Jaakkima_Leso kirjoitti: To Loka 29, 2026 9:49 am
Täys mulkkuhan se on ollut aina ja minulle täysin käsittämätöntä, että media teki siitä jonkun kultapojun eikä sen sädekähää ole kaikkien näiden vuosien aikana riisuttu.
Median ydintehtävänä on tuntunut jo vuosia olleen se, että he aina pyrkivät löytämään yhden kiintiömamun, jota voivat hypettää ja joka on pärjännyt hienosti. Vaikka tosiasiat viittaisivatkin toiseen suuntaan, media on pitänyt pintansa ja lukinnut tämän kehunarratiivinsa. Sitten on vaihdettu lennosta uhrinarratiiviin (rasismin uhri) ja siksi pidänkin raikkaana tuulahduksena, että esim. Hesari vihdoin sai kirjoitettua totuuden näistä taksiraiskaajista. Toki asiaa oli tarkasteltu siitä näkökulmasta, että taksiuudistus olisi syyllinen ilmiöön. Itse olen eri mieltä. Muslimimaista tulleet miehet ovat syyllisiä tähän ilmiöön. Uudistus ei ole raiskannut ketään.
No, Amirkhanin kohdalla on hypetetty hänen perhekeskeisyyttään ja rauhallisuuttaan siviilissä. Hän on peto kuulemma vain kehässä, muutoin perheelleen ja nuorisotyölle omistautunut hyväntekijä. Samanlaista kiillotettua mediakuvaa on vuosien saatossa luotu Husu Husseinista (ja kuinkas ollakaan...), Hussein Al-Taeesta (ja kuinkas ollakaan...) ikään kuin esimerkkeinä siitä, miten maahanmuuttajat ovat hienoja ihmisiä.
Tääällä asuu valtava määrä maahanmuuttajia, joilla ei ole mitään ongelmia. He tekevät työnsä ja kantavat vastuunsa. Jos kuitenkin tuota mediaa vielä mietitään, niin tämä vaaleanpunaisten (punavihreiden?) lasien läpi tarkastelu on jo aivan komediaa mitä maahanmuuttajiin tulee. En ymmärrä sitä, koska jokainen tajuaa, etteivät kaikki maahanmuuttajat. Silti media pyrkii tätä riskiä kontrolloimaan ja onnistuu ainoastaan menettämään kansalaisten luottamuksen.
Tavallaan huvittaa näinkin vaikeassa tilanteessa kuin ko. seksuaalirikosepäily se, että media on nyt aivan puun ja kuoren välissä: Mamutetaanko Makua vai otetaanko misogynia-kortti ja kaivetaan #meetoo-kulma esiin? Olisi kaksi kuumaa hevosta, joita voisi fanittaa.
Toisaalta media on aivan omalla toiminnallaan luonut itselleen tämän ansan. Jospa olisivat vain pitäytyneet faktoissa eivätkä lähteneet jo vuosia sitten ideologiseen mielipiteenmuokkaukseen, olisi tämäkin uutisointi helpompi hoitaa. Asiat asioina. Onko kukaan pannut merkille, että paljon on kolumneja ja toimittajien ränttejä siitä, miten seksuaalirikosoikeudenkäynneissä naisia kohdellaan, mutta yhtäkään en ole löytänyt aiheesta "väkivaltaisen vapaaottelijan kultainen ulkokuori murenee". Häneen siis varotaan menemästä henkilönä, tai tarkastelemasta häntä ilmiön keskipisteessä, sen ilmentymänä. Miksi?
Jos nyt verrataan vaikkapa muihin, julkisiin ja kuohuttaviin oikeudenkäynteihin epäsuhta on selvä. Esim. Valkeakosken teinimurhaajan taustoista, perheestä, kasvatuksesta, mielenlaadusta, tutkinnasta, kiinniotosta jne. saimme jatkuvasti lukea ja lisäksi oli asiantuntijaa jos jonkin sorttista analysoimassa, mikä on ajanut tekoon ja mikä on ollut Tuomaksen mielentila. Missä ovat nyt kaikki "asiantuntijat" Makun kohdalla? Missä ajatuksia herättävät Hesarin kolumnit hänestä?
Toki ymmärrän, että Valkeakosken ja Amirkhanin oikeudenkäynnit eivät ole keskenään vertailukelpoisia, monestakaan syystä. Mutta pohdinkin ihan puhtaasti median valitsemaa kulmaa asiassa. Vaikka Tuomas myönsi jo kuulusteluissa "olleensa paikalla", hän oli kuitenkin oikeudenkäynnin alkaessa syytön murhaan. Tämä ei kuitenkaan mediaa hillinnyt. Nyt kuitenkin kaikki varovat kirjoittamasta Makusta mitään pahaa vedoten siihen, että mies on syytön kunnes toisin todistetaan. Normaalitilanteessa moni toimittaja olisi jo kaivanut Makun kaverit, vihamiehet, serkut, naapurit ja kaikki hänen käytöstään epämiellyttäväksi kuvanneet tai hänen uhkauksiensa kohteiksi joutuneet naiset/ihmiset esiin. Näin kävi myös sarjahukuttajan ja monen muun (julkisen, kuohuttavan) oikeudenkäynnin aikana. Mutta jostain syystä ei nyt.
