Tai ainakaan kotiin, koska sinne suurin osa on kuollut.Juliet Jones kirjoitti:Tuossa se paras syy onkin olla jättämättä lastaan toisille hoitoon.susanna61 kirjoitti: Ei kukaan voi mennä takuuseen kenestäkään toisesta ihmisestä, ihmismieli on arvaamaton, ei voi tuntea ketään 100% varmasti.
Minun ymmärtääkseni hän ei olisi ko. rodun harrastaja, johon tässä viitataan. Entisiä kaimoja olisivat koiraharrastajan kanssa, mutta lapsen äidillä on eri sukunimi nykyisin. FB-profiilissa kyllä näkyy vanhakin sukunimi, joka ilmeisesti sotkee asioita.Cassandra kirjoitti:Ainakin rotuyhdistyksen syyskokous oli viime viikonloppuna. Sitä en tiedä osallistuiko äiti siihen.Stephanie Plum kirjoitti:Joku väitti, että harrastamansa rodun syyskokous oli Helsingissä viime viikonloppuna, mutta ei kai kukaan koirakerhon kokouksen vuoksi jätä pientä lastaan?
Monelle ihmiselle koira on iso osa elämää, eikä lasten saanti tätä muuta. Päinvastoin, se saattaa olla ainoa keino saada vähän omaa aikaa ja sen takia tärkeä juttu. Ei koiraharrastusta tarvi laittaa hyllylle vaan siksi, että sattuu saamaan lapsen.
Meistä kukaan ei tiedä oliko mies vahtinut poikaa jo aiemmin ja että oliko kaikki mennyt silloin hyvin. Jos yhdessä on oltu muutama kuukausi, ja ehkä käytännössä asuttukin se aika yhdessä, niin kyllä siinä ajassa voi jo alkaa luottamaan toiseen lapsenhoidossa, ja muutenkin. Varsinkin jos käytös pojan kanssa ei ole antanut pienintäkään viitettä siitä, että jotain tällaista voisi sattua. Äiti varmasti syyttää loppuikänsä itseään virhearviostaan.
Ei voikaan, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että 35 vuoden tuntemisella päästään jo aika paljon lähemmäs sataa prosenttia kuin muutaman kuukauden seurustelusuhteella.susanna61 kirjoitti:Jaa vai et jättäis hellapoliisi!!!
Ei kukaan voi mennä takuuseen kenestäkään toisesta ihmisestä, ihmismieli on arvaamaton, ei voi tuntea ketään 100% varmasti.
Ööh... esimerkiksi äidit, jotka uskaltavat jättää lapsensa vaikka isänsä kanssa kotiin ovat edesvastuuttomia paskamutseja...Sohvapoliisi kirjoitti:Ei voikaan, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että 35 vuoden tuntemisella päästään jo aika paljon lähemmäs sataa prosenttia kuin muutaman kuukauden seurustelusuhteella.susanna61 kirjoitti:Jaa vai et jättäis hellapoliisi!!!
Ei kukaan voi mennä takuuseen kenestäkään toisesta ihmisestä, ihmismieli on arvaamaton, ei voi tuntea ketään 100% varmasti.
Toisinaan joku voi uskoa tekevänsä johtopäätöksen jo muutamassa kuukaudessa. Emmekä me tiedä vaikka he olisivat tunteneet hiekkalaatikolta asti ja ryhtyneet suhteeseen vasta nyt kesäkuussa.Moni perustaa perheen toisen kanssa muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen. Joidenkin äitien on annettava lapsi isälleen viikonlopuiksi, vaikka tunteminen perustuisi siihen yhteen yöhön jolloin tultiin raskaaksi. Ihmisiä on monenlaisia. En kuitenkaan usko, että kukaan jättää lastaan, jos näyttää todennäköiseltä että tyyppi häipyy ja jättää lapsen oman onnensa nojaan. Tuskin koko suhde olisi kestänyt edes tähän asti jos äidin mielikuva tyypistä olisi sellainen.Sohvapoliisi kirjoitti:^Tahallasiko väärinymmärsit, vai pitääkö tarkentaa että muutaman kuukauden aikaista seurustelukumppania en kokisi tuntevani kovinkaan aukottomasti, mutta 35 vuotta tuntemani henkilön kokisin tuntevani jo melko luotettavasti tehdäkseni johtopäätöksen siitä, onko mahdollista että hän heitteillejättää lapseni uskoessani lapsen hänen hoitoon.
. Ymmärsin kyllä pointin...Mihin rotuun mä sit sun mielestä viittasin?annimanni kirjoitti:Minun ymmärtääkseni hän ei olisi ko. rodun harrastaja, johon tässä viitataan. Entisiä kaimoja olisivat koiraharrastajan kanssa, mutta lapsen äidillä on eri sukunimi nykyisin. FB-profiilissa kyllä näkyy vanhakin sukunimi, joka ilmeisesti sotkee asioita.
Tämä on varmaankin oma mielipiteesi, sillä minun teksteistäni ei tällaista päätelmää pitäisi kyetä tekemään.Tinilii kirjoitti: Ööh... esimerkiksi äidit, jotka uskaltavat jättää lapsensa vaikka isänsä kanssa kotiin ovat edesvastuuttomia paskamutseja... .
Tämähän ei kai liity tähän tapaukseen mitenkään, mikäli siis viittaat lapsen biologisen isän tapaamisoikeuteen. Senhän vahvistaa kunnan sosiaalitoimi kirjallisesti harkintansa perusteella. Tässä tapauksessahan ilmeisesti mitään velvollisuutta/oikeutta ei ollut.Tinilii kirjoitti: Joidenkin äitien on annettava lapsi isälleen viikonlopuiksi, vaikka tunteminen perustuisi siihen yhteen yöhön jolloin tultiin raskaaksi.
Tähän on vielä sanottava, että kyllä minä sen tiedän, että joku uskoo tekevänsä johtopäätöksen muutamassa kuukaudessa. Minä en tee. Sanoin jo tämän ketjun ensimmäisessä kyseistä aihetta koskevassa viestissäni luullakseni varsin selkeästi näin:Tinilii kirjoitti: Toisinaan joku voi uskoa tekevänsä johtopäätöksen jo muutamassa kuukaudessa.
Sohvapoliisi kirjoitti:Mutta tämähän on vain mielipiteeni ja joku muu voi olla asiasta jotain toista mieltä.
Niin, tokihan äidin on mahdollista syntymän jälkeen seuraavat 18 vuotta olla 24/7 lapsen kanssa, jotta lapsi ei joudu vieraiden hoiviin(ei tarhaan, ei mummolle, etc..)Kouluunkin kannattaa mennä mukaan, jottei vain kukaan koulukavereista kilahda ja puukota omaa lasta..Juliet Jones kirjoitti:Tuossa se paras syy onkin olla jättämättä lastaan toisille hoitoon.susanna61 kirjoitti: Ei kukaan voi mennä takuuseen kenestäkään toisesta ihmisestä, ihmismieli on arvaamaton, ei voi tuntea ketään 100% varmasti.
En ole puuttunut esim. mahdollisiin päihdetaustoihin, sillä niistä ei tässä tapauksessa ole tietoa. Enkä syytä äitiä lapsen kuolemasta. Kerroin vain, että mielestäni harkinta on pettänyt kun kävi kuten kävi, sillä lapsen ollessa mukana harrastuksissa ym. äiti/ isä/ huoltaja tietää KOKO AJAN mitä lapselle kuuluu ja onko hän turvassa. Minä haluan tietää.katjuska.84 kirjoitti:Niin, tokihan äidin on mahdollista syntymän jälkeen seuraavat 18 vuotta olla 24/7 lapsen kanssa, jotta lapsi ei joudu vieraiden hoiviin(ei tarhaan, ei mummolle, etc..)Kouluunkin kannattaa mennä mukaan, jottei vain kukaan koulukavereista kilahda ja puukota omaa lasta..Juliet Jones kirjoitti:Tuossa se paras syy onkin olla jättämättä lastaan toisille hoitoon.susanna61 kirjoitti: Ei kukaan voi mennä takuuseen kenestäkään toisesta ihmisestä, ihmismieli on arvaamaton, ei voi tuntea ketään 100% varmasti.
Joka ikinen päivä useat vanhemmat jättävät lapsensa hoitoon perhepäivähoitajalle, tarhaan, etc. Ja kun ensimmäisen kerran lapsesi sinne jätät, olet tavannut kyseisen ihmisen maksimissaan pari-kolme kertaa tavanomaisessa tilanteessa. Tunnetko ihmisen hyvin siinä ajassa? Luotatko häneen, kuinka uskallat lapsen hänelle jättää (kyllähän hoitajatkin potilaita tappavat, vaikka heihin nimenomaan kuuluisi luottaa vaikket henkilöä tuntisikaan)? Perhepäivähoitotäti voi olla uusi, hänellä ei ehkä ole omia lapsia, eikä kenelläkään ole aiempaa kokemusta hänen toimintatavoistaan. Mistä voit tietää, ettei hänellä mene hermot ja ettei lapselle tapahdu jotain? Mistä voit tietää, että hän ei jätä lastasi heitteille?
Ja toisaalta, vaikka kuinka kokisit 35 vuoden jälkeen tuntevasi ihmisen hyvin(toki mieltymykset, tavat,etc, tiedät paremmin kuin muutaman kuukauden tai vuoden tuntemisen jälkeen), niin ihminen voi silti yllättää, joko iloisesti tai ei-niin iloisesti. Ihmiset tekevät yllättäen itsemurhia, laajennettuja perhesurmia ja muita henkirikoksia. Sellaisetkin, joista sitä ei kukaan ikinä uskoisi, joka ei ole ikinä antanut viitteitä tulevasta. Pitäisikö silloinkin uhreja syyttää?
Elämässä vain tapahtuu paskoja asioita, joista joihinkin voi itse vaikuttaa ja joihinkin ei. Elämä on arvaamatonta.
Mutta JOS jossittelu on faktaa tässä tapauksessa,niin siinä tapauksessa äiti olisi voinut harkita asiaa uudemman kerran! Mutta niin kauan, kun siitä ei ole faktaa, ei äiti ole minun mielestäni tehnyt mitään väärää.
Kenellekään tätä osoittamatta, niin "jos lapsen kasvattaa pumpulissa suojellakseen tätä, voikin lopulta käydä niin, että lapsi tukehtuu kirjaimellisesti siihen pumpuliin".