääsee yhteyksillä eteenpäin. Joillakin on suorastaan Hannu Hanhen reitti, toisilla ei. Hyvä muistutus sulla tuossa lopussa.

Ja jos toisaalta mietitään jotain ihan sattumanvaraista asiaa, kuten lottoarvontaa, niin ei siinäkään reiluus ole mukana. Miljoonat tuntuvat menevän jo vakavaraisille ihmisille, jotkut voittajat eivät edes keksi mihin laittaa rahaa vaan "säästöön", sen sijaan rahoja oikeasti tarvitsisivat tietäisivät oitis mihin sitä tarvittaisiin esim. perustarpeisiin. Lottoon voitaisiin laittaa jokin tuloraja pelaajille ja samalla sääntö, että jos voittaja ei tiedä (tarpeettomuus) mihin tarpeeseen laittaa voittoansa (poisluetaan shokin aiheuttama tietämättömyys), niin voitto siirretään häneltä pois uuteen jakoon, isoihin potteihin voitaisiin vielä lisätä sääntö että 10% menee voittajan valitsemaan hyväntekeväisyyskohteeseen.

[Bird]

Niinpä. Täähän näkyy siinäkin, että hyvätuloiset vanhemmat ohjaa Kelan maksamat lapsilisät lasten säästötileille, joilta sitten säästetään sekä sijoitetaan.

Sitten taas köyhät perheet käyttää ne lapsilisät oikeasti lasten vaatteisiin ja ruokaan ja silti se ei riitä. Voin pahoin, kun edes ajattelen näitä epäkohtia (ja silti ajattelen niitä tämän tästä )

[acp]

Toivottavasti asiat ratkeavat ok, vaikka sitten sillä keskiyön kellon iskemänä, maailmanloppuna ja uuden maailman alkuna.

Kaikki tulee kääntymään parempaan päin

[AlsSie]

Toivottavasti asiat ratkeavat ok, vaikka sitten sillä keskiyön kellon iskemänä, maailmanloppuna ja uuden maailman alkuna.

Kaikki tulee kääntymään parempaan päin

Hyvä! Tuon kuuleminen jo jotenkin helpottaa.

[AlsSie]

Joulu on nyt taputeltu, kuten sanotaan. Vaihdoin avatarinkin.

En ole silti vielä avannut yhtä lahjaa, se odottaa sopivaa hetkeä. Ihastuttavan näköistä pakettia on myös nautinnollista vain katsoa, antaa silmien käydä siinä ja tuntea mielihyvää. Tekeekö kukaan muu näin?

Toivottavasti seuraava joulu olisi parempi! Kun sinne asti päästään, niin toivon vaan, että se olisi kunnon joulu. Tähän sanomaan sisältyy enemmän, kuin mitä kirjoitankaan.