Korento kirjoitti: Ma Tammi 15, 2024 10:51 pm
Minusta tässä casessa oleellista on, että äidillä oli (tai ainakin olisi pitänyt olla) paremmat edellytykset ymmärtää tunturien vaaroja kuin tavallisella retkeilijällä. Hänet on siihen koulutettu.
Tämä on yksi jatkuvasti esiin pomppaava yleinen luulo, joka pitäisi saada jo lopullisesti kumottua. Eräoppaan koulutuksella ei ole 99 % tapauksista mitään tekemistä tapahtuneen tai siitä selviämisen kanssa. Jos joku harvinainen joukko eräoppaita on koulutuksensa aikana ollut lumivyöryille alttiissa paikassa, niin siinä ei ole ideana opiskella, miten tuoda maksavia asiakkaita samaan vaaraan. Sillä on ehkä yritetty heille näyttää, että jos tällaiseen tilanteeseen joudut työpäivän aikana, niin vaihda ammattia välittömästi.
Joten ei ollut paremmat edellytykset. Eikä olisi edes pitänyt olla. Ainakaan pelkän eräoppaan koulutuksen perusteella. Tämän jos kaikki olisivat tienneet alusta asti, niin useampi sata saman asian ihmettelyä olisi jäänyt ihmettelemättä. Olisi jouduttu ihmettelyn sijaan pohtimaan ihan oikeita syitä. Sama juttu kuin ihmisiä sinne tänne lennättelevän tuulen kanssa.
Koko eräoppaan käsite on oikeastaan vähän paradoksi. Ihmiset menevät vaikeisiin ja vaarallisiin paikkoihin yleensä pienenä ryhmänä, joka on tuntenut toisensa vuosien ajan, rakentanut hyvän luottamuksen ja on harjoitellut tarvittavia taitoja yhdessä. Ei sellaista ole olemassa, että kaksikymmentä turistia tulee pystymetsästä, tapaa eräoppaan lähtöpisteessä ja sitten yhdessä hiihdetään Grönlannin halki. "Miten ne kaikki kuoli? Sehän oli koulutettu ihminen!"
Eräoppaita pitäisi alkaa ehkä kutsua reittioppaiksi. Tai metsäpolkuoppaiksi. Tai rekiretkioppaiksi. Tai laavukahvioppaiksi. Mitä tahansa muuta kuin sellainen titteli, joka antaa ihmisille väärän mielikuvan, että heidät viedään (tai joku toinen henkilö voi heidät viedä) turvallisesti johonkin paikkaan, missä tarvitaan oikeita selviytymistaitoja.
Titteli ei tee ketään viisaaksi. Tämän keskustelun lattiasta kattoon lukemalla ja kaikki linkit auki klikkaamalla saa hyvän kuvan siitä, mitä ovat lumivyöryt, missä niitä tapahtuu, missä olosuhteissa niitä tapahtuu, miten ne voi välttää, miten niihin kuollaan, miten niissä voi ehkä selvitä, siis mitkä välineet, taidot, sattumat ja minkälainen seurue siinä auttavat. Minä en ainakaan keksi enää, että mitä enempää haluaisin tietää niistä.
Kylmässä selviäminen on hieman monimutkaisempi juttu. Mutta maksavia asiakkaita tai mitään turistiryhmää ei edes potentiaalisesti lähdetä viemään mihinkään paleltumaan kuoliaaksi. Joten tuskin sellaiseen myöskään ketään koulutetaan.