Allvien kirjoitti: Ke Maalis 19, 2025 6:16 pm
Taalasmaan Ulla kirjoitti: Ke Maalis 19, 2025 5:00 pm
Allvien kirjoitti: Ke Maalis 19, 2025 4:37 pm
Olet nyt osittain omaksunut saman kannan kuin minä, mutta muotoilet sen niin, että se näyttäisi olevan vastakkainen esittämälleni näkemykselle. Olemme siis samaa mieltä siitä, että kaikki esitetty näyttö ei ole samanarvoista ja että asioita arvioidaan tapauskohtaisesti
Jos tarkoitit alun perin sanoa, että joissakin tapauksissa syytetyn tuntemukset tai käyttäytyminen ennen ja jälkeen teon voivat liittyä tahallisuuden arviointiin, tämä ei ole ollut kiistanalaista missään vaiheessa, enkä ole väittänyt tätä vastaan, toisin kun yrität esittää. Tässä tapauksessa en ole kuitenkaan nähnyt mitään olennaista näyttöä siitä, että kyse olisi sellaisesta impulsiivisesta ja harkitsemattomasta teosta, mikä lieventäisi tahallisuuden ja syyllisyyden oikeudellista arviointia.
On täysin selvää, että eroon liittyvä harmitus ja vastaavat tunteet eivät vaikuta syytetyn oikeudelliseen asemaan mitenkään myönteisesti. Jos olet eri mieltä, voitko täsmentää, mitkä konkreettiset seikat juuri tässä tapauksessa tukisivat lievempää oikeudellista arviointia? Vai oliko kantasi se, että kaikki esitetyt seikat tulee nähdä yhtä merkittävinä, riippumatta niiden painoarvosta, kuten aiemmista viesteistäsi saattoi perustellusti ymmärtää?
Olet johdonmukaisesti painottanut toissijaisten ja oikeudellisesti epäolennaisten asioiden merkitystä. Tässä tapauksessa syytetyn eroon liittyvä harmitus ja pettymys eivät ole millään tavalla olennaisia, eivätkä ne lievennä teon arviointia. Väite, että tämänlaiset seikat olisivat tässä tapauksessa tai edes yleisesti lieventäviä asianhaaroja, on suorastaan posketon.
Tämä viesti yrittää kääntää keskustelun asetelmaksi, jossa minun kantani olisi muka muuttunut, vaikka kyse on ollut alusta asti samasta asiasta eli kokonaisarvioinnista ja siitä, että eri tekijöillä voi olla erilainen painoarvo.
Kun toteat, ettet ole nähnyt “mitään olennaista näyttöä” impulsiivisuudesta tai harkitsemattomuudesta, teet juuri sen virheen, johon aiemmin viittasin, eli päätät etukäteen, mikä on merkityksellistä ja mikä ei, ilman että tarkastelet asiaa oikeudellisesta arviointikehikosta käsin. Se, että et itse pidä jotain seikkaa merkittävänä, ei tarkoita etteikö oikeudellisessa arvioinnissa sitä voisi pitää relevanttina.
Olennaista on, että kokonaisarvioinnissa tarkastellaan kaikkia tekijöitä ja niiden painoarvoa suhteessa toisiinsa. Jos jo valmiiksi päättää, ettei tietyillä seikoilla voi olla merkitystä, ollaan jo lähtökohtaisesti väärillä raiteilla oikeudellisen arvioinnin kannalta.
Olet itse siirtämässä keskustelua pois asiasta ja tekemässä tästä keskustelutekniikkaan liittyvän väittelyn. Kukaan ei ole sanonut, ettei kokonaisarvioinnissa huomioitaisi erilaisia tekijöitä. Pointtini on, että kaikki esitetyt seikat eivät ole yhtä merkityksellisiä, eikä tässä tapauksessa ole esitetty mitään konkreettista näyttöä, joka viittaisi impulsiiviseen tai harkitsemattomaan tekoon.
Et vastannut kysymykseeni: mitkä konkreettiset seikat tässä tapauksessa tukisivat lievempää arviointia? Jos impulsiivisuutta arvioidaan, sen tueksi pitäisi olla selkeitä indikaattoreita. Mikä syytetyn esille tuoma seikka tukee lievempää arviointia tässä tapauksessa?
Se, etten ole nähnyt vakuuttavaa näyttöä impulsiivisuudesta, ei tarkoita, että olisin “päättänyt etukäteen” mitkä tekijät ovat merkityksellisiä. Päinvastoin, olen juurikin tarkastellut asiaa mainitsemastasi "oikeudellisesta arviointikehikosta" käsin (huomaa, että tämä jargoni ei itsessään ole mikään argumentti): tahallisuuden ja suunnitelmallisuuden arvioinnissa konkreettinen näyttö ja tekoon liittyvät olosuhteet painavat enemmän kuin syytetyn subjektiiviset tunteet teon oikeutuksesta. Tässä tapauksessa on ilmeistä, mille seikoille oikeus tulee antamaan vahvemmin painoarvoa.
Jos olet eri mieltä, perustele se konkreettisilla esimerkeillä, älä keskustelutekniikkaan liittyvillä olkinukeilla.
On hyvä, että kysyt konkreettisia perusteita impulsiivisuuden ja suunnitelmallisuuden arvioinnille, mutta lähestymistapasi on harhaanjohtava. En ole missään kohdassa sanonut, että teko olisi ollut impulsiivinen. Olen tuonut esiin, että teon impulsiivisuuden arviointi on osa rikosoikeudellista kokonaisarviointia, aivan kuten suunnitelmallisuudenkin arviointi. Olen tuonut siis esiin arvioinnissa tarkasteltavan missä määrin teko on ollut harkittu tai mahdollisesti hetken mielijohteesta syntynyt.
Vaikutat esittävän asian niin, että impulsiivisuutta olisi pidettävä todennäköisenä vain, jos siitä olisi suora ja kiistaton näyttö. Oikeudellisessa arvioinnissa ei kuitenkaan edellytetä yksiselitteistä, erillistä todistetta siitä, että teko oli impulsiivinen tai harkittu, vaan sitä punnitaan yhdessä muiden seikkojen kanssa. Murhan ja tapon välinen rajanveto on harvoin yksiselitteinen.
Tässä tapauksessa suunnitelmallisuuden tueksi on esitetty muun muassa seuraavat seikat:
Aseen tuominen Suomeen
Syyttäjä on katsonut, että tekijän metsästyskutsun pyytäminen ja aseen tuominen Suomeen olisivat osoituksia suunnitelmallisuudesta. Tämä tulkinta ei kuitenkaan ole ainut mahdollinen, eikä se yksinään todista vakaata harkintaa henkirikoksen toteuttamiseksi.
Tekijä ei salannut aseen tuomistaan Suomeen, vaan kertoi avoimesti sen tuomisesta läheisilleen ja jopa uhrille itselleen. Hän oli aiemminkin harrastanut metsästystä, eikä aseen maahantuonti sinänsä ollut poikkeuksellista. Jos tarkoitus olisi ollut toteuttaa harkittu henkirikos, voisi olettaa, että ase olisi tuotu Suomeen varovaisemmin, eikä siitä olisi keskusteltu avoimesti.
Mitä tulee metsästyskutsun pyytämiseen. On luonnollista, että eron jälkeen ihminen pyrkii täyttämään elämäänsä uusilla aktiviteeteilla. Tässä tapauksessa metsästys oli jo entuudestaan tuttu harrastus.
Jos aiemmin on ollut kasvattajan kanssa puhetta siitä, että metsästämään voisi tulla, ei ole erityisen outoa, että kutsua kysytään, vaikka yhteydenpito olisi ollut vähäistä.
Mikäli tarkoitus olisi ollut yksinomaan henkirikoksen toteuttaminen, kutsun pyytäminen ja metsästyssuunnitelmien tekeminen saattaa tuntua tarpeettoman monimutkaiselta peittelytoimelta.
Omaiset ovat kertoneet olleensa huolissaan tekijän psyykkisestä voinnista jo pidempään, mikä viittaa siihen, ettei hänen toimintansa ollut täysin rationaalista.
Aseen esilläolo ennen tekoa
Tämä voidaan nähdä myös tavanomaisena käytöksenä henkilölle, joka on aiemmin käyttänyt asetta metsästyksessä ja joka oli kertonut aikovansa käyttää sitä.
Aiemmat viestit uhkauksista
Kuten puolustus on tuonut esiin, viestit olivat tyyliltään sellaista mustaa huumoria, joka ei sellaisenaan osoita todellista aikomusta, varsinkin kun ne oli lähetetty henkilölle, joka ei edes ottanut niitä vakavasti.
Jos teko olisi ollut pitkän suunnittelun tulos, voisi olettaa, että se olisi toteutettu huolellisemmin ja systemaattisemmin.
Tässä on useita impulsiivisuutta tukevia piirteitä:
Tekijän psyykkinen tila ennen tekoa
Todistajalausuntojen mukaan hän oli ollut jo pidemmän aikaa psyykkisesti heikossa kunnossa. Hänen omaisensa olivat olleet huolissaan hänen kyvystään suoriutua arjesta, ja hänen kognitiivisia taitojaan oli kyseenalaistettu, esimerkkinä hänen hakemuksensa työpaikkoihin, joita omaiset kuvailivat "12-vuotiaan tasoisiksi". Tämä kertoo oleellisesta toimintakyvyn heikentymisestä. Toimintakyvyn heikentyminen voi vaikuttaa harkintakykyyn ja impulssikontrolliin.
Taloudellinen ja henkinen kuormitus
Hän oli menettänyt säästöjään ja joutunut taloudellisesti vaikeaan tilanteeseen parisuhteen päättymisen jälkeen. Parisuhteen päättymiseen liittyy myös kolmas osapuoli, mikä aiheutti tekijälle erityisen paljon ahdistusta. Tällainen tilanne ei itsessään tietenkään oikeuta tekoa, mutta se voi vaikuttaa siihen, kuinka pitkälle harkittuja hänen päätöksensä olivat.
Tekijän käytös surmatyön jälkeen
Hän ei pyrkinyt pakenemaan.
Hän ei pyrkinyt salaamaan tekoaan.
Hän lähetti välittömästi tunnustavan viestin ystävälleen, jossa viittasi itseensä negatiivisesti.
Hän meni kauppaan verisissä vaatteissa ja alkoi juomaan alkoholia.
Hän istui apaattisena odottamassa poliisia.
Hän on kertonut esitutkinnassa myös itselleen epäedullisia asioita.
Tämä kaikki viittaa siihen, että teko ei ollut sellainen ennalta suunniteltu henkirikos, jossa tekijä pyrkisi esimerkiksi peittelemään jälkiään tai valmistautuisi oikeusprosessiin.
Arvio erityisestä raakuudesta ja julmuudesta
Mitä tulee itse tekoon, oikeuslääketieteellinen todistelu on käsitelty suljetuin ovin, mutta puolustus on tuonut esille, että on mahdollista uhrin tajunnantason olleen menetetty ensimmäisen iskun jälkeen. Jos näin on, syyttäjän esittämä väite poikkeuksellisesta raakuudesta ja julmuudesta ei ole yhtä vahva kuin miltä se ensisilmäyksellä vaikuttaa. Teon pitkäkestoisuudesta ei taas ole esitetty näyttöä.
Tässä tapauksessa impulsiivisuuden ja harkitsemattomuuden puolella on vähintään yhtä paljon näyttöä kuin suunnitelmallisuuden. Tämä ei tarkoita, että impulsiivisuus olisi ainoa vaihtoehto, mutta se osoittaa, ettei suunnitelmallisuuden arviointi ole mitenkään yksiselitteistä.