Kuten olen tässä jo aiemmin todennut, jokainen vaeltaja tekee virheitä. Niitä vain ei saisi kertyä jonoon liikaa. Jos säätiedustelu menee pieleen, pitää osata luovuttaa ajoissa ja etsiä vaihtoehtoinen reitti. Jos varustautuminen on puutteellista, pitää olla varovaisempi. Jos aikataulu on tiukka, siitä pitää sitten olla valmis maksamaan vaikka taksin muodossa.Burzag kirjoitti: To Tammi 11, 2024 12:41 pm
Omat 5 senttiäni jo laajaan spekulaatioon:
1. Tiedustelu. Se mainittiin jo aikaisemmin ja jos katsotte aikaisemmin jaettua kuvaa äidin sää-tiedustelusta on se mennyt todella pieneen. Pakkanen -13--15 asteen välillä, tuuli 2-3 m/s ja vieläpä aivan vastakkaisista suunnista kuin todellisuus. Kuva julkaistu 26.12. eli lähtöä edeltävänä päivänä Instassa. Miksi näin?
2. Sääolojen ja luonnon kunnioitus. Toinen esimerkki edellisestä on että viimeinen julkaisu kotiinlähtöä edeltävältä illalta sanoo tyyliin "pakkasta on, mutta ei pitäisi tuulla". Todella kylmäävä lause varsinkin kun on ollut tiedossa että tuulta ja pakkasta on. Tarkistettiinko sää edellisenä päivänä, kun tuhlattiin se sääturvana tarvittava marginaali hiihtelyyn?
3. Tiukka suunnitelma ja aikataulu-taktiikka, (Ja silti turvamarginaalin tuhlaaminen.) Kolmas elementti on nimenomaan edellä mainittu hiihtely vaikka seuraavana päivänä on ollut tiukka lähtöaika bussin vuoksi. Miksi on asetettu itselle lähtöpäiväksi ns. piippu ohimolle?
Nuo ovat elementtejä jotka jokainen kokenut ja luonnonoloja kunnioittava vaeltaja huomioi.
Siinä vaiheessa kun myrskyn silmässä on saavuttu Taivaskeron kupeelle, ja harhauduttu todella kaltevalla pinnalla kuruun, on ollut jo myöhäistä. Kurun yläosa lähtee tippumaan jo 150 m reitiltä ja tuolla kohtaa reitti kaltevassa rinteessä muutenkin.
Se kesäreittihän on by the way ainoa valinta oikeasti, kuten jo moneen kertaan todettu. Pohjoisen turistisesonki eli helmi-huhtikuu käyttää sitä käytännössä erämaalatuna, eikä vaeltajat käytä sitä. Kovat pertsaajat poikkeavat hätäisesti Hannukurussa sitä kautta, ja juovat hotellilla tyytyväisinä kaakaonsa lenkin päätteeksi.
Vaihtoehtoina tuolla eivät ole pelkästään kesäreitti ja talvireitti. Ne menevät toki sellaisista paikoista, joita pitkin yleensä pystyy kulkemaan - kesäreittiä sulan maan aikana ja talvireittiä silloin, kun se on huollettu. Muina aikoina pitää olla valmius suunnitella oma, riittävän turvallinen reitti, ja myös kykyä tehdä reittipäätös ajoissa. Silloin kun menen avotunturiin, menen hyvin usein ihan omia reittejäni. Joka päivä on vähän erilainen sää - se satula tai selänne, mistä eilen pääsi ihan hyvin, ei välttämättä ole turvallinen paluumatkalla. Koetan myös aina pohtia jälkeenpäin valintoja ja miettiä, olisiko voinut valita toisin. Huonolla säällä (näkyvyys huono tai kova tuuli) ei avotunturissa välttämättä edetä ollenkaan. Jos ei pääse etenemään metsän suojissa, pidetään välipäivää.
Vatikurussa oli sattunut lumivyöry aiemmin. Silloin oli tuullut lähes täsmälleen päinvastaisesta suunnasta eli koillisesta. Vatikuru on siis tuosta Taivaskeronsatulasta lounaaseen, kun taas Pyhäkuru on siitä koilliseen. Lumi tietysti kasautuu tuulen mukana. Todennäköisyys vyöryille tuolla alueella oli siis huomattava - paljon korkeampi kuin Ilmatieteen laitoksen virallinen vyöryennuste. https://yle.fi/a/74-20062342
Lumivyöryalueita pitää välttää ihan kaikin keinoin, koska vaeltajilla on aika vähän mahdollisuuksia selviytyä lumivyöryistä. Mukana pitäisi olla riittävän iso porukka ja laskea yksi kerrallaan, jos haluaisi, että vyöryn sattuessa muut voisivat ryhtyä piippareiden kanssa etsimään ja lapioimaan uhria esiin. Aika saattaa silti loppua kesken. Ahkion kanssa riski on niin iso, että kaikki potentiaaliset alueet pitäisi sekä varsinaisen että vaihtoehtoisen reitin varrelta tuntea ja kiertää kaukaa. Hyvissä näkemäolosuhteissa ehkä viiden hengen porukka saattaa pelastaa yhden vyöryn alle jääneen, jos osataan käyttää piippareita, sondeja ja lapioita ja hommaa on etukäteen harjoiteltu. Me hiihtovaeltajat sen sijaan yritämme kiertää nämä vaaranpaikat kunnioittavan välimatkan päästä.
Kesäreitin kaltevuus siinä reittitolppien kohdalla ei ole kovin kummoinen. Se ei olisi tolppien kohdalla ollut mielestäni ongelma. Toki jäätynyt alusta ja kova vastatuuli olisivat vaikeuttaneet hommaa, mutta eniten epäilen, että harhautuminen kesäreitiltä tapahtui jo siinä, kun kesäreitti tekee pienen mutkan etelän suuntaan ennen Taivaskeronsatulaa. Silloin päädyttiinkin jo koko ajan jyrkkenevään rinteeseen. Tällä ei nyt sinänsä ole isoa merkitystä - oleellista on se, ettei tuohon kerojen väliseen satulaan olisi pitänyt mennä noissa olosuhteissa ollenkaan.
