Puntari kirjoitti: Ke Kesä 03, 2026 4:37 pm
Ramppa X Rämäpää kirjoitti: Ke Kesä 03, 2026 1:08 pm
Puntari kirjoitti: Ke Kesä 03, 2026 11:15 am
Aiemmin jo kuvasin nuo rajoitussäännöksen sisällön kolme asiaa.
Arvailuna: suhteen luonne ja nuoren olemus ja kehitys, olivat tapailleet pidemmän aikaa, nuoren oma tahto seksuaalisuus, murrosiän alkukin vaihtelee. Ikä ei ole se määräävin asia vaan muu kehitys.
Tsekkaa mun aiemmasta viestistä oikeuskäytäntöä ja kannanottoja koskeva lainaus. Vaikka ikä ei ole määräävin, niin sillä on merkitystä. Lainauksesta selviää, että kun ollaan kaukana suojaikärajasta, kuten nyt oltiin, ikäeron enimmäismäärä saisi olla olla reilusti alle viisi vuotta. Tässä se oli seitsemän. Kyllä tämä poikkeaa oikeuskäytännöstä, ikäero on helposti tuplat verrattuna muuten hyväksyttynä pidettyyn.
Ei poikkea. Syyttäjän näkökulmasta oikeuskäsittely oli paikallaan. Lainsäädännön periaatteen näkökulmasta kehitysero suhteen luonteen ja itsemääräämisoikeuden lisäksi vaikuttaa enemmän.
Kannattaa käyttää parempia lähteitä ja ymmärtää asiaa.
KKO 2025:72 ohjaa käräjäoikeuksien päätöksiä
"Kuudentoista vuoden suojaikärajaa ja siihen liittyvää rajoitussäännöstä koskevalla sääntelyllä on pyritty löytämään ratkaisu, joka yhtäältä mahdollistaa aikuisten nuoriin kohdistaman seksuaalisen hyväksikäytön rankaisemisen, mutta toisaalta antaa mahdollisuuden arvioida joustavasti nuorten keskinäisiä sukupuolisuhteita (HE 6/1997 vp s. 162). Sääntelyn esitöiden mukaan tavoite suojata lasta seksuaaliselta hyväksikäytöltä ei vaadi rajoittamaan nuorten keskinäisiä sukupuolisuhteita silloin, kun niihin ei liity hyväksikäyttämistä (HE 6/1997 vp s. 183 ja HE 282/2010 vp s. 105–106). Suojaikärajaa nuorempi voi siten rajoitussäännöksessä tarkoitetussa tilanteessa vapaaehtoisesti päättää rhtymisestä seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tarkoituksena on suojata seksuaalista itsemääräämisoikeutta niin, että lapsen tahdonmuodostukseen ei vaikuteta epäasiallisin keinoin esimerkiksi painostuksen tai taivuttelun kautta. (HE 282/2010 vp s. 48 ja 106.)
Rajoitussäännöksen soveltamisen edellytyksenä on, että osapuolten iässä tai kypsyydessä kummassakaan ei ole suurta eroa. Laissa ei ole säädetty siitä, kuinka monen vuoden ikäeroa on pidettävä suurena ja millainen ikäero estää rajoitussäännöksen soveltamisen. Lain perustelujen mukaan ikäeron suuruutta on syytä tarkastella paitsi laskennallisena ikäerona myös suhteessa kummankin osapuolen ikään. Useiden vuosien ikäeroa ei kuitenkaan voida pitää vähäisenä. Osapuolten henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä olevat erot ovat säännöksen tarkoituksen kannalta vielä tärkeämpiä kuin ikäero, koska juuri kehityseron vähäisyys on olennainen tasavertaisen aseman saavuttamiselle seksuaalisuhteessa. Kehityserolla tarkoitetaan säännöksessä muutakin kuin seksuaalista kypsyyttä. Sen arvioinnissa olennaista on myös asianomaisen kyky itsenäiseen päätöksentekoon ja hänen elämänkokemuksensa. (HE 6/1997 vp s. 183.)"
Siinähän se lukee ihan selvällä suomella:
"Lain perustelujen mukaan ikäeron suuruutta on syytä tarkastella paitsi laskennallisena ikäerona myös suhteessa kummankin osapuolen ikään. Useiden vuosien ikäeroa ei kuitenkaan voida pitää vähäisenä. "
Tuossakin kerrotaan se sama toisin sanoin, jota omissa aiemmissa lähteissä sanottiin. Iällä on merkitystä ja useiden vuosien ikäeroa ei voi pitää vähäisenä. Ikää pitää katsoa myös suhteellisesti. Nyt tekijä oli yli 50% vanhempi kuin uhri. Siinä on sekä absoluuttisesti että suhteellisesti todella iso ikäero. Mutta jos nyt jostain löydät lähteen, joka sanoo että iällä ei ole merkitystä, niin se kyllä kiinnostaisi.
Ja edelleen olen sitä mieltä että perustelut pitäisi julkaista. Tämä sotii sekä yleistä oikeustajua että aiempaa oikeuskäytäntöä vastaan. Jokin aivan spesiaaliperusteluhan tuossa pitää olla, mutta en vain keksi mikä se voisi olla. 19-vuotiaasta ei vaan saa 12-vuotiasta millään kehityksen viivästymisellä, paitsi jos kyseessä on kehitysvammainen (tai kehitysvammaiset). Ja silloin kai olisi kyse ennemminkin syyntakeettomuudesta? Vai olisiko, en tiedä miten nuo menee.