Yrjö Yrjönpoika kirjoitti: Ti Marras 11, 2025 3:58 pm
Niin...
Vilja-Eerikan tapauksessa Touko Tarkin äiti toimi Askolan perusturvajohtajana, joka tuli julki oikeudenistunnossakin. Eli oliko elävän lapsen kääriminen tiukasti mattoon mahdollisesti kasvatus-ammattilaisen neuvoma toimintamalli?
No, yksityiskohdat ovat minulta unohtuneet, mutta kokonaisuutena pohdin tätä sossun toimintaa ja vertasin sitä nyt Karfeihin sikäli, että ajantasainen tiedonkulku ja vastuuhenkilöt ovat monesti hukassa näissä tilanteissa. Perheen asioista vastaava sosiaalityöntekijä saattaa vaihtua useasti, huoli-ilmoituksia vastaanotetaan mutta ei koordinoida mitenkään järkevästi ja kun vahinko tapahtuu aletaan pohtia, kuka nyt olikaan sitten vastuussa. Ja miksei huoleen reagoitu, miksei mitään tehty (mm. Viljan kohdalla muistaakseni lasuja oli kymmeniä, biologinen äiti ilmaisi huoltaan jatkuvasti, rehtori koulusta jne. Silti lapsi palautettiin sairaaseen kotiin uudelleen ja uudelleen. Yksi ilmoitus voi kadota, mutta niiden systemaattinen huomiotta jättäminen on käsittämätöntä ja kertoo systeemin toimimattomuudesta. Samaa ilmiötä on saattanut esiintyä Karfien kohdalla).
Ne henkilöt, jotka ammattinsa puolesta ovat ennen perheen katoamista olleet heidän kanssaan tekemisissä ja ns. asiakasvastuussa, eivät välttämättä ole olleet ihan tilanteen tasalla. Nyt jälkikäteen kun kysellään suunnitelman perään pidän hyvinkin mahdollisena, että sellaista ei yksinkertaisesti ollut.
Riskejä ja avuntarvetta ei arvioitu riittävällä tasolla ja kuten niin usein käy, on perheen edesottamuksia saatettu tulkita vain "jäädään seuraamaan tilannetta" -tyyppisesti. MIkä tarkoittaa suomeksi, ettei tehty mitään. Lapset oli toki sijoitettu, mutta perheen tuki ja siihen liittyvät palvelut ovat hyvin kirjavia ja toisinaan puuttuvat kokonaan. Lakihan edellyttää, että vanhempien ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten vuorovaikutusta ja kiintymyssuhdetta tulee tukea. Jos tämä olisi toteutettu optimaalisesti, eli oltu usein ja säännöllisesti yhteydessä vanhempiin (vaikka ovat vaikeita), järjestetty valvottuja tapaamisia (jos vanhemmat kieltäytyvät on selvitettävä syy ja tarjottava muunlaista tukea) ja lisäksi on kartoiettava erilaisia tukitoimia, joiden avulla lasten palauttamista kotiin voidaan alkaa suunnitella asteittain. Sehän sen päämäärän tulisi aina olla.
Melkein voisin väittää (toki ihan mutulla) että pariskuknta Karf on käyttäytynyt niin hyökkäävästi, ehkä uhkaillut ja venkuloinut kaikessa yhteistyössään ja tästä syystä on ylikuormittuneessa lasussa ajateltu, että vitut. Lapset on saatu turvaan, joten aikuiset saavat sitten mesota keskenään. Jos apua ei kelpaa, niin annetaan olla. Pääasia, että ne lapset oli saatu kotoa pois.
Näin ei tietenkään saisi toimia, mutta viranomaisvastaiset ja jopa harhaiset vanhemmat on lähes mahdotonta pakottaa yhteistyöhön. Kun yhteys katkeaa, ei sossulla ole ollut mitään keinoa selvittää, kuinka syvissä sfääreissä pariskunta ui ja miten hulluja he suunnittelevat. Kuinka salaliittoteoriat eskaloituvat heidän päässään ja mihin asiat lopulta johtavat.
Näyttäisi melko pahalta, jos sossu nyt jälkikäteen selvittäisi, etteivät he ole olleet vanhempiin missään yhteydessä lasten sijoittamisen ja heidän katoamisensa välillä. Se kun tosiaan lukee laissa, että sijoitustilanteissa sossun tehtävänä on tukea koko perhettä, ei ainoastaan lapsia. Jos vaikka vain osa lapsista oltaisiin sijoitettu, lastensuojelun velvollisuutena olisi tarjota tukea myös kotiin jääneille sisaruksille, jotta he sopeutuvat tilanteeseen ja ymmärtävät, miksi perhe on hajonnut.
Perheenjäsenten yhteyttä ja vuorovaikutusta on siis tuettava paitsi tietysti ihan ääritilanteissa (kuten esim. väkivaltainen tai vaarallinen vanhempi -mutta sosiaalitoimi järjestää ja tukee myös esim. vankilavierailulja lapselle, että rikokisesta tuomittu vanhempikin saa lasta tietyin ehdoin tavata). Kun lapset oli Karfeilta viety, heitä ei vielä epäilty mistään sellaisesta, että yhteydenpito lasten ja vanhempien välillä oltaisiin voitu estää viranomaisten toimesta.
Luulen, että nimenomaan tässä asiassa saattaa olla sosiaalitoimen paprerissa hiukan puutteita... Jos nimittäin olisivat pitäneet yhteyttä ja toimineet lain kirjaimen mukaan, olisivat he saattaneet osata ennakoida tapahtumat ja estää ne.